STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
PYSTYKANGASPUUT (ML s.n.)
Esinetyyppi: Pystykangaspuiden rekonstruktio.
Käyttötarkoitus: Kankaan kutomiseen.
Sijainti: Krookilan kotiseutukeskus, näyttely "1000 vuotta sitten Raisiossa".
Aikakausi: Nykyaika.
Ajoitus: 1997 jKr.
Kuvaaja: Lily Díaz.
Loimipainoisia pystykangaspuita pidetään Euroopan vanhimpana kangaspuutyyppinä. Vanhimmat todisteet tunnetaan Unkarista n. vuodelta 5000 eKr. Ne säilyivat käytössä ainakin 1960-luvulle asti Länsi-Norjassa, Lapissa, Färsaarilla ja Islannissa. Pystykangaspuut seisoivat nimensä mukaan pystyssä nojaten seinään tai kattoparruun. Loimilankojen päihin sidottiin painot, jotta loimi pigottuisi. Kangasta kudottiin ylhäältä alas ja kude lyötiin tiukemmaksi ns. kudontamiekalla.
Suomen vanhimmat tekstiililöydöt ovat rautakautisia (n. 500 eKr. - 1150/1300 jKr.), vaikka kudontataito palautuu jo kivi- ja pronssikaudelle. Suurin osa Suomessa säilyneistä muinaistekstiileistä on löytynyt ruumishaudoista, joissa pronssikorujen korroosiotuotteet ovat säilyttäneet läheisyydessään olleet tekstiilit. Tällaisten löytöjen perusteella voidaan sanoa, että rautakauden Suomessa osattiin kutoa taidokkaasti monimutkaisiakin sidoksia, kuten palttinaa ja erilaisia toimikkaita, käyttäen lautanauha-aloitusta ja -päättelyä, putkihulpioita, hapsureunoja sekä monimutkaista pronssispiraalikoristelua, jota Itämeren piirissä käyttivät vain suomensukuiset kansat.
Rautakaudella tekstiilit kudottiin pääasiassa
lampaan villasta, mutta myös pellavaa,
nokkosta ja hamppua käytettiin raaka-aineina. Villa on kuitenkin hyvän
säilyvyytensä vuoksi ylivoimaisesti yleisin löydöissä.
Mahdollisesti villasta tehtiin päällysvaatteita, pehmeämmästä
ja ohuemmasta pellavasta ja nokkosesta alusvaatteita. Hampusta kudottiin
mahdollisesti karkeampia kankaita, jotka kestivät paremmin kulutusta.