STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
LASIMASSAHELMI (TYA 642: 2701)
Löytötyyppi: Puolikas helmi, jossa mustalla pohjalla sinisiä risteäviä juovia. Helmen kyljessä pieni puna-musta-valkoraitainen nystyrä.
Käyttötarkoitus: Koru.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika.
Ajoitus: 980-1025 jKr.
Paino: 2 g.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Tällaisia kuumennetusta lasimassasta kierrettyjä, värikkällä nystyröillä tai silmäkuvioilla koristeltuja helmiä on eri värisiä. Arvellaan, että niitä tuotettiin nykyisen Turkestanin alueella Keski-Aasiassa. Pohjolaan niitä kulkeutui Venäjän suuria jokia pitkin kulkeneitten kauppareittien välityksellä. Mustapohjaiset helmet ajoittuvat lähinnä 900-luvulle.
Ensimmäiset lasihelmet valmistettiin Syyriassa n. 500 eKr. Suomeen lasihelminauhat saapuivat n. 300-luvulla jKr, mutta ne olivat yleisimmillään vasta viikinki- ja ristiretkiajalla (n. 800 - 1150 jKr). Lasin perusraaka-aineita ovat kvartsihiekka ja alkali (esimerkiksi sooda tai puutuhkasta valmistettu potaska). Sulasta lasimassasta voidaan muotoilla helmiä joko venyttällä tai kiertämällä sitä metallivartaan ympärille. Jälkimmäinen tekniikka yleistyi viikinkiajan lopulla.
Suomesta ei ole merkkejä lasihelmien valmistuksesta.
Raakalasia ei ilmeisesti osattu tuottaa Skandinaviassakaan, mutta todisteita
lasihelmien valmistuksesta sieltä kuitenkin tunnetaan. Venäjän
muinaisissa kaupungeissa lasinvalmistus yleistyi keskiajalle tultaessa.
Helmenvalmistusta tunnetaan myös Venäjältä, esimerkiksi
Laatokan etelärannalla sijainneesta Staraja Ladogan kaupungista 700-luvulta
1000-luvun alkuun.
Muut kuvat: