Masters of Arts Theses

Opinnäytetyöni kirjallisen osan toisessa luvussa pohdin ääniympäristön kokemista ja kaupunkiäänimaisemassa tapahtuneita muutoksia. Näiden teoreettisten mallien innoittamana on syntynyt Kaupunkiääni-installaatio, jota analysoin luvussa kolme. Uudenlaisen, taiteen ja vuorovaikutteisuuden keinoja hyödyntävän tutkimusmenetelmän kehittäminen on tässä vaiheessa vielä kehittelyn asteella. Demoversio ja sillä toteutettu koekäyttö ovat kuitenkin olleet rohkaisevia ja tuottaneet toivottua materiaalia.

Sosiaalisesta mediasta on kirjoitettu viime vuosina paljon verkossa. Akateemisissa piireissä käsitteeseen ei kuitenkaan olla perehdytty kovinkaan syvällisesti, minkä takia sosiaalisen median käsitteen sisällöstä ei vallitse yksimielisyyttä. Internetin toisen aallon myötä käsitteistön systemaattiselle määrittelylle on tarvetta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää ja ymmärtää sosiaalisen median käsitettä sekä tarkastella sosiaalisen median seurauksia ja ilmiöitä. Tutkimuksessa keskityttiin sosiaalisen median käsitteen analysointiin kirjallisuuden ja tutkimusaineiston kautta. Tutkimus tarkastelee sitä, mitä sosiaalisen median käsitteellä tarkoitetaan, ja miten käsite on ymmärretty verkkotutkimuksessa ja lähdeaineistossa.

Traditional computer operating system graphical user interfaces were designed decades ago have since become an integral part of our everyday lives. While fundamentally excellent, recent changes in the industry and use cases for computers are exposing the weaknesses in the implementations of current operating system user interfaces. This thesis is an attempt to propose an alternative, modernized user interface design — entitled Stripes — based on usability, simplicity, productivity, and other design guidelines.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää ja toteuttaa Naisen kanssa -sarjakuvalle verkkokonsepti. Konseptin päätavoitteina oli saada sarjakuvalle tunnettavuutta Suomen ulkopuolella, sekä löytää optimaalinen tapa esittää Naisen kanssa -sarjakuvan jaksoja verkossa. Tämänhetkisiä sarjakuvan verkkoesitystapoja tutkiessani huomasin että mikään niistä ei täytä Naisen kanssa -sarjakuvalle asetettuja tarpeita, joten pääsin kehittämään uuden lukutavan tälle sarjakuvalle.

Projektin kehyksenä käytin tuotekehityksessä käytettävää prosessia, joka voidaan jakaa karkeasti neljään osaan: konseptointi, suunnittelu, toteutus ja arviointi. Tässä työssä prosessista esitellään yksityiskohtaisesti eri osat sekä esimerkkien avulla havainnollistetaan mitä ne sisältävät. Tätä opinnäytetyötä voidaan käyttää käsikirjana tuotekehitysprosessin avulla tehtävissä projekteissa. Työn pohjana käytin omaa yhdeksän vuoden aikana tämänkaltaisten projektien saralta kertynyttä kokemusta sekä lähdemateriaaleja.

Sivuston tunnettavuuden ja käytettävyyden arvioinnissa käytin Google analytics -sivunseurantatyökalusta saatavaa kävijädataa. Tässä opinnäytetyössä vertaan myös perinteistä käyttäjätestausta analyticsin datan perusteella tehtävään käytettävyystestaukseen. Lopputuloksena voin suositella tämänkaltaisen käytettävyystestauksen käyttämistä ainakin perinteisen käyttäjätestauksen rinnalla.

Fiktioleikkaus on informaation antamista katsojalle. Se on dramaturgian hallintaa ja elämyksen tuottamista. Leikkaus voi avata katsojalle teoksen piilomerkityksiä. Mitä sitten on vuorovaikutteisen fiktion leikkaus? Onko sillä jokin erityinen tehtävä vuorovaikutteisessa kerronnassa? Ainakin nimenomaan leikkauspisteet ovat ne kohdat, joissa kuvan kulkuun voi vaikuttaa eli leikkaus toteuttaa vuorovaikutuksen.

Lopputyöni on taiteellinen, kahden vuorovaikutteisen tv-tuotannon leikkaus. Lopputyön kirjallinen osio raportoi ja arvioi näitä tuotantoja leikkaajan ja konseptisuunnittelijan näkökulmasta.

Opinnäytetyöni pohjautuu Erilainen matka -multimediaproduktioon, joka toteutettiin nk. creative commons -lisenssillä yhteistyössä Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osaston kanssa.

Tutkin opinnäytetyössäni evolutiivista eli asteittain kehittyvää tuotantoprosessia, jollainen Erilainen matka oli. Vastakohtana deterministinen ja lineaarinen tuotantoprosessi, jossa arvoketjun eri vaiheet on määritelty ennalta mahdollisimman tarkasti. Evolutiivisessa tuotantoprosessissa lopputavoitteet ja sisältö rakentuvat asteittain tuotannon aikana. Sisältöä organisoidaan jatkuvasti, aikataulu on väljä eikä käsikirjoitusta ole välttämättä ollenkaan. Yritän pohtia miten tuottajan ja ohjaajan johtajuudet jakautuvat tällaisessa evolutiivisessa prosessissa eri tavoin kuin perinteisessä tuotannossa, missä tavoitteet ja tuotannon vaiheet ovat etukäteen määriteltyjä ja suoraviivaisia.

Johtopäätökseni oli, että tällaisessa evolutiivisessa tuotantoprosessissa tuottajan on hyvä olla aktiivisesti mukana arvoketjun kaikissa vaiheissa, koska produktion tavoitteet ja sisällön näkemys syntyvät vasta kuvausten ja leikkauksen aikana. Deterministisessä tuotantoprosessissa tuottajan johtajuus on hyvin etupainotteinen ja tuotantovaiheessa johtajuuden ottaa yksin ohjaaja. Evolutiivisen prosessin vaiheet lomittuvat jatkuvasti, ja samalla tuottaja ja ohjaaja jakavat johtajuuden pienemmissä sykleissä. Tuottajalla on toki yhä produktion taloudellinen ja ohjaajalla taiteellinen vastuu, mutta johtajuus on enemmän yhdessä johtamista läpi koko tuotantoprosessin. Evolutiivisessa prosessissa jaettu johtajuus työryhmässä kumuloi hiljaisen tiedon ja kaikkien osaamisen. Työryhmä tukee toisiaan paremmin ja oppii toisiltaan enemmän. Tuloksena mitä todennäköisimmin myös parempi lopputuote.

This thesis explores current design activities taking place within online communities of semi-professionals: DIY or non-institutional design, aiming at material artefacts and operating with digital tools. It identifies related practices as well as tools and resources, and finally proposes working methods for sharing semi- professional design knowledge through annotation.

One of the central results of this design research project is the division of semi- professional design practices into six categories: open design, co-tinkering, genotyping, personal fabrication, creative misuse, and innovative repair. Another result is finding the practice of sharing a common denominator for all the categories. Further explorations in sharing semi-professional design knowledge through existing utensils culminate in a design process aiming at another means to enrich the practice (video annotation tool). The bottom line in the design part is the expedition into interaction design - and co-design methods in specific - as part of a larger software development project.

The format of this thesis is experimental. It takes its form from the Whole Earth Catalog (Brand 1969) presenting a lot of visual examples as well as narratives of design in everyday life. The structure is three-phase, building around the concepts of semi-professional design, knowledge sharing, and digital tools.

In creative activity, the tools of creative work form the matrix of possibilities. If these tools are not available or if they are not supporting the activity well enough, the threshold of starting to play and to experiment may be too high for most people. The purpose of this work is to understand and develop tools that would enhance everyone's possibilities to play with sounds in the context of the web. Practically the work documents a design and development exploration made by concentrating on three main themes: creativity, the Internet and sound. Creativity is condensed in the idea of "the play", the web refers to the Internet and a sound object is considered to consist of a sound file and of meta data related to it.

Based on a series of design objectives - Public Domain to Liberate Sound Objects, The Audiotarium Platform to Lower the Threshold of the Play and The Audiotaruium API to Expand the Element of the Play - the work proposes The Audiotarium concept, a simple, free and open platform for creative sound work on the web. The Audiotarium service offers a possibility to contribute and get access to sounds. The concept is validated through iterative prototyping and preliminary user test of a functional beta version of the service that functions as proof of concept. The prototype uses a combination of Open Source and free tools (WordPress, MySQL and PHP) that exemplifies the main functionality of the concept and serves as a playground for further development.

In its basic description the Audiotarium service consists of a public domain repository of sound objects expanded by a standard way to access the repository programmatically (API). Building on both the public domain ideology (the idea of completely free cultural entities) behind the concept and the Audiotarium API (Application Programming Interface that makes it possible for other applications to automatically access the functionality of the Audiotarium) the work proposes a grey area for users and developers to expand the concept and continue the play with sounds.

This thesis is an exploration of a design solution that could help individuals to better fit their values and preferences into their everyday life. As a starting point the concept of LifeNavigator, a mobile application that would use combination of selected data from chosen sources to make context-aware suggestions, is used. The concept is furthermore set to examine people's reactions on replacing searches with suggestions in order to leave room for more spontaneity.

Through looking into related research, and using people-centered methods: probes, scenario-based interviews and a workshop, the concept is reflected upon. The goal has been to search for important qualities that should be kept in mind when designing an application to this fragile and personal context. The secondary issue concerning changes in the practice of searches travels as an underlying theme, mostly as support for the primary research question.

As a result, eight qualities were found: control, independency, richness of content and functions, trust, community, providing motivation, context awareness and on-demand. Based on the research on query-free information retrieval and information agents, similar preceding ideas were found, but existing solutions that are comparable to the suggestions made by LifeNavigator, were not discovered.

This thesis presents a hypothetical Model design for comparing and correlating player motivations with player preferences in computer games. In building this Model, multiple variables were investigated of which two were ultimately seen to have value and provide meaningful results. The first is a player motivation classification system originally created by Nick Yee. The second is a breakdown of complexity in games as developed specifically for use in this thesis. This final selection of key variables were then analyzed and correlated using the Model presented herein. Included in this work are a series of examples to demonstrate how and verify if the Model would work in practice.

Lopputyöni Taideteollisen Korkeakoulun Medialaboratorion -osastolle käsittelee elokuvan ja pelien äänikerronnallisten ratkaisujen toteuttamista. Olen valinnut case -tapauksena käytettävän, äänisuunnittelemani Jadesoturi -elokuvan siksi, että sen edustaman fantasia -genren vuoksi äänikerronnalliset ratkaisut antavat mahdollisuuden tarkastella kerrontaa paikoin myös pelien virtuaaliäänimaailmojen näkökulmasta. Pyrin kartoittamaan elokuvan ja pelien ääni-ilmaisun keinoja purkamalla Jadesoturiin toteuttamiani äänidramaturgisia ratkaisuja. Vertaan elokuvaan tehtyjen ilmaisullisten ratkaisujen toimivuutta interaktiivisessa kontekstissa kuvitteellisen pelin muodossa. Pelien äänisuunnittelua koskeva osio on siten tulkinta peliin ja se pyrkii lähestymään ääntä ensisijaisesti ilmaisulliselta näkökannalta. Pyrkimykseni ei ole esittää kokonaisvaltaista muunnosta elokuvasta peliksi, vaan hahmottaa elokuvasta muutaman kohtauksen avulla äänten ilmaisukeinoja, toimivuutta ja muuttumista vuorovaikutteisessa mediassa. Tutkin Jadesoturin muutaman kohtauksen äänidramaturgisia elementtejä muuntamalla kohtaukset tilaksi jossa äänet toistuvat. Kartoitan tilallisella ajattelumallilla dramaturgisten äänten muuntautumista myös käyttöliittymän ääniksi. Pyrin siten kartoittamaan äänisuunnittelusta ratkaisuja, jotka toimivat lineaarisen ja interaktiivisen sisällön äänisuunnittelussa sellaisenaan. Lisäksi pyrin kartoittamaan asioita, jotka eroavat toisistaan ollakseen keskenään jopa käyttökelvottomia. Äänikerronnan ja äänitehosteiden merkitykset elokuvassa ja peleissä ovat dramaturgisilta piirteiltään paikoin samoja, mutta peleissä äänet toimivat myös osana käyttöliittymää. Ne ovat ilmaisukeinona paikoin elokuvaääntä merkittävämmässä asemassa vaikuttaen paitsi kerrontaan, myös pelin mekaniikkaan.

Tämän lopputyön tarkoituksena on kuvata Soothsayer-televisiokäyttöliittymän kehityskaari. Soothsayer on katsojan keholliset reaktiot huomioiva käyttöliittymä, joka tarjoaa katsojalle hänen tunnetilaansa vastaavaa ohjelmaa. Järjestelmä luotiin antamaan lisäarvoa perinteiselle television katselulle ja hyödyntämään tietoliikenneverkon mahdollisuuksia televisiomuotoisten viihdepalveluiden käytössä. Idea katsojalle personoidusta ohjelmaoppaasta syntyi Elisa Oyj:n tutkimus- ja tuotekehitysyksikössä vuonna 2006, jonka jälkeen sitä on jatkuvasti viety eteenpäin käyttäjälähtöisen suunnittelun avulla. Kehityksen lopputuloksena on saatu täysin uudenlainen televisiokäyttöliittymä, joka voidaan ottaa sekä yksityiskäyttöön kotona että taideinstallaatioksi näyttelyihin.

In my thesis I explore how listening is shaped by the noise and sound reproduction machines of modernity to understand how this has influenced our environmental sonic awareness. I present a positive viewpoint of my experiences from working with sound, music and technology. From this viewpoint I introduce IMPROVe which is a concept for listening to, recording and improvising with the sounds from everyday life. The practical implementation of this concept includes the experimental use of mobile phones for engaging with the sonic environment. I developed a working prototype using the mobile phone and the computer to enhance the activities in the IMPROVe concept. It has been used in workshops and performances where the idea has been to work with site-specific sounds to promote the attentive and critical listening to the environment by the participants.

Lopputyöni Umbra on tanssia ja mediailmaisua yhdistävä esitys. Teoksessa on pyritty tarkastelemaan tapoja, joilla digitaalinen media voisi toimia elimillisenä osana näyttämöllä tapahtuvan esityksen kerrontaa ja näyttämökuvaa. Olen itse toiminut esityksen konseptin kehittäjänä, käsikirjoittajana, animaattorina ja tuottajana. Umbraa esitettiin Mediakeskus Lumen Studionäyttämöllä 15.-23.4.2005.

Elävät esiintyjät kohtaavat Umbrassa projisointien ja digitaalitekniikan keinoin toteutetun virtuaalisen maailman. Esityksessä on kolmenlaisia esiintyjiä: kaksi tanssijaa, yksi kauko-ohjattava robotti ja kaksi virtuaalista hahmoa. Myös lavastus on osittain virtuaalista.

Umbra käsittelee ihmisen ja teknologian välistä suhdetta. Esitys on saanut innoituksensa vanhoista keksinnöistä sekä taikalyhtyjen ja varhaisen elokuvan estetiikasta. Se on tuntemattomaan aikaan sijoittuva tarina merkillisestä keksijästä ja hänen suuresta unelmastaan, ikiliikkujan rakentamisesta.

Umbran kollaasimainen tyyli syntyy käsin piirretyistä ja tietokoneella käsitellyistä silhuettimaisista animaatioista, kuluneesta ja patinoituneesta puvustuksesta ja lavastuksesta, sekä futuristisesti välkkyvästä mutta lian peittämästä pienestä robotista.

Umbrasta on haluttu tehdä esitys, jossa tanssi, robotti ja projisoinnit kytkeytyvät toisiinsa, eikä tarinaa voisi kertoa ilman niiden yhteisvaikutusta ja kosketuspintaa. Virtuaaliset hahmot osallistuvat tarinankerrontaan ja ovat siten esityksen maailmassa todellisia. Ne ovat fyysisten hahmojen, keksijän ja robotin alter egoja ja paljastavat näistä uusia puolia.

Projisoinneissa keskeistä on ollut virtuaalisen ja reaalisen maailman kytkeminen (näennäiseen) vuorovaikutukseen, joka on saatu aikaan koreografian ja mediaelementtien tarkalla ajoituksella ja kompositiolla. Tässä suhteessa ne muistuttavat vanhanaikaisia teatteri-illuusioita. Myös niiden käyttötarkoitus on perinteisellä tavalla illusorinen.

Lopputyön kirjallisessa osuudessa olen tarkastellut myös, miten Umbrassa käytetyt visuaaliset tekniikat ovat toimineet näyttämöllisen illuusion muodostuksessa.

Dictria on yhdessä Ida Blekelin kanssa tehty taiteen maisterin lopputyö. Projekti sai alkunsa yhteisestä motivaatiostamme etsiä keinoja ihmisten väliselle vuorovaikutukselle verkossa. Halusimme kokeilla yksinkertaisilla menetelmillä ja visuaalisilla malleilla mahdollisuuksia läsnäolon tunteen luomiseen. Työn inspiraatioina ovat toimineet muun muassa Jonathan Harrisin ja Sepandar Kamvarin We Feel Fine sekä Stefan Richterin Just Letters.

Yhdessä tekemämme konseptisuunnittelun jälkeen, tuotantovaiheeseen siirtyessämme, erotimme työtehtävät vahvuuksiemme mukaan. Oma roolini keskittyi tekniseen suunnitteluun. Tämä koostui Dictrian tietojärjestelmän ja arkkitehtuurin kehittämisestä sekä lopullisen prototyypin toteutuksesta.

Dictria on kollektiivinen kokemus, jonka tavoitteena on tutkia ilmaisukeinoja ihmisten läsnäololle ja vuorovaikutukselle verkossa. Teos sijoittuu sosiaalisten ohjelmien viitekehykseen, jossa käyttäjien toiminta on painottunut sosiaaliseen toimintaan ja verkostoitumiseen. Ratkaisu pohjautuu visuaaliseen asetelmaan, jossa perusyksikkönä toimivat sanat. Sanat muodostavat isompia kokonaisuuksia, tekstialueita, jotka on sijoitettu abstraktiin kolmiulotteiseen tilaan. Käyttäjät voivat liikutella sanoja luoden hetkittäisiä jälkiä läsnäolostaan. Lopputulosta voidaan pitää visuaalisena leikkinä sanojen muodostamissa naapurustoissa, jossa käyttäjien toiminnot muodostavat heidän läsnäolonsa.

Dictria is an online multi-user application where users engage in the activity of “word-play”, moving independent words in order to construct new sentences and meanings. The mechanic of word-play can be likened to a game where one moves refrigerator magnets, each magnet containing a word, together with invisible strangers. Dictria is a 3D environment, presenting constellations of words as a navigable space, capable of supporting large groups of users interacting in the same virtual room.

The Dictria project is a collaborative Master’s Thesis work, developed by Arto Kellokoski and Ida Blekeli at Media Lab Helsinki. This paper describes the design process that lead to Dictria - focusing on the process used when designing for a specifically multi-user experience. The process includes user testing and iterative prototyping methods for the multi-user mechanic, and user interviews as an aid in the concept development. The strongly multi-user nature of Dictria required us to change and adopt the prototyping methods described in the literature. The visual design of Dictria is discussed according to the dynamic and aesthetic experience it is intended to produce.

This thesis covers the history of 30 very important game people (in alphabetical order): David Arneson, Ralph Baer, Daniel Bunten, Nolan Bushnell, John Carmack, Chris Crawford, Richard Garriott, Gary Gygax, Trip Hawkins, Rob Hubbard, Toru Iwatani, Eugene Jarvis, Ken Kutaragi, Ed Logg, Sid Meier, Jeff Minter, Shigeru Miyamoto, Peter Molyneux, Yuji Naka, Alexey Pajitnov, John Romero, Hironobu Sakaguchi, Chris Stamper, Tim Stamper, Yu Suzuki, Satoshi Tajiri, Ken Williams, Roberta Williams, Will Wright and Gunpei Yokoi.

It includes their background, their most important games and game-related work. It also provides information about the companies they worked for and the people they worked with. The thesis was created by gathering information from large number of sources, including books, internet, magazines, games and contacting some of the actual people.

This MA work concentrates on exploring the concept of emotional communication, through the design and prototyping of three communication "tools" for connecting friends and family. This concept was used as a guiding line for the design, and as means of illustration on how common objects and interests, along with subtle ways of communicating; can connect people to each other and even encourage their communication. The strategy used in each prototype is to implement some type of information design into a tangible object. As prototyping is considered a central activity in the development of the concepts, prototyping tools for designers are discussed and documented for the benefit of other interested.

The MA work consist of three parts: The present document, in which each tool is described from its concept development, scenario envisioning and prototyping to the first user trials; along with the framework used for their development. The second part is a DVD that contains documentation of the interaction design and functioning of the prototypes in the form of video clips. The third part consists of the prototypes themselves to be exhibited in the MOA exhibition.

Lopputyössäni käsittelen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöjä palvelevaa täysmittakaavatutkimusta ja sen uusia tietokoneavusteisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen kohteena ovat ikääntyneiden ja toimimisesteisten ja heidän omaistensa elinympäristöt sekä alan työntekijöiden työympäristöt. Syy uusien menetelmien kehittämiseen on halu tehostaa tutkimusprosesseja, tarkentaa niistä saatavia tuloksia sekä laajentaa tutkittavien toimenpiteiden ja ympäristöjen skaalaa. Lopputyön taustalla on työskentelyjakso tutkijaryhmässä.

Opinnäytteeni aiheena on konseptisuunnittelu. Käsittelen aihetta seuraavista näkökulmista:

• Konseptisuunnittelu-termin merkitykset
• Konseptisuunnittelu käytännön toimintatapoina

Opinnäytteeni painottuu käsittelemään konseptisuunnittelua ensisijaisesti digitaalisen viestinnän suunnittelun viitekehyksessä. Tarkastelen konseptisuunnittelu-termiä kuitenkin lyhyesti myös sen yleiskielisten sisältömerkitysten näkökulmasta.

DINA, Arabianrannan digitaalinen televisiohanke, on alueen mediaoppilaitosten välinen yhteistyöhanke. Lopputyössämme kartoitamme DINAn lähtökohtia, tutkimme alan kenttää ja teemme näiden pohjalta oman ehdotuksemme DINAn strategiasta ja toimintasuunnitelmasta.

DINAsta opinnäytetyönä tekee erityisen mielenkiintoisen se, että kyseessä on todellinen hanke. Osallistuimme DINA Forum -workshopiin syyskuussa 2004 ja huomasimme silloin, että periaatekeskustelut siitä, mitä eri osapuolet DINAsta halusivat, olivat selvästikin käymättä. Ajatus tehdä opinnäytetyö DINA-hankkeesta vahvistui kolmipäiväisen seminaarin aikana. Halusimme selvittää, mistä hankkeessa oikeastaan oli kysymys.

The diploma work consists of an installation, a thesis paper and the accompanying CD-ROM with documentation and example applications.

The thesis describes some of the design processes and technical details of the three experiments in interactive real-time audio-visual generation. Works generate real-time music and graphics from user interaction and other inputs. The three works are not so much tools but resemble more like stylized toys that have an interactive component.

These works can be seen to have many different usages depending on the surroundings you place them. You could call them as audiovisual performance instruments, intelligent reactive lava lamps, meta-wind chimes, ambience generators, sound toys or just interactive art.

In the historical background section the thesis will take a look at the larger context in which these works belong to: Mainly the histories of Visualization of music and Automatic music composition. The history section consists of a time-line of innovations and experiments in both of these fields. The thesis also maps out some future possibilities for commercial usage of the prototypes.

From Me to Us is a computer generated music installation for participants of all kinds of musical backgrounds. It is an improvisation process, interacting with MIDI instruments by using electric guitar as an interface. During the moment of playing, there is a contact between the sound created by the participant and the sound generated by the computer. The improvisation turns into a continuous composition as long as a participant takes an active role in the installation. An important goal of the From Me to Us installation is to provide a situation where a participant can experience a musical collective improvisation.

Lopputyöni käsittelee pelin ja tarinan yhdistämistä television kontekstissa. Lähtökohtana on Vallan jäljet -konsepti, jossa draamallinen televisiosarja ja peli on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Katsoja voi valita haluamansa osallistumisen tason: Sarjaa voi katsoa pelaamatta, peliä voi pelata katsomatta sarjaa tai pelaamisen ja sarjan seuraamisen voi yhdistää.

Peliä ja sarjaa yhdistää sama kuvitteellinen maailma. Sarjaa seuraamalla on mahdollista saada vihjeitä siitä, miten pelissä voi menestyä. Toisaalta pelin tapahtumat voivat vaikuttaa sarjan tapahtumiin: sarjassa esiintyvien sivuhenkilöiden kohtalot voivat määrittyä pelin tapahtumien perusteella.

Konseptin testaus antoi todisteita siitä, että sarjaan peliä varten piilotettuja vihjeitä voidaan käyttää pelin ja sarjan yhdistämiseen. Pelin vaikutukset sarjaan pitää tehdä hyvin näkyviksi, jotta pelaajat huomaavat ne. Sarjan seuraaminen, testauksessa sarjakuvamuotoinen jatkotarina, tekee pelistä mielenkiintoisemman kuin mitä peli olisi ilman sarjaa. Testauksen perusteella peli ja sarja kokonaisuutena on mielenkiintoisempi kuin peli yksinään.

This is a research of graphical multi-user communication environments. I have studied the interactive behavior of and between humans and chatterbots. First I will describe the emotional and behavioral impacts that a chatterbot can provoke in users as individuals and as members of a group. Sometimes it is not self-evident to recognize who in a chat room is a bot and who is human. This is due to the limits and possibilities of digital interface, which effects on conversations I will analyze in detail. Current interfaces seem to support comic chatterbots that are coarse caricatures in comparison to interactive characters that would have more discreet personality. Additionally I will describe two incidents that have shaken the discursive order of one particular community. As a conclusion of these cases and my notions about chatterbots I will end up emphasizing the importance of entertainment and drama in cyberspace as one of the reasons why people log on in the first place.