KAIVAUSKERTOMUS 1994Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KAIVAUSKERTOMUS 1994TYA D 260: 38-39, 45-54, 61-71, 75-87
TYA neg F 20563-20567, 20604-20645, 20650-20670
kartat nro 6 ja 7
löydöt TYA 619: 435-790.
Profiilin eteläpuolella (97-102/502-512) toisessa tasossa esiin tulleiden värjäymien vuoksi jätettiin profiilikaista linjan y = 506 kohdalle. Kolmannen kerroksen kaivaus aloitettiin alueen itälaidasta, jolloin ruuduissa 99/508-509 havaittu savipatjan selvä kerroksellisuus antoi aiheen vielä uuden profiiliin jättämiseen linjan x = 100 kohdalle (profiili jäi lyhyeksi, koska maa ruuduista 100/508-509 oli ehditty kaivaa pois).
Alue 97-102/506-512 - välitaso 2B
Eteläpuolen kolmannen kerroksen kaivaminen aloitettiin alueen itälaidasta, jossa vielä toisessa tasossa likamaan (kulttuurimaan) olemassaolo ei ollut niin selvää kuin alueen länsilaidassa. Kaakkoisnurkan (97-99/510-512) tummanharmaata, osittain humuksen sekaista savea poistettiin muutamia senttejä. Savi muuttui osittain vaaleammaksi, mutta siinä oli myös erilaisia tumman saven läiskiä, jotka menivät osittain vaalean saven alle - mitään erityisen selvää kerroksellisuutta ei havaittu (kts. profiilikartta). Vaaleaa savea oli eteläalueen itäreunassa melko yhtenäisenä alueena, n. 0,5-1,0 m leveänä nauhana ruuduissa 97-102/512. Ruuduissa 98-99/510 tuli näkyviin pitkänomainen noen värjäämä alue, muuten maa oli lähinnä tummaa savea. Ruudussa 97/512 oli ilmeisesti vanha koekuoppa tai oja, koska maa aivan nurkassa yhä vaikutti sekoittuneelle.
Koillisnurkassa (100-102/510-512) näkyi edellisessä tasossa tumma likamaaläiskä, jossa oli paikoitellen runsaasti hiiltä. Tumma maa-alue muuttui kolmannen kerroksen aikana huomattavasti. Alueelle ilmestyi samanlaisia vaaleita laastimaisia ja tuhkamaisia hiekkaläiskiä sekä noki- ja hiililäiskiä kuin ruuduissa 100-102/502-503 näkyi edellisessä tasossa. Ruuduissa 100-102/510 oli nauhamainen, n. 20-30 cm leveä, valkoisen ohuen maan alue, jonka itälaidassa kulki kapea hiiliraita. Muuten vaalean ja punertavan sekä hiilisen maan läiskät olivat pieniä, epäselviä läiskiä siellä täällä. Ruuduissa 100-102/512 oli raita vaaleaa savea, mutta aivan kaivausalueen rajalla (y=512,80-513) maa oli tummaa. Ruutujen 101/512 ja 101/513 rajalla olleiden kivien keskellä maa oli hyvin hiilistä ja siitä löytyi kuutiokivi TYA 619:467 (kohdasta maanäyte). Kivet eivät kuitenkaan olleet palaneita. Maatunutta puuta löytyi vain muutamia hippuja ruuduista 99-100/510.
Eteläalueen keskellä (98-101/505-509) toisessa tasossa näkynyt paksu savikerros oli kuivunut kivikovaksi. Kaivajat joutuivat poistamaan savea lohkomalla sitä palasina, koska tasoittain kaivaminen oli mahdotonta. Aluksi näyttikin siltä, että savi oli selvästi erottuva, homogeeninen kerros, jonka alta paljastui savesta poikkeava tumma, likaisen maan kerros. Kun maata oli poistettu jonkin verran ruuduista 99/506, 100/506-507 sekä 99/508 havaittiin, ettei savi ollutkaan yhtenäinen kerros, vaan siinä näkyi erivärisiä kerroksia. Noin 5 cm:n paksuisen vaalean saven (A-savi) alla oli saman paksuinen likaiseksi värjääntynyt savi (B-savi). Näiden kahden kerroksen välissä oli paikoitellen äärimmäisen ohut kerros tummaa likamaata. Kyseinen kerros oli kuitenkin vaikeasti havaittavissa. Tummanharmaan, likaisen saven (B) alaosassa oli alle 0,5 cm:n vahvuinen kerros hyvin tummaa, likaista maata, jonka alta välittömästi löytyi kovaksi tiivistynyt noin 1 cm:n paksuinen likainen savikerros. Tämän kerroksen alla oli 5 cm:n paksuinen puhdas, vaalea savi (C-savi). Tämän saven alta paljastui tumma likamaa.
Edellä kuvattu, monimutkainen kerroksellisuus oli havaittavissa vain muutamien ruutujen alueella, lähinnä ruuduissa 98-99/506-508. Ruuduissa 97-101/505, 97/506-509, 101/507-509 sekä 97-100/509 samanlaisia kerroksia ei löydetty. Ruuduissa 100-101/506 ja 100/507-508 kerrokset luultavasti olivat (ainakin osittain), mutta ne ehdittiin vahingossa kaivaa pois.
Kaivamista jatkettiin poistamalla vaalea savi (A) ja sen alla ollut tummanharmaa savi (B) omina kerroksinaan pois. Tarkoituksena oli paljastaa ja dokumentoida B-saven alareunassa havaittu kovaksi pakkaantunut savikerros, joka tulkittiin maalattiaksi. Poiskaivetuista kerroksista otettiin maanäytteitä (kts. näytelista). Selvästi erottunut, kova savikerros saatiin esille ruuduissa 98-99/506-509 sekä 101/506. Sen pinnassa oli vaaleita tuhkamaisia sekä voimakkaan nokisia läiskiä. Niissä ruuduissa, joissa saven eri kerroksia ei havaittu, vaalean saven (5-10 cm paksu kerros) alta paljastui (pääasiassa) tummaa maata. Tosin eri kerrosten havaitseminen oli hyvin vaikeaa - värierot olivat lähinnä liukuvia. Varsinkin alueella 97-99/509,5-510 »vaaleaa» ja »tummaa» savea oli vaikea erottaa toisistaan. Maalattiaa ei ruuduissa ollut, toisaalta ei selvästi voitu erottaa muualla C-saven alta paljastunutta tummaa kerrostakaan. Ruuduissa 97/506-509 maa oli ilmeisesti salaojan sekoittamaa, vaikkei oja selvärajaisena erottunutkaan.
Alue 97-102/506-512 kartoitettiin välitasossa 2B (edellä selostetut havainnot) ja kolmannen kerroksen kaivamista jatkettin.
Alue 97-102/506-512 - välitason 2B alta (löytökeros 3B)
Eteläalueen itäreunasta (97-102/510-512) poistettiin maata joitakin senttejä (2-5 cm) välitason kartoittamisen jälkeen. Ruuduissa 100-102/510-512 2B tasossa näkynyt vaalea, ohut maa hävisi ja maa alkoi muuttua tummemmaksi. Ruuduissa 97-102/512 näkynyt vaalea savinauha kaivettiin pois. Sen alta paljastui tummaa maata. Pieniä kiviä alkoi tulla siellä täällä melko runsaasti näkyviin. Ruutujen 97-99/509-510 alue oli koko kaivauksen ajan ollut ongelmallinen. Vielä toisessa tasossa se vaikutti sekoittuneelle (humuspitoista savea). Kolmas kerroskin oli lähes kokonaan tummaa savea, eikä alueella tullut näkyviin mitään selviä kerroksia. Välitason 2B kartoitus näissä ruuduissa olikin lähinnä tekninen - tosin alueelle oli tullut näkyviin hiilen värjäämä läiskä. Välitasosta lähtien ruuduissa tapahtui kuitenkin muutosta. Maa muuttui selvemmin likamaaksi ja löytöjä alkoi tulla enemmän (palanutta savea ja savitiivistettä).
Keskialueella, ruuduissa 98-99/506-509 sekä 101/506 ollut maalattia poistettiin (maanäyte 11) ja kaivausta jatkettiin poistamalla kolmas n. 5 cm paksu savikerros (puhdas ja sitkeä C-savi). Jokseenkin tarkasti maalattian alta paljastui epämääräinen kiveys (ruuduissa 98-99/506-509). Kiveys oli melko laaja ja tiheä, maa kiveyksessä oli hyvin tummaa ja siinä oli hiilihippuja. Kiveys oli keskeltä kuopalla.
Maalattian eteläreunassa, ruuduissa 97/506-509 salaoja aiheutti häiriötä kerrosjärjestyksessä. Ruutujen 97/506-507 ja 98/506-507 rajalla oli paksuhko kerros vihertävää (sitkeää) savea, jonka liittymistä toisiin savikerroksiin ei pystytty selvittämään. Mahdollista on, että se liittyi salaojan rakenteeseen. Vihertävässä savessa oli pyöreähkö tumman maan läiskä (halk. n. 40 cm) ruudussa 98/506. Läiskästä löytyi helmi (TYA 619:464). Aluksi tumma läiskä näytti savessa olevalta kuopalta, jonka alta tulisi savi. Tumma maa kuitenkin jatkui alaspäin ja alempaa löytyi sama kiveys kuin muuallakin.Vihreää savea poistettiin ja se kutistui n. 10 cm leveäksi raidaksi ruutujen 97/506-507 ja 98/506-507 rajalle.
Alue 97-102/502-505
Eteläalueen länsireunaa (97-102/502-504) kaivettiin hyvin varovaisesti, koska alueella oli jo edellisessä tasossa tullut esiin monimutkaisia ja mielenkiintoisia värjäymiä, jotka olivat paikoitellen hyvin ohuita. Runsas maatuneen puun määrä viittasi rakenteisiin, joiden tulkinnan vuoksi hidas eteneminen oli perusteltua. Kolmas kerros tällä alueella olikin paikoitellen vain muutamien senttien paksuinen. Kerroksen aikana alueella tuli näkyviin uusia puulinjoja ja kivirakenteita, lisäksi värjäymät muuttuivat monimutkaisemmiksi.
Varsin mielenkiintoinen ilmiö havaittiin länsireunassa aivan läntisimmässä puulinjassa (ruutujen 100-101/502 ja 100-101/503 rajalla). Vaaleassa, hyvin ohuessa ja tuhkamaisessa maassa (hyvin hieno hiekka tai siltti) kulkeneen puulinjan päältä ja sivuilta löytyi runsaasti savikiekkojen osia, keramiikkaa ja palamattomia eläintenluita. Löytöjä ei ollut kovin laajalla alueella, vain n. 20 cm leveällä kaistaleella. Ruudussa 100/503 tosin löytöalue laajeni epämääräisiksi läiskiksi puulinjan sivuun. Ruutujen 99/502 ja 100/502 rajalla näkyi vaaleassa tuhkamaisessa maassa kaarevalinjaisesti mutkitteleva tummanruskea juova (3-5 cm leveä). Se muistutti enemmän maatunutta ainetta kuin palanutta. Ruskea juova katosi kolmannen kerroksen aikana. Puuraidasta ja löytökeskittymistä otettiin in situ -valokuvia (TYA D 260: 46-49; TYA neg F 20576 - 20579).
Kolmas taso
Alueet 97-102/502-504, 102/505-508 sekä 103-104/502-503
Alueen halki kulki pohjoisluode-eteläkaakko-suunnassa yhdensuuntaisia maatuneita puulinjoja (osittain hiiltyneitä). Salaoja ruuduissa 98/502-504 katkaisi linjat. Kaksi itäisinä linjaa (kulkivat ruudusta 101/504 ruutuun 97/504-505) näyttivät jatkuvan etelässä avaamattomalle alueelle. Näistä kahdesta läntisempi näytti jatkuvan myös profiilin pohjoispuolelle, ruutuun 103-104/503, vaikka linja oli epäselvä ruudussa 102/504 (näkyi lähinnä tummana maana). Näiden puulinjojen välissä ollut maa oli karkeaa hiekkaa, jossa oli ruuduissa 100-101/504 valkoisen ja punertavan ohuen maan läiskiä sekä ohuempaa ruskeaa hiekkaa. Ruudussa 97/504 puiden välissä oli ohutta tuhkamaista maata. Linjat olivat noin 40 cm:n päästä toisistaan. Aivan itäisimmän puulinjan vieressä oli pienehköistä kivistä tehty säännöllinen kivirivi.
Mainittujen kahden puulinjan lisäksi alueella oli (ainakin) kolmas linja, joka oli selvin ruuduissa 100-102/503. Ruutujen 97-99/502-503 alueella oli useampia jälkiä maatuneista puista sekä voimakkaan hiilisiä värjäymiä, mutta ne olivat kuitenkin sen verran epäselviä, ettei ole selvää, jatkuiko ruuduissa 100-102/503 näkynyt puulinja suoraviivaisesti ruutuihin 98-99/503 (tulkintaa vaikeutti profiili x = 100).
Ruuduissa 100-102/503 olleeseen puulinjaan rajautui itäpuolella selvärajainen pitkulainen läiskä valkoista, puuterimaista (kalkkimaista) ohutta maata. Se oli osittain aivan puhtaan valkoista, osittain tuhkanharmaata. Lisäksi siinä kulki ohut ruskea juova, joka vaikutti maatuneelta aineelta. Vaalean maan läiskä levisi laajemmalle ruudussa 100/502, sen raja ruuduissa 101-102/502 olleeseen keskiruskeaan likamaahan ei ollut selvä. Ruudussa 100/502 oli vaaleassa maassa läiskä kovaksi tiivistynyttä, hieman ruosteiselta vaikuttanutta ruskeaa maata (näyte 15). Ruuduissa 101-102/502 (puulinjan länsipuolella) näkyi vaaleanruskeassa likamaassa tumma, hiilinen likamaaläiskä, jossa oli pieniä läiskiä vaaleaa ohutta maata.
Maa alueella 100-102/503,50-504,50 oli vaihtelevaa. Siinä näkyi pari hyvin tummaa hiilistä raitaa, jotka eivät olleet selvästi yhdensuuntaisia puulinjojen kanssa. Lisäksi alueella oli läiskinä ruskeaa karkeaa hiekkaa, jonka joukossa oli paikoitellen soraa.
Ruuduissa 97-98/502-503 edellisissä tasoissa näkynyt värjäymä näkyi edelleen, vain hieman muuttuneena. Neliömäistä aluetta kiersi hiiltynyttä ja maatunutta puuta ollut raita. (Värjäymän muoto johtui osittain siitä, että sen katkaisi ruuduissa 98/502-503 kulkenut salaoja.) Suorakulmaisen nurkan keskelle jäänyt alue koostui kolmesta erilaisesta (pohjois-etelä-suuntaisesta) vyöhykkeestä, joiden väliset rajat olivat selvät. Itäisimpänä oli kaistale vaaleanharmaata ohutta tuhkamaista maata, jonka länsireunassa oli läiskä valkoista kalkkimaista maata. Tämä kaistale näytti liittyvän ruuduissa 100-102/503 olleeseen samanlaisen maan alueeseen, ollen saman suuntainen ja yhtä leveä. Keskimmäinen kaistale oli väriltään vaaleanruskea ja se oli pääasiassa ohutta hiekkaa, jonka joukossa oli maatunutta puuta. Aivan länsilaidassa ollut kaistale (joka jatkui avaamattomalle alueelle) oli lähinnä keskiruskeaa likamaata, jossa oli vaalean maan läiskiä sekä hiiltä.
Ruudussa 97/503, vaalean maan itäreunassa, ollut maatunut puu näytti jatkuvan hiilisenä raitana salaojan pohjoispuolelle, ruutuihin 99-100/503. Aivan ruutujen 96/502 ja 97/502 rajalla, osittain avaamattomalle alueelle jatkuen, näkyi hiiltynyttä puuta. Maa puunurkan ulkopuolella (ruuduissa 99/502-504 ja 97/504) oli keskiruskeaa likamaata. Ruuduissa 98-99/503 näkyi epämääräinen läiskä tummaa, nokista likamaata, jossa oli myös hiiltynyttä ja maatunutta puuta. Ruudussa 97/504 oli pieni rykelmä tasakokoisia, halkaisijaltaan n. 10 cm olleita kiviä.
Ruudussa 101/504-505 oli jäänteet pystypaalusta. Pyöreää, halkaisijaltaan n. 40 cm ollutta tumman hiilisen maan läiskää ympäröi kuusi nyrkinkokoista kiveä. Itäisin puulinja (johon liittyi myös kivirivi) päättyi tähän paaluun. Paalusta lähti edelliseen linjaan nähden 90 asteen kulmassa (suunnassa itäkoillinen-länsilounas) toinen maatuneen ja hiiltyneen puun linja, joka hävisi profiilin alle ruutujen 102/508 ja 102/509 rajalla. Ko. kohdassa näkyi profiilissa kasa nyrkinkokoisia kiviä. Maa tämän linjan pohjoispuolella oli tummaa likamaata. Siinä oli läiskinä vaaleaa ja punaista ohutta maata, sekä hiiltä. Keskiprofiili x = 102,50 peitti osan tästä tumman maan linjasta. Maa profiilin pohjoispuolella ruuduissa 103/505-508 ei ollut aivan yhtä tummaa, mutta siinä oli samanlaisia vaaleita ja punertavia läiskiä kuin profiilin eteläpuolellakin.
Ruuduissa 103-104/502-503 profiilin pohjoispuolella jatkuivat samat värjäymät, jotka näkyivät profiilin eteläpuolellakin. Ruuduissa 100-102/503 näkynyt maatunut puu jatkui ruutuihin 103-104/502. Samoin tumma hiilinen linja, joka näkyi ruutujen 100-102/503 ja 100-102/504 rajalla, jatkui terävärajaisena ruuduissa 103-104/503. Ruutujen 103-104/502 ja 103-104/503 rajalla oli pitkulainen n. 40 cm leveä läiskä vaaleanharmaata, ohutta tuhkamaista maata. Läiskän itäreunassa kulki ohut maatuneelta aineelta vaikuttanut tummanruskea juova. Länsireunassa vaalea maa rajautui maatuneeseeen puuhun. Muutoin maa ruuduissa oli keskiruskeaa likamaata.
Alue 97-101/505-510
Alueen maanlaatu oli suhteellisen tummaa, muttei erityisen likaista. Joitakin erivärisinä erottuvia läiskiä oli näkyvissä. Merkittävin rakenne oli maalattian alta paljastunut kiveys ruuduissa 98-99/506-509. Kiveys vaikutti melko tiheältä ja se muodostui varsin tasakokoisista kivistä. Muutamaa halkaisijaltaan n. 20-30 cm ollutta kiveä lukuunottamatta kiveyksen kivet olivat nyrkinkokoisia tai sitä pienempiä. Keskeltä kiveys oli kuopalla. Ruuduissa 98/507-508,30 kiviä ei näkynyt, maa oli tässä kohdin hyvin tummaa. Muuallakin kiveyksessä maa oli kohtalaisen tummaa. Kivet eivät olleet palaneita.
Kiveyksessä ollut tumma maa rajautui terävästi ruuduissa 97-99/510 olleeseen pitkänomaiseen vaalean maan (vaaleaa likamaata, ei ohutta tuhkamaista) alueeseen. Tämä vajaan metrin levyinen vaalea kaistale rajautui itäpuoleltaan ruuduissa 97-100/510 heikosti näkyneeseen maatuneen puun raitaan. Ruudussa 100/509 se loppui kivirykelmään, jossa oli kaksi isompaa kiveä ja muutamia pienempiä. Samanlainen vaalea kaistale näkyi ruuduissa 101/506-509. Se rajautui pohjoisessa tummaan linjaan, joka jäi keskiprofiilin alle.
Ruuduissa 100,50-101,50/506-508 näkyi tumma likamaaläiskä, johon liittyi pitkänomainen, epäsäännöllinen kiveys. Tiheimmillään kiveys oli ruutujen 100,50/507 ja 100,50/508 rajalla. Värjäymä näkyi parhaiten kivien pohjoispuolella ja se rajautui em. vaalean maan alueeseen. Värjäymän keskivaiheilla kulki vaaleampi, n. 10 cm leveä raita noin linjan x = 101 kohdalla. Raita oli vaaleanruskeaa, ohutta silttimäsitä maata ja siihen liittyi paikoitellen juovana tummanruskeaa maatuneelta aineelta vaikuttanutta maata. Raidassa oli lisäksi valkoisia ohuen maan läiskiä. Raita päättyi ruudussa 101/509, jossa se teki puoliympyrän muotoisen kaaren. Kaaren sisään jäi tummaa maata.
Ruuduissa 97-100/510 kulki heikko maatunut puulinja pohjoisluode-eteläkaakko-suunnassa. Eniten maatunutta puuta näkyi ruuduissa 98-99/510. Ruudussa 100/510 linja näkyi nyrkinkokoisista kivistä muodostuneena kivirivinä. Ruuduissa 101-102/510 linja ei näkynyt.
Alue 97-102/510-512
Maa alueella oli tummaa, ainoastaan nurkka 97/512 erottui vaaleana (savea tai vaaleaa likamaata). Muualla näkyi tummassa maassa erilaisia värjäymiä. Ruuduissa 99-101/511 kulki maatuneen puulinjan kanssa yhdensuuntainen hiiliraita. Muutenkin maa ruuduissa 98-100/511-512 oli hyvin tummaa ja nokista.
Ruudussa 99/510 oli epämääräinen läiskä vaaleaa, ohutta tuhkamaista maata. Vaaleaa maata oli myös epämääräisenä raitana puulinjan itäpuolella ruuduissa 100-101/510. Ruudussa 101/511 oli tiivis, pienialainen nyrkinkokoisista kivistä muodostunut kiveys. Kiveyksessä oli pieniä läiskiä vaaleaa ohutta hiekkaa. Epämääräisiä pieniä vaalean ohuen maan läiskiä oli alueella siellä täällä.
Kolmannen kerroksen löydöt profiilin eteläpuolisella alueella ovat pääasiassa massalöytöjä. Jo mainittujen helmen ja kuutiokiven lisäksi löytyi muutama huonokuntoinen veitsen osa (TYA 619: 437, 442, 443) sekä pari palaa pronssia (435, 436). Resenttejä löytöjä tuli enää salaojasta. Keramiikkaa alueelta löytyi 790 grammaa, savikiekkojen osia noin viisi ja palanutta savea yli kahdeksan kiloa. Löydöt keskittyivät yhä luoteisnurkkaan (100-102/502-505). Tosin alueen itälaidasta, alueelta 97-102/510-511, alkoi löytyä kiekkojen osia sekä palanutta savea. Mielenkiintoista on, että eniten selviä savitiivistepaloja löytyi juuri tältä alueelta. (Liite 3)
Profiilin pohjoispuoli (103-110/502-512)
(Ruudut 103-104/502-503 sekä 103/504-508 on käyty läpi eteläpuolen kohdalla)
Kolmannessa kerroksessa ruutujen 105-108/502-503 maa oli vielä sekoittunutta, hiekan ja humuksen sekaista savea. Ruuduissa 109-110/502-503 sekä 110/504-508 alkoi näkyviin tulla enemmän kiviä. Aluksi kiveys vaikutti purkukivikasalta. Alaspäin kaivettaessa kuitenkin huomattiin, että kivet muodostivat jatkorakenteen aiemmin esiin tulleelle kivijalalle. Paljastunut rakenne näytti jatkuvan pohjoisessa avaamattomalle alueelle, eikä sen funktiosta päästy selvyyteen.
Toisessa tasossa kivijalan itäpuolella ruuduissa 104-108/508,50-510 näkynyt vaalean saven alue hävisi kolmannessa kerroksessa. Saven alta paljastui yhtenäinen likaisen maan alue ruuduissa 103-108/509-510. Se oli väriltään keskiruskeaa, eikä siinä näkynyt erityisen tummia tai nokisia läiskiä. Likamaan alueella oli maatunutta puuta pieninä hippuina siellä täällä koko kerroksen ajan, mutta mitään selviä linjoja tai rakenteita maatuneesta puusta ei muodostunut. Pienten puuhippujen lisäksi kolmannessa tasossa ko. ruuduissa näkyi pieniä, epämääräisiä vaalean ohuen maan läiskiä.
Ruuduissa 103/510-512 maa oli kolmannessa kerroksessa melko tummaa, siinä oli jonkin verran nokea ja hiiltä - erityisesti nurkka 103/512 oli hyvin tummaa maata. Tumma maa hupeni kolmannen kerroksen aikana. Sen sijaan ruuduissa 104-107/511-512 maa oli koko kerroksen ajan vaaleaa, puhdasta savea. Ruuduissa 106-107/512 oli läiskä oranssinpunaista hiekkaa. Se kuitenkin hävisi alaspäin mentäessä. Ruudut 108/511-512 olivat osittain tummaa (ei kuitenkaan likaista) savea.
Kolmas taso alueella 103-108/508-512 oli suurelta osin vaaleaa savea. Ruuduissa 103-108/509-510 näkynyt likamaa-alue, läiskä nurkassa 103/512 sekä parikymmentä senttiä leveä kaistale profiilista y = 513 länteen näkyivät yhä ympäristöä tummempana maana. Ruuduissa 103/508, 105/509 sekä 106-107/510 olleet kivet tulkittiin historiallisesta rakenteesta peräisin oleviksi.
Kolmannen kerroksen paksuus oli vaaituslukujen perusteella noin 15 cm, paikoitellen jopa 20 cm. Kerroksen paksuuteen vaikutti ratkaisevasti se, että alueen 103-108/509-512 ajateltiin olevan sekoittunutta. Toisessa tasossa näytti jopa siltä, että alue tulisi pian pohjaan kaivetuksi (alueella ollut vaalea savi). Koska alueelta ei löytynyt selviä rakenteita, esihistoriallisia löytöjä oli vähän, eikä maan laadussa näyttänyt tapahtuvan selvästi havaittavaa muutosta (selvää likamaata - kulttuurimaata - ei havaittu), tasojen tiheään dokumentaatioon ei nähty syytä. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu todennäköiseltä, että kosteammasta maaperästä olisi voitu havaita luonnolliset kerrokset tarkemmin ja kaivaa (sekä dokumentoida) niiden mukaan. Erittäin valitettavaa on, ettei kaikkia profiilissa y = 513 näkyviä värjäymiä ja maakerroksia havaittu tasokaivauksessa.
Profiilin pohjoispuoliselta alueelta löytyi kolmannesta kerroksesta esihistoriallista keramiikkaa 223 grammaa - se keskittyi selvästi niihin ruutuihin, joissa havaittiin eteläpuolelta jatkuvia rakenteita ja värjäymiä (103-105/502-503, 103/504-508). Samoihin ruutuihin keskittyi huomattavasti savikiekkojen osia sekä palanutta savea. Erityisesti mainittakoon ruudut 103-104/503, joista palanutta savea ja kiekkojen osia löytyi yhteensä 4,5 kiloa. Alueelta 103-108/509-512 keramiikkaa löytyi vain muutamia yksittäisiä paloja, mutta kiekkojen osia ja palanutta savea selvästi aiempia kerroksia enemmän (liite 3).
Kolmannesta kerroksesta otettiin maanäytteet fosfaattikartoitusta varten. Spot-testin tulkintaa kuitenkin vaikeuttaa se, että näytteitä on vain yhdestä kerroksesta. Lisäksi on pidettävä mielessä, että profiilin pohjoispuolisen alueen itäreuna oli jo kolmannessa kerroksessa syvemmällä kuin profiilin eteläpuolinen alue. Tasokartalla tarkasteltuna selvät anomaliat näyttävä keskittyvän alueelle 103-108/509-512 (liite 4) - havaintoa ei kuitenkaan kaivauksen tässä vaiheessa voi tarkemmin tulkita.
TYA D 260: 56-59, 73, 91
TYA neg F 20594-20599, 20618-20619
kartta nro 8
löydöt TYA 619: 791-866.
Neljättä kerrosta kaivettiin ainoastaan profiilin pohjoispuolisella alueella, ruuduissa 105-108/502-503 sekä 103-108/509-512. Löytöluettelossa on joitakin löytöjä luetteloitu profiilin eteläpuolelta neljännestä kerroksesta löydetyiksi. Nämä löydöt tulivat kolmatta tasoa puhdistettaessa ja koska ne selvästi liittyvät kolmanteen tasoon, eivätkä edeltävään kolmanteen kerrokseen, ne luetteloitiin neljännen kerroksen löydöiksi.
Ruuduissa 105-108/502-503 maa oli neljännessä kerroksessa osittain sekoittunutta, hiekan ja humuksen sekaista savea. Maata poistettiin n. 10 cm (tosin paikoitellen vain 3-4 cm) ja sekoittunut maakerros näytti loppuvan ruuduista 105-107/502-503. Merkittävin ilmiö tuli esiin ruutujen 105-107/503 itäreunassa, jossa neljännessä tasossa näkyi voimakas nokisen maan raita. Noin 20 cm leveä raita kulki lähes pohjois-etelä-suuntaisena ruutujen itäreunassa, jossa se rajautui historiallisen ajan kivijalan ympärillä olleeseen saveukseen. Ruudussa 106/503 hiiliraita muodosti puolikaaren muotoisen värjäymän. Muuten maa ruuduissa 105-107/502-503 ei ollut erityisen likaista, eikä siinä näkynyt muita värjäymiä. Maa oli keskiruskeaa, osittain savista osittain hiekkaista. Muutamia hyvin heikkoja maatuneen puun hippuja esiintyi siellä täällä, ne eivät kuitenkaan muodostaneet mitään linjaa tai rakennetta.
Kivijalan itäpuolella, ruuduissa 103-108/509-512 neljäs kerros oli vaaituslukujen mukaan varsin ohut, paksuimmillaankin vain 5 cm (vaaitusluvuissa voi olla systemaattinen virhe).
Keskellä aluetta maa muuttui kovaksi, lohkeilevaksi saveksi, joka oli puhdasta lukuunottamatta rautaoksidivärjäymiä. Ruudut 104-108/509-510 olivat samanlaista keskiruskeaa likaista maata kuin edellisessäkin tasossa. Alueella näkyi heikkoja vaalean ohuen maan läiskiä ja maatuneen puun hippuja. Nurkan 103/512 tumma läiskä kutistui ja maa muuttui savisemmaksi. Ruuduissa 103/509-510 edellisessä tasossa näkynyt tumma maa hävisi neljännessä kerroksessa, maa muuttui lähinnä heikosti värjääntyneeksi saveksi.
Kivijalan itäpuolisella alueella havaittiin olevan kahdenlaista savea: keskellä aluetta puhdas, hyvin sitkeä (kuivana lohkeileva) savi ja toisaalta itä-, pohjois- ja eteläreunoissa tumma, mureneva pehmeä savi, joka vaikutti värjääntyneelle (likaantuneelle). Tummasta savesta löytyi hiukan palamattomia eläinten luita. Ruudussa 103/510 näkyi neljännessä tasossa pyöreä, halkaisijaltaan noin 15 cm ollut, ruskea läiskä keskellä puhdasta savea. Se kaivettiin puolikkaana, itä-länsi-suuntaisen linjan leikkaamana. Profiilissa värjäymä näkyi kiilamaisena, noin 15 cm korkeana, tumman humusmaisen maan alueena. Värjäymä tulkittiin teroitetun paalun kärjeksi. Ruudussa 105/510 näkyi samanlainen pyöreä läiskä, mutta profiiliksi kaivettuna värjäymä ei enää erottunut.
Neljännestä kerroksesta löytyi esihistoriallista keramiikkaa 176 grammaa, pieni keskittymä oli ruudussa 106/503, josta löytyi 58 grammaa (7 palaa). Savikiekkojen osia löytyi noin 1700 ja palanutta savea 2100 grammaa. Molemmat löytöryhmät keskittyivät ruutuihin 104-108/509.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 5.6, Viides ja sitä alemmat kerrokset.