Petri Kuittinen, MA'98
Ensivaikutelma rompusta ei ole kovin mairitteleva: Asennusohjelma jäi ikuiseen silmukkaan, ilmeisesti koska kovalevyllä ei ollut riittävästi vapaa tilaa. Boottauksen ja kovalevyn siivousoperaation jälkeen ohjelma asennus onnistui. Ohjelma halusi myös asentaa PC:heni uusimman version Video for Windowsista, vaikka rompulta ei löydy ainuttakaan videopätkää!
Romppu jakaantuu kahteen ohjelmaan:
Ääninäytteet ovat kummassakin osissa pitkälti samoja ja molemmissa on samankaltainen hyvin alkeellinen käyttöliittymä.
Varsinaista asiasisältöä eli tekstiä on ohjelmissa niukasti ja sekin on pilkottu n. kymmenen kapean rivin mittaisiin ruudullisiin, joita voi selata edestakaisin nuoli vasemmalle ja oikealle näppäimillä. Tekstin joukossa on muutamia alleviivattua sanoja, joita klikkaamalla ilmestyy joko pieni laatikko, jossa ko. termin selitys tai sana käynnistää uuden ääninäytteen, mutta muuta varsinaista hypermediaa rompuilla ei ole. Erilaiset linkit erottaa vain väristä. Multimedia History of Musicin käyttöliittymän ärsyttävin piirre on se, että se ei näytä selkeästi näytä mikä ääninäyte on kulloinkin soimassa. Äänilinkkiä klikatessa ruudulle kyllä ilmestyy pieni laatikko, joka kertoo soivan kappaleen nimen, mutta mistään ei näy miten pitkä ääninäyte on ja miten se edistyy. Ääninäytteen loputtua laatikko säilyy vielä ruudulla, vaikka ohjelma palaakin soittamaan kullekin ajanjaksolle varustettua ihan toista vakioääninäytettä! (jonka nimi ei käy mistään ilmi) Itsevalittua ääninäytettä kuunnellessa ei voi selata muita tekstisivuja tai soitto loppuu. Argh!
Great Composers-osiossa oli mukana vain 13 säveltäjää, joiden joukossa Scott Joplin. Mitä ihmettä lähinnä Entertainer-biisistään tunnettu Joplin tekee sellaisessa seurassa kuin Bach, Beethoven, Mozart ja Tsaikovski? Suurien säveltäjien joukosta puuttui sellaiset nimet kuitenkin esim. Brahms, Dvorak ja Wagner. Ilmeisesti amerikkalaisten piti saada mukaan joku "oma" säveltäjäkin.
Rompun kuvitus oli niukkaa ja varsin vaatimatonta. Multimediarompulta olisi odottanut jonkinlaista liikkuvaa kuvaa tai edes senlaatuisia kuvia, joista olisi saanut visuaalista mielihyvää.
Positiivisinta oli rompussa oli se, että monet ääninäytteet olivat tulkintoina varsin hyvinä ja niihin oli valitty kyseisen teoksen paraskohta/kohokohta. Joukossa oli tosin pari aivan karmaisevan huonoa tulkintaa. Harmi vain, että ääninäytteiden kesto oli vain puolesta minuutista vähän yli minuuttiin. Pieni tutkimus paljasti, että musiikkinäytteet oli talletettu rompulle 22,05 kHz:n 16-bittisinä monofonisina WAV-tiedoista. Kaikki ääninäytteet oli "normalisoitu", osa vähän liiankin kanssa, sillä ne olivat säröisiä. Varmaankin on ajateltu, että keskivertokuuntelija kuuntelee niitä maitopurkin kokoista multimediakaiuttimista, joten äänenlaadulla ei niin väliä.
Ohjelman tekninen toteutus on surkea. Se sekosi ja kaatui kerran testatessa. Rompun laitevaatimuksissa luki, että 486/66 riittää, mutta silti ääninäytteet satunnaisesti pätkivät ruudunpäivityksen aikana 100 MHz:n Pentiumissa, jossa on nopeat I/O-laitteet.
Kaiken kaikkiaan ihmetyttää miksi tällaisia romppuja ylipäätään tehdään. Parempi olisi ollut hyvin kuvitettu kirjanen ja n. 70-80 minuuttia musiikkinäytteitä sisältävä tavallinen audio CD-levy, jolle olisi mahtunut enemmän ääninäytteitä kun rompussa nyt oli, puhumattakaan äänenlaadullisesta erosta. Audio CD-levyltä biisien soittaminen olisi ollut helpompaa ihan tavallisella CD-soittimella ja samalla olisi nähnyt kappaleiden kestot (rompulta ne eivät käynyt missään ilmi) ja tekstiä olisi voinyt lukea ihan omaa tahtia musiikin pätkimättä.