Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

STUDIOVALOKUVAT


KARHUNHAMMASRIIPUKSIA, LUISIA (TYA s.n.)

valokuva 36 kB




KARHUNHAMMASRIIPUKSIA, LUISIA (TYA s.n.)
 
 

Löytötyyppi: Karhunhammasriipuksia, luuta.

Käyttötarkoitus: Riipus, koru tai amuletti.

Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.

Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.

Ajoitus: 980-1220 jKr.

Kuvaaja: Antti Huittinen.
 
 

Viikinkiajan naiset käyttivät riipuskoruina niin aitoja karhunhampaita kuin pronssisia jäljitelmiäkin. Karhunhammasriipuksia tunnetaan myös Baltiasta. Niillä uskottiin varmasti olevan maagista voimaa.

Karhukultilla oli keskeinen asema monien pohjoisten kansojen uskonnossa. Myös suomalaiseen uskontoon kuului kiinteästi karhunpeijaisiksi kutsuttu moniosainen rituaalinäytelmä. Karhunpeijaisista on säilynyt kirjallisia kuvauksia Keski- ja Itä-Suomesta 1600-luvulta saakka. Talvipesäänsä kaadettu karhu kannettiin juhlallisesti tupaan, jossa sen liha valmistettiin ja syötiin. Toimitukseen liittyi runonlaulantaa ja erilaisia rituaaleja. Surmatun pedon henkeä lepyteltiin. Lopulta karhun pääkallo kannettiin takaisin metsään, jossa se ripustettiin männyn oksille. Sieltä karhun henki näki, mihin suuntaan sen piti lähteä vaeltamaan. Joskus karhunpeijaisissa oli myös hääjuhlan piirteitä: joku tyttö etsitti pedon morsianta. Taustalla oli ehkä uskomus, että karhu oli ihmisten kantaisä, joka häärituaalin kautta jälleensyntyi.
 
 

Lähteet:

Muut kuvat: TYA 283: 16 (karhunhammasriipukset, pronssia).

Ks. myös


Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut