KAIVAUSKERTOMUS 1996Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KAIVAUSKERTOMUS 1996
3.1. Alue 98?107/496?504 (ns. 1000-alue)
Susanna Lehtinen
Vastuullani ollut alue rajoittui pohjoisessa ja etelässä resentteihin salaojiin (1274 ja 1132), ja idässä historialliseen kivijalkaan sekä linjan y=504?505 tienoilla sijainneisiin puulinjoihin ja niiden välissä myöhemmin havaittuun ns. esihistorialliseen ojanteeseen (sijainti n. 98?103/504). Linjan y=496 länsipuolella ei enää ollut havaittavissa kulttuurikerroksia. Linjan y=502 itäpuolista aluetta oli kaivettu viimeksi v. 1994, jolloin noudatettiin vielä perinteistä tasokaivausmenetelmää. Edellä mainitusta seikasta johtui, että alue 98?107/502?504 aleni portaittain etelä?pohjois-suunnassa siten, että alue 105?107/502?504 oli kaikkein alimpana.
Kaivauskertomus etenee karttojen mukaan. Yksiköiden sijaintia ilmaisevat koordinaatit kertovat yksikön suurimman laajuuden. Yksikköihin liittyvät kirjaimet on merkitty sulkuihin silloin, kun kartassa ei ko. kirjainta näy. Kirjaimia ei ole merkitty tapauksissa, jolloin yksikkönumeron perään on liitetty kirjaimia vasta myöhemmin.
| 3.1.1. Kartta 3 | 3.1.2. Kartta 4 | 3.1.3 Kartat 5, 6, ja 7 | 3.1.4. Kartta 8 | 3.1.5. Kartta 9 |
| 3.1.6. Kartat 10 ja 11 | 3.1.7. Kartta 12 | 3.1.8. Kartta 13 | 3.1.9. Kartta 14 | 3.1.10. Kartta 15 |
| 3.1.11. Kartta 16 | 3.1.12. Kartta 17 | 3.1.13. Kartta 18 | 3.1.14. Kartta 19 | 3.1.15. Kartta 20 |
| 3.1.16. Kartta 21 | 3.1.17. Kartta 23 | 3.1.18. Kartta 24 | 3.1.19. Kartta 25 | 3.1.20. Kartta 26 |
| 3.1.21. Kartta 27 | 3.1.22. Kartta 28 | 3.1.23. Kartta 29 | 3.1.24. Kartta 30 | 3.1.25. Kartta 31 |
| 3.1.26. Kartta 32 |
Työt alkoivat alueen piirtämisellä ja vaaitsemisella. Kartan 3 kuvaamassa ns. 0-tasossa näkyi useita merkittäviä yksikköjä. Ensimmäiseksi mainittakoon puujäänteet 1012 (98?100/503), 1016 (100?103/502?503), 1026 (103?104/502) ja 1113 (a) (105/501?502). Näistä kolme ensinmainittua olivat suunnilleen pohjois?etelä-suuntaisia. 1113 (a) oli itä?länsi-suuntainen puujäänne. 1016 ja 1026 kuuluivat todennäköisesti samaan puulinjaan, mutta ne erotettiin mm. siksi, että ne sijaitsivat eri tasoilla. 1016 ja 1012 laajenivat ja vahvistuivat myöhemmin, mutta 1026 sitä vastoin pysyi koko ajan hyvin hentona ja lähes maatuneena. 1012 muodosti ns. esihistoriallisen ojanteen länsipuolisen puulinjan.
Yksikkö 1000 (103?106/502?504) koostui soran ja mullan sekaisesta maasta, jossa oli jonkin verran hiilenpaloja. Löytöaineistoon kuului mm. runsaasti palanutta savea sekä savikiekon katkelmia. Samantyyppistä löytöaineistoa esiintyi koko alueella 103?107/503?504 sekä ns. esihistoriallisen ojanteen reunalla sijaitsevassa yksikössä 1013 (101?103/503) ja ojanteessakin myöhemmin (1138b erityisesti). Yksikkö 1000 laajeni myöhemmin itään päin yksikön 1006 alle.
Yksiköt 1106, 1107 ja 1108 (104/499?500) yhdistettiin ja numeroksi annettiin 1106. Yksikkö osoittautui paalunsijaksi. Muita näkyvissä olevia paalunsijoiksi tulkittuja yksikköjä olivat 1117 (103/499), 1049 (98?99/501) ja 1033b (99/502). Yksikkö 1223 (104?105/500?501) oli kivien reunustama kuoppa, joka sisälsi resenttiä materiaalia, mm. tiiltä. Yksikkö 1105 (103?104/499?501) koostui mustasta orgaanisesta aineksesta sekä siniharmaasta savesta. Yksiköstä löytyi runsaasti eläinten luita ja se osoittautui huomattavan syväksi.
Yksikkö 1072 (100?102/500?502) koostui karkeasta ruskeasta, harmaasta ja oranssista hiekasta ja sorasta sekä noesta. Yksikössä oli runsaasti mm. palanutta savea ja savitiivistettä sekä paljon palaneita kiviä. Yksikön alta löytyi myöhemmin puujäänteitä (kartassa 3 näkyvissä jo aavistus 1080:tä).
Yksiköt 1051 (98?100/501?502) ja 1035 (98?100/502?503) olivat samantyyppisiä, pääosin siltistä koostuvia yksiköitä, joita erotti lähinnä vain väri. 1035 koostui ruskeasta ja harmaasta tiiviistä siltistä, samoin 1051, mutta viimeksi mainitussa oli lisänä myös kermankeltaista silttiä. Samantyyppisiä yksiköitä löytyi myöhemmin lisää, ja yhdessä ne muodostivat melko yhtenäisen leveähkön rintaman suurin piirtein alueella 99?106/501?503. Po. samantyyppisiä yksiköitä olivat 1152 (98?100/502?503), 1175a (99?102/502?503), 1003 (102?105/501?503) ja 1104 (105?106/499?500). 1035 ja sen alta tullut 1152 olivat molemmat hyvin paksuja yksikköjä. Rajat yksikköjen 1035, 1152 ja 1175a välillä olivat melko keinotekoisia ja ne olisi periatteessa voinut merkitä samaksikin yksiköksi.
Hieman em. yksiköitä muistuttava yksikkö oli 1015 (a?d), joista po. kartassa on näkyvillä 1015 (a) (98?103/502?503). 1015 (a) koostui tumman- ja vaaleanharmaasta karkeahkosta siltistä, jonka seassa oli jonkin verran nokihippuja ja hiilenpaloja. Maa oli huomattavan mureata ja kuohkeata. Yksiköistä 1015 (a?d) todettakoon, että kyseessä olivat päällekkäin sijoittuvat ja hieman toisistaan eroavat yksiköt, joiden väliset rajat olivat liukuvia, ja jotka usein »kietoutuivat toistensa lomaan» siten, että dokumentointi oli toisinaan hankalaa. Yksiköt 1015 (a?d) sijoittuivat ns. esihistoriallisen ojanteen ja puujäänteen 1012 länsipuolelle. Ojanteen itäpuolella sijainneiden puujäänteiden itäpuolella oli samantyyppisten yksiköiden muodostama linja (yksiköt 3190, 4140 ja 4112). Itse ojanteesta löytyi myös hyvin samankaltaisia yksiköitä (1238 ja 1264).
Yksiköt 1007 (105?106/503?504), 1001 (103?105/503?504) ja 1011 (100?103/503?504) koostuivat kaikki voimakkaasti hiilisestä ja nokisesta savipitoisesta maasta, ja ne muodostivat yhtenäisen pohjois?etelä-suuntaisen linjan. Yksikön 1011 eteläpuoliset yksiköt jatkoivat samaa linjaa, vaikka ne eivät olleetkaan yhtä selkeitä vielä tässä vaiheessa. Ko. eteläpuolisia yksiköitä, esim. 1044 (99/503?504), luonnehti suuri savipitoisuus. Kyseiselle alueelle muodostui myöhemmin jo aiemmin mainittu ns. esihistoriallinen ojanne.
Mainittakoon vielä yksiköt 1052 (99?100/501) ja 1039 (99/503). Molemmat yksiköt koostuivat keskiruskeasta karkeasta hiekasta ja myöhemmin ne muodostivat kapeat linjat puujäänteiden viereen.
Kartta 4 kuvaa ns. 0-tasoa alueen läntisellä laidalla. Kartta ei liity aivan saumattomasti karttaan 3, sillä muutama yksikkö oli ehditty jo poistaa ennen kartan piirtämistä (mm. 1097). Alueella on joitakin maininnan arvoisia yksiköitä, mutta pääosin se koostui kuitenkin peltokerroksen sekaisesta savesta.
Yksikkö 1291 (103?104/497?498) osoittautui suhteellisen syväksi paalunsijaksi, joka, paalunsijojen tapaan, koostui tummasta orgaanista ainesta sisältävästä maasta, karkeasta hiekasta ja kivistä. Muita mahdollisia paalun- tai seipäänsijoja olivat yksiköt 1301 (101/498?499), 1302 (a?b) (100?101/499), 1172 (100/500) ja 1300 (99?100/498).
Ensimmäisiä poistettuja yksikköjä oli ruuduissa 98?99/502?503 sijaitseva 1041a (ks. kartta 3). Yksikkö koostui mureasta tummanruskeasta ja mustasta multamaisesta ja hieman savisesta maasta. Sen alta tullutta 1041b:tä ei välttämättä olisi tarvinnut erottaa eri yksiköksi, sillä vain savipitoisuus lisääntyi alaspäin mentäessä, muutoin koostumus säilyi samana. Viereinen yksikkö 1036 (98?99/503, ks. myös kartta 3) erosi 1041b:stä lähinnä vain suuremman hiilipitoisuutensa vuoksi. Yksiköiden löytöaineistoon kuuluivat mm. luut ja kalanjäänteet.
Yksiköitä 1041b ja 1036 (ks. kartat 5?7) poistettaessa löytyivät puujäänteet 1126 (a?o) (98?100/503) ja 1135 (a?b) (98/502?503). 1126 koostui monensuuntaisista maatuneista puulastuista tms. (samantyyppisiä löytyi myöhemmin runsaastikin), joiden dokumentointiin kartassa on keskitytty turhankin tarkasti, sillä kyseinen puujäänne tuskin kuuluu rakenteeseen. 1135 (a?b) sen sijaan oli selkeä itä?länsi-suuntainen maatunut puujäänne, jonka salaoja 1132 valitettavasti oli pääosin tuhonnut.
Muuta mainittavaa on yksiköiden 1044 (99/503?504) ja 1045 (98?99/503?504) poisto (ks. kartta 3 ja aiemmat selitykset). 1044 koostui tummanharmaasta hyvin nokisesta ja hiilisestä savesta. 1045 puolestaan koostui vaaleanruskeasta ja tummanharmaasta saven ja siltin sekaisesta maasta. Näiden yksiköiden alta tuli yksikkö 1124 (98?99/503?504), joka koostui tummanharmaasta ja tummanruskeasta savisesta maasta. Yksikössä oli runsaasti nokea ja hiilenpaloja, puuhippuja sekä palaneita kiviä. Yksikkö osoittautui suhteellisen syväksi ja löytöaineistoon kuului mm. suuri määrä savitiivistettä. Yksikkö oli koostumukseltaan lähestulkoon samanlaista kuin sen päällä ollut 1044 ja vieressä sijainnut 3050, joista jälkimmäinen oli kuitenkin savisempaa. Muistutettakoon, että yksikkö 1124 sijaitsi myöhemmin esiintulevan ns. esihistoriallisen ojanteen yläosassa ja kahden pohjois?etelä-suuntaisen puujäännelinjaston välissä.
Puujäänne 1012 (98?100/503) kaivettiin seuraavaksi näkyviin lähes kokonaisuudessaan. Puujäänne koostui sekä maatuneesta että hiiltyneestä puusta. Syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. Puujäänne oli suhteellisen paksu ja hyväkuntoinenkin. Se sijaitsi ns. esihistoriallisen ojanteen länsipuolella. Suurin piirtein samalla linjalla ja samoilla korkeuksilla sijaitsi useita myöhemmin esiin tulleita puujäänteitä: 1190 (102?103/503, lomakkeet 1202 ja 1206, kartta 16), 1191 (104?105/503, kartta 16), 1195 (a?b) (100?102/503, lomakkeet 1195 ja 1202), 1197 (98/504, kartta 14), 1198 (98/504, lomake 1198) ja 1206 (a?c) (101?102/503, lomakkeet 1202 ja 1206, kartta 17). Reilusti alempana, mutta edelleen samoilla linjoilla sijaitsivat puujäänteet 1233a (105?106/503, lomake 1233, kartat 18, 19, 23, 27, ja 28), 1281 (104/503, kartta 28 ja 1299 (106/503, kartta 29). Samoilla linjoilla oli puujäänteitä myös M. Suhosen alueella.
Yksikön 1124 (ks. kartan 8 selitykset) alta tuli mm. yksikkö 1133 (98?99/503?504), joka koostui vaalean- ja tummanruskeasta yläosistaan savisesta multamaisesta maasta. Yksikössä oli runsaasti nokea ja hiilta sekä palaneita kiviä. Löytöaineistoon kuului mm. suuri määrä savitiivistettä.
Puujäänteiden 1135 (a?b) alta löytyi ilmeisesti samaan rakenteeseen kuuluva puujäänne 1135c (98/502?503), jokakoostui sekä hiiltyneestä että maatuneesta itä?länsi-suuntaisesta puusta. Jäänne oli säilynyt suhteellisen hyvin ja se jatkui mahdollisesti M. Suhosen alueella salaojan 1132 eteläpuolella.
Kartassa näkyvä alue 99?101/502?503 oli hyvin sekava, mm. pienten silttiläiskien »luikerrellessa toistensa lomaan», joten siitä ei tässä yhteydessä sen enempää.
Alueelta 100?103/502?503 poistettiin ohut, mahdollisesti kuvitteellinen, talven jäljiltä syntynyt yksikkö 1029 (ks. kartta 3). Sen alta tuli mm. yksikkö 1175 (a) (98?102/502?503), joka myöhemmin laajeni huomattavasti. 1175 (a) koostui tummanruskeasta saven ja siltin sekaisesta maasta, jossa oli runsaasti nokihippuja. Yksikkö oli yksi jo aiemmin mainituista laajan samantyyppisen alueen muodostajista.
Yksikkö 1011 (a) (ks. kartta 3) poistettiin ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1011b (102?103/503?504), 1138a (99?102/503?504) ja 1013 (100?103/503). 1011b poikkesi 1011a:sta vain siinä, että puulastujen tms. osuus kasvoi voimakkaasti. 1138a koostui ruskeasta karkeasta hiekasta/sorasta, jonka seassa oli jonkin verran nokihippuja ja hiilenpaloja sekä puulastuja tms. 1013 koostui tummanruskeasta ja oranssista palaneesta savimurusta ja karkeasta hiekasta. Yksiköstä löytyi runsaasti mm. palanutta savea, ja sitä ei selvästi voinut erottaa 1138a:n alta myöhemmin tulevasta 1138b:stä. 1013:n kaltainen yksikkö 4019 sijaitsi ns. esihistoriallisen ojanteen itäreunalla. Yhdessä yksiköt 1013, 1138b ja 4019 muodostivat paksun kerroksen ojanteessa.
Puujäänne 1012 (98?100/503) paljastettiin lopulta kokonaan. Yksikön 1138a alta tuli yksikkö 1138b (98?103/503?504), joka erosi 1138a:sta lähinnä vain rakenteensa puolesta, eli maa muuttui hyvin löyhäksi. Nokisen maan osuus myös väheni ja palaneen savimurun määrä lisääntyi. Yksiköstä 1138b löytyi runsaasti palanutta savea ja mm. koristeltua keramiikkaa. Yksikkö laajeni myöhemmin koko ns. esihistoriallisen ojanteen pituudelle. Kerros oli hyvin paksu koko ojanteen alueella ja yksikön poistamisen myötä syntyikin selkeä oja.
Yksikön 1138a alta löytyi useita puulasturykelmiä, joita kaikkia ei numeroitu erikseen, vaan ne luettiin kuuluviksi 1138b:hen. Numeroituja puulasturykelmiä olivat 1139 (100?101/503?504), 3124 (99?100/503?504) ja 3125 (100/504). Yksikkö 1133 (ks. aiemmat selitykset) poistettiin ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1138b ja 3114, joista jälkimmäinen koostui pääosin harmahtavasta siltistä.
Puujäänteet 1026 (103?104/502) ja 1016 (100?103/502?503) kaivettiin esiin kokonaan. 1026 oli pohjois?etelä-suuntainen hento maatunut (hieman hiiltynyttä puuta itäreunalla) puujäänne. Samaan linjaan kuului todennäköisesti 1016, joka myös oli pohjois?etelä-suuntainen, maatuneesta ja hiiltyneestä puusta koostuva puujäänne. 1016 oli säilynyt erittäin hyvin, paikoitellen jäänne oli jopa hämmästyttävän paksu.
Puujäänne 1012 (ks. kartta 12) poistettiin ja sen alta tuli yksikköä 1037 (98?100/503, ks. esim. kartta 12), joka myös poistettiin ennen kartan 13 piirtämistä. 1037:n alta tuli yksikkö 1157 (98?100/503). Molemmat yksiköt koostuivat orgaanisen aineksen sekaisesta siltistä ja ne olivat hyvin samankaltaisia kuin pohjoisempana sijainneet 1015 (a?d) (myöhemmin 1015 levittäytyi etelään päin).
Yksikön 1138b (ks. aiemmat selitykset) alta tulivat mm. yksiköt 1158 (100?103/503?504) ja 1154 (99?100/503?504). 1158 koostui kermankeltaisesta siltistä ja hienosta hiekasta, ja sitä oli hieman hankala havainnoida sen »luikerrellessa» pitkin poikin ojannetta. 1154 koostui ruskeasta ja harmaasta mureasta savesta, jonka seassa oli jonkin verran mustaa orgaanista ainesta.
Yksikkö 1138b poistettiin kokonaan alueelta 98?100/n. 504, samoin 3114 (ks. kartta 12). Niiden alta löytyi paljon yksikköjä: 1184 (99/503?504), 1185 (98?99/503?504), 1188 (98?99/503?504) sekä puujäänne 1197 (98/504). 1184 koostui ruskeasta ja harmaasta savesta. 1185 koostui ruskeasta jonkin verran hiilenpaloja sisältävästä mullasta, jonka seassa oli myös puuhippuja. 1188 koostui ruskean, harmaan, oranssin ja kermankeltaisen sekaisesta karkeahkosta saven, siltin, hiekan, mullan ja palaneen savimurun sekoituksesta. Löytömateriaali oli samantyyppistä kuin päällä sijainneessa 1138b:ssä, eli siihen kuuluivat mm. savikiekon osat. Hiiltyneen puujäänteen 1197 syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. Jäänne oli melko pieni ja sen katkaisi salaoja 1132.
Yksikkö 1035 (ks. esim. kartta 3) poistettiin ja sen alta tuli mm. 1152 (98?100/502?503, ks. lomake 1152), joka koostui ruskeasta ja harmaasta nokihippuja sisältävästä siltistä (ks. myös aiemmat yksikköä koskevat huomautukset). Yksikön 1035 alta löytyi myös yksikkö 1160 (98?99/501?502), joka koostui ruskeasta ja oranssista palaneen savimurun sekaisesta maasta. Yksikössä oli runsaasti nokiläiskiä ja puuhippuja. Yksikön löytömateriaaliin kuuluivat mm. palanut savi ja savikiekon osat. Yksikkö laajeni myöhemmin sekä itään että länteen päin (ks. lomake 1160).
Yksikkö 1152 poistettiin ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1156 (99/502), 1176 (98?99/502?503) ja 1161 (98?99/502). 1156 koostui keltaruskeasta, kermankeltaisesta ja vaaleanharmaasta silttisestä hiekasta, jonka seassa oli huomattavan paljon puulastuja. 1161 oli hiiltynyt puujäänne, jonka syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. Puujäänne laajeni myöhemmin yksikön 1160 alle. Yksikkö 1176 koostui oranssista hiekasta sekä noesta.
Yksiköt 1056 (98?100/500?501), 1051 (98?100/501?502), 1050 (98?99/501) ja 1057 (98?99/500?501) poistettiin (ks. kartta 3). Yksikkö 1056 koostui vaihtelevanharmaasta savisesta maasta, jossa oli runsaasti nokipilkkuja ja hiilenpaloja. Sen alta tulivat yksiköt 1057 sekä kartassa näkyvä 1170 (98?100/500?501). 1057 (ks. lomake 1057) koostui kelta- ja tummanruskeasta sekä kermankeltaisesta puuterimaisesta siltistä ja hiekasta. Yksikössä oli jonkin verran nokipilkkuja ja puuhippuja. Yksikkö 1170 koostui vaalean- ja tummanruskeasta savisesta ja silttisestä maasta, jonka seassa oli jonkin verran nokihippuja ja puuhippuja. Yksiköstä löytyi mm. runsaasti kalanjäänteitä.
Yksikön 1057 alta tulivat mm. yksikkö 1170 ja pieni puujäänne 1192 (98?99/500). 1192 oli maatunut pohjois?etelä-suuntainen puujäänne, jonka salaoja 1132 katkaisi. Puujäänne ei näyttänyt liittyvän selkeästi mihinkään rakenteeseen, vaikka lähettyvillä sijaitsikin paalunsija 1049 (98?99/501).
Yksikkö 1050 (ks. lomake 1163) koostui kermankeltaisesta hienosta hiekasta ja vaaleanharmaasta savesta. Yksikössä oli jonkin verran nokipilkkuja. Sen alta tulivat yksiköt 1057 ja 1170. Yksikkö 1051 puolestaan koostui ruskeasta, kermankeltaisesta ja tummanharmaasta siltistä, jossa oli jonkin verran nokihippuja. Yksiköstä löytyi mm. palanutta luuta. Yksikön alta tuli mm. yksikkö 1179 (a) (99?100/501?502), joka koostui keskiruskeasta »maan sekaisesta savesta» ja joka myöhemmin liitettiin yksikköön 1171a.
Yksikkö 1170 (ks. kartan 14 selitykset) poistettiin lähes kokonaan ja sen alta tuli useita yksikköjä, mm. 1179 (a) (ks. kartan 14 selitykset). Myös yksikkö 1160 (98?99/501?502, ks. kartan 14 selitykset) poistettiin lähes kokonaan. Sen alta tulivat mm. puujäänteet 1161 (98?99/501?502, ks. kartan 14 selitykset) ja 1203 (a?b) (98?99/501?502). 1203 (a?b) olivat kaksi pientä vierekkäistä itä?länsi-suuntaista hiiltynyttä puujäännettä. 1203b oli hyvin pieni ja hento. 1203a liittyi mahdollisesti paalunsijaan 1049.
Yksikkö 1072 (ks. kartta 3) poistettiin ja sen alta paljastui mm. useita puujäänteitä: 1080 (102/501), 1165 (101/501), 1166 (a?c) (101?102/501) ja 1167 (101/501, ks. lomake 1166). Puujäänne 1166d (102/501) tuli yksikön 1071 (102/501, ks. kartta 3, yksikkö laajeni 1072:n alle) alta. Puujäänne 1166e (100?101/501) puolestaan tuli yksikön 1164 (100?101/501?502, ks. lomake 1166, yksikkö tuli 1072:n alta) alta. 1080 oli hiiltynyt itä?länsi-suuntainen puujäänne, joka osoittautui melko paksuksi. 1165 oli myös hiiltynyt itä?länsi-suuntainen puujäänne, jonka päällä sijaitsi hento maatunut pohjois?etelä-suuntainen puujäänne 1167. 1166 (a?e) olivat kaikki hiiltyneitä pohjois?etelä-suuntaisia puujäänteitä. Näistä vain 1166a oli hyvin säilynyt.
Puujäänteiden itäpuolella sijaitsi keltaisesta, alaosastaan harmaasta, silttisestä hiekasta koostuva yksikkö 1073 (100?103/501?502). Yksikössä oli jonkin verran hiilenpaloja ja puuhippuja. Se rajautui tarkasti puujäänteeseen 1166a eli se ei stratigrafisesti sijoittunut sen alle eikä päälle. Kartassa ovat näkyvissä myös 1175a (99?103/501?503) ja 1003 (102?105/501?503), jotka muodostivat laajan yhtenäisen alueen (ks. aiemmat selitykset).
Ns. esihistoriallisen ojanteen kohdalla tapahtui taas seuraavaksi. Yksiköt 1138b ja 1013 (ks. esim. kartta 13) poistettiin kokonaan, samoin niiden vieressä sijainnut 1014 (101?103/503, ks. esim. kartta 13). Niiden alta tulivat mm. yksiköt 1189 (100?103/503?504), 1190 (102?103/503) ja 1202 (a?b) (101?103/503?504). 1189 koostui vaaleanruskeasta, valkoisesta ja kermankeltaisesta puuterimaisesta hiekasta. Se muistutti hyvin paljon yksikköä 1158, ja ne olisi voinut merkitä samaksikin yksiköksi. 1190 oli hiiltyneestä ja maatuneesta puusta koostuva puujäänne, jonka syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. Puujäänne osoittautui hyvin säilyneeksi ja melko leveäksi (ks. lomakkeet 1202 ja 1206). Yksikkö 1202 (a ja b yhdistyivät kartassa näkyvän kiven poiston jälkeen) koostui ruskeasta ja harmaasta karkeasta hiekasta sekä noesta, jota oli runsaasti.
Pohjoisempana yksikkö 1001 (ks. kartta 3) poistettiin ja sen alta tuli yksikkö 1006 (102?105/503?504), joka koostui tummanruskeasta ja mustasta soraisesta ja multamaisesta maasta. Yksikön 1001 alta tuli myös puujäänne 1191 (104?105/503), joka oli pohjois?etelä-suuntainen ja hiiltynyt.
Karttojen 16 ja 17 väliin sijoittuu useita vain lomakkeissa näkyviä karttoja (ks. lomakkeet 1015a, 1195, 1202, 1216 ja 1206). 1015b:tä (98?103/502?503), joka koostui keskiruskeasta mureasta mullansekaisesta siltistä, poistettiin ja sen alta tuli mm. puujäänne 1195 (a?b) (100?102/503, ks. lomakkeet 1195 ja 1202). 1195 oli hento, maatuneesta ja hiiltyneestä puusta koostuva puujäänne, jonka syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. 1015b:n alta tuli myös yksikkö 1217 (99?100/503, ks. lomake 1195), joka koostui maatuneista puulastuista.
Yksikön 1189 alta paljastui mm. puujäänne 1206a (101?102/503), joka oli hiiltynyt ja jonka syyt olivat pohjois?etelä-suuntaiset. 1206b ja 1206c (101?102/503) olivat hyvin pieniä ja mitättömiä puujäänteitä. Yksikön 1202 (ks. kartta 16 ja lomake 1202) alta tuli mm. yksikkö 1220 (100?102/503?504, ks. myös lomake 1206), joka koostui tummanruskeasta orgaanisen aineksen sekaisesta maasta sekä siniharmaasta, helposti lohkeavasta savesta. Yksiköstä löytyi runsaasti mm. kalanjäänteitä.
Yksikön 1015b poistoa jatkettiin ja sen alta tuli paikoitellen 1015c:tä (102?105/502?503, ks. esim. lomake 1015a) ja paikoitellen 1015d:tä (98?105/503). 1015c koostui vaalean- ja tummanharmaasta, hiilenpaloja sisältävästä melko tiiviistä siltistä. 1015d koostui vaalean- ja tummanruskeasta ja tummanharmaasta hyvin mureasta siltin, hiekan ja mullan sekaisesta maasta. 1015c:tä tuli myös yksikön 1005 (102?105/502?503) alta.
Alueelta 103?105/503?504 poistettiin yksikkö 1006 (ks. kartta 16), jonka alta tuli yksikkö 1000 (103?106/502?504, ks. esim. kartat 3 ja 16 ja aiemmat selitykset). Yksikön 1000 alta tulivat mm. tässä kartassa näkyvät yksiköt 1005 ja 1199 (103?105/503?504, ks. myös lomake 1189). 1005 koostui oranssinruskeasta ja kermankeltaisesta siltin ja hiekan sekoituksesta sekä siniharmaasta savesta. Yksikössä oli runsaasti nokiläiskiä ja hiilenpaloja sekä myös puulastuja tms. Yksikkö 1199 koostui oranssista hienosta hiekasta ja noesta. Yksiköt 1005 ja 1199 muistuttivat paljon toisiaan (vrt. myös yksikkö 1176). Yksikön 1199 alta tuli kartassa näkyvä yksikkö 1221 (103?104/503?504) joka koostui tummanharmaasta hyvin tiiviistä savesta. Yksikkö oli paikoitellen hyvin ohut.
Yksikkö 1199 (ks. kartta 17) poistettiin lähes kokonaan, yksikkö 1005 (ks. kartta 17) kokonaan. Jälkimmäisen alta tuli puujäänne 1234 (105/503), joka myöhemmin yhdistyi puujäänteeseen 1233a ja yhteiseksi numeroksi tuli 1233a. 1234 (ja myös siis kartassa näkyvä 1233a) oli pohjois?etelä-suuntainen hiiltynyt puujäänne.
Yksikkö 1007 (ks. kartta 3) poistettiin lähes kokonaan ja sen alta tuli mm. 1008 (105?106/503?504), joka koostui tummanruskeasta ja mustasta mureasta multamaisesta maasta. Yksikössä oli jonkin verran nokipilkkuja. Puujäänne 1113 (a) (105/501?502, ks. kartta 1) poistettiin ja sen alta ja lähettyviltä tuli lisää maatunutta puuta, jota kutsuttiin 1113b:ksi (105/501). Puujäänteen syyt olivat itä?länsi-suuntaiset.
Yksikköä 1105 (ks. kartta 3 selitykset) madallettiin ja laakea yksikössä sijainnut kivi poistettiin. Sen alta tuli yksikkö 1227 (103?104/499?500), joka koostui mustasta orgaanisesta aineksesta. Yksikköä 1227 oletettiin aluksi paalunsijaksi, mutta sellaiseksi se ei kuitenkaan osoittautunut. Alueella 105?106/499?502 dominoivat yksiköt 1104 ja 1114, joista edellinen koostui tummanruskeasta nokipilkkuja sisältävästä savisesta ja silttisestä maasta. Yksikkö 1114 koostui keskiruskeasta ja tummanharmaasta savisesta ja multaisesta maasta.
Kartta pyrkii luomaan väliaikakatsauksen tilanteeseen lähes koko alueella. Osin tilanne on sama kuin kartoissa 15 ja 18. Yksikön 1114 (ks. myös kartta 18) alta paljastui mm. puujäänne 1235 (106/500?501), joka koostui maatuneesta ja hiiltyneestä puusta, ja jonka syyt olivat itä?länsi-suuntaiset. Puujäänne leveni myöhemmin pohjoiseen päin (ks. lomake 1235).
Yksikön 1003 (102?105/501?503, ks. esim. kartta 18), joka koostui keskiruskeasta ja vaalean- ja tummanharmaasta nokipilkkuja sisältävästä saven ja siltin sekaisesta maasta, alta tuli mm. yksikkö 1236 (103?105/501?502). 1236 koostui keskiruskeasta, keltaisesta ja tummanharmaasta savesta, ja se yhdistettiin myöhemmin yksikköön 1171a, joka dominoi lopuksi lähes koko aluetta. 1171a koostui keskiruskeasta savesta.
Yksikön 1181(a) (102?103/501, ks. kartta 15), joka koostui tummanruskeasta, kermankeltaisesta ja oranssista puuterimaisesta hiekasta ja noesta, alta tulivat puujäänteet 1230 (a?c) (102?103/501). 1230 (a?c) olivat kaikki pohjois?etelä-suuntaisia ja hentoja puujäänteitä. 1230a ja 1230b olivat maatuneita ja 1230c oli hiiltynyt.
Yksikkö 1169 (100?101/501, ks. kartta 15), joka koostui keskiruskeasta ja tummanharmaasta nokiläiskiä sisältävästä silttimäisestä maasta, poistettiin ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1213 (a) (101/501) ja 1182 (100?101/501?502), joista jälkimmäinen oli näkyvissä jo kartassa 15 (tuli yksikön 1164 alta). 1213 (a) koostui oranssista karkeasta hiekasta ja palaneesta savimurusta sekä noesta. 1182 koostui keskiruskeasta ja siniharmaasta orgaanista ainesta sisältävästä savesta. 1182 laajeni myöhemmin mm. 1213 (a):n alle sekä etelään päin. Yksiköstä mainittakoon, että se sisälsi huomattavan runsaasti luumateriaalia.
Yksiköt 1015b ja 1015c (ks. esim. kartta 17 selitykset) poistettiin ja niiden alta tuli mm. 1015d:tä (98?105/503, ks. aiemmat selitykset). Yksikköä 1175a (99?103/501?503) poistettiin lännestä alkaen jasen alta tulivat mm. yksiköt 1175b (99?100/502), 1215 (99/502, ks. lomake 1215) ja 1225 (100/502, ks. lomake 1225). 1175b koostui tummanruskeasta mureasta multaisesta maasta, jossa oli paljon puuhippuja. 1215 koostui maatuneista puulastuista. 1225 oli maatunut puujäänne ja se muistutti pitkää kimpeä tms., mutta se osoittautui kuitenkin hyvin hennoksi ja ohueksi eikä selkeitä todisteita siitä, että kyseessä olisi kimpi, löytynyt. 1215:ttä tuli mm. yksikön 1156 (ks. kartta 14) alta (1156 sisälsi myös runsaasti puulastuja). Yksiköiden 1175b ja 1215 rajat olivat liukuvia ja yksiköt menivät toistensa alle ja päälle. Kartassa näkyvä yksikkö 1214 (99?100/501?502) tuli yksiköiden 1175b ja 1215 alta. 1214 koostui keltaruskeasta siltistä, jonka seassa oli puuhippuja. 1214 muistutti yksikköä 1073 (100?103/501?502).
Yksikkö 1220 poistettiin lähes kokonaan ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1158a (100?102/503?504) ja 1238 (100?101/503?504). 1158a on jo kuvattu aiemmin. 1238 koostui kermankeltaisesta, vaalean- ja tummanharmaasta savisesta siltistä. Yksikkö sisälsi jonkin verran nokipilkkuja ja hiilenpaloja. 1238 muistutti paljon yksikköjä 1015a ja 1015c, mutta savipitoisuus oli siinä suurempi. Yksikkö yhdistettiin myöhemmin yksikköön 1264.
Yksikkö 1154 (99?100/503?504, ks. esim. kartat 14 ja 17) poistettiin ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1184 ja 1188 (ks. kartan 14 selitykset). Puujäänteen 1197 (98/504, ks. kartta 14) alta tuli yksikkö 1185 (ks. kartta 14), jonka alta puolestaan tuli mm. puujäänne 1198 (98/504, ks. lomake 1198). 1198 oli maatunut pohjois?etelä-suuntainen puujäänne, jonka salaoja 1132 katkaisi. Puujäänteen 1198 ja yksikön 1185 alta tuli yksikkö 1188.
Puujäänteet alueelta 100?103/500?501 poistettiin ja niiden alta tuli mm. yksikkö 1171b (101?102/501, ks. lomake 1171a). 1171b koostui oranssista hienosta hiekasta sekä lähes täysin maatuneesta puusta. 1171b:n alta tuli mm. yksikkö 1171c (100?102/501?502), joka koostui keskiruskeasta orgaanisen aineksen sekaisesta savesta. 1171c muistutti hyvin paljon vieressä sijaitsevaa yksikköä 1094 (100?103/501?502).
Yksikkö 1175b (ks. kartta 19) poistettiin kokonaan, ja sen alta tuli mm. yksikkö 1175c. 1175c koostui tummanruskeasta ja -harmaasta mureahkosta savisesta maasta. Yksikköjen 1175b ja 1175c välinen raja oli liukuva.
Yksiköiden 1158a ja 1238 (ks. kartta 19) alta paljastui useita puujäänteitä, mm. 1241 (100?101/504), 1254 (100?101/504) ja 1255 (100/504). Näistä merkittävin oli yksikkö 1241, joka todennäköisesti oli jokin esine. 1241 koostui maatuneesta puusta, jonka syyt olivat luoteis?kaakko-suuntaiset. Esine oli muodoltaan sukkulamainen ja sen reunat oli selvästi muotoiltu veistäen. Esineen koillisnurkassa oli hyvin selkeä veistojälki (ks. kartta 22, jossa yksiköstä 1241 on tarkka piirros). Puuesineen pituus oli 32 cm ja suurin leveys 6,5 cm. Esine oli hyvin hento ja ohut.
1254 oli maatunut luoteis?kaakko-suuntainen puujäänne, jonka funktio ei selvinnyt. 1255 oli maatunut suunnilleen pohjois?etelä-suuntainen puujäänne.
Yksiköt 1175a ja 1015d (ks. esim. kartta 19) poistettiin kokonaan tai ainakin enimmäkseen. Niiden alta tuli ruskeaa savea 1171a, johon muodostui kartassa alueella 98?100/503 näkyviä uria sekä pieniä kuoppia. Ns. esihistoriallisen ojanteen kohdalla muutokset olivat pieniä, joten ei niistä tässä yhteydessä enempää.
Pohjoisempana yksiköt 1233a ja 1008 (ks. kartta 19 ja lomake 1233) poistettiin. Puujäänteeseen 1233a liittyi pieni puinen paalu 1233b (105/503), joka oli niin hyvin säilynyt, että se saattoi olla resentti. Yksikön 1008 alta tuli mm. yksikkö 1261 (105?106/503), joka koostui oranssin- ja tummanruskeasta ja tummanharmaasta saven, siltin, hiekan, mullan ja palaneen savimurun sekaisesta maasta. Yksikössä oli jonkin verran hiilenpaloja ja puuhippuja. Löytöaineistoon kuuluivat mm. palanut savi ja savikiekon osat.
Puujäänne 1235 (ks. kartan 19 selitykset) poistettiin ja sen alta tuli yksikkö 1242 (105?106/500?502, ks. lomakkeet 1235 ja 1242), joka koostui keski- ja tummanruskeasta savisesta ja multaisesta maasta. Löytöaineistoon kuuluivat mm. savitiiviste ja palanut savi. Yksikön 1242 alta tuli mm. yksikkö 1259 (105?106/501?503), joka koostui tummanruskeasta ja -harmaasta savisesta ja multaisesta maasta. Yksikköä 1259 tuli myös yksikön 1000 (ks. esim. kartta 19) alta, ja lisäksi yksikkö 1228b yhdistettiin 1259:ään.
Yksikkö 1104 (ks. esim. kartta 19) poistettiin, ja sen alta tuli yksikkö 1244 (105?106/499?501, ks. myös lomake 1244), joka myöhemmin laajeni itään päin. 1244 koostui keskiruskeasta jonkin verran nokipilkkuja sisältävästä savisesta maasta.
Seuraavassa vaiheessa pyrin laajentamaan vastuualuettani itään päin. Alueet ns. esihistoriallisen ojanteen itäpuolella olivat olleet koskemattomina jo jonkin aikaa, ja kartta esittää näkemykseni tilanteesta, mutta käsitykseni ei välttämättä ole identtinen alueista aikaisemmin (eikä myöhemminkään) piirrettyjen karttojen kanssa. Vastuualue ei itse asiassa laajentunut itään päin paljonkaan, ja useat yksiköt jäivät edelleen muiden haltuun. Merkille pantavia yksikköjä olivat mm. 3150 (98?100/504), 3190 (98?100/504), 4140 (100?101/504), 4112 (101/504) ja 4159 (101?103/503?504), joista enemmän jäljempänä.
Yksiköt 3150 ja 3190 (a?b) »luikertelivat» toistensa lomaan hankalasti (eli alla?päällä?alla-suhde). Yksikkö 3150 koostui keskiruskeasta savesta, jonka seassa oli jonkin verran orgaanista ainesta. Yksikkö 3190 koostui monenvärisistä silteistä, ja yksikkö jaettiin a:han ja b:hen pyrkimyksenä selkeyttää esitystä. 3190a koostui keskiruskeasta, vaaleanharmaasta ja kermankeltaisesta siltistä, jonka seassa oli jonkin verran hiilenpaloja. 3190b koostui tumman- ja vaaleanharmaasta siltistä ja kermankeltaisesta hiekasta, joiden seassa oli huomattavan runsaasti hiilenpaloja ja nokea. Alempana erot laimenivat ja yksikköä kutsuttiin jälleen pelkäksi 3190:ksi. 3190a:sta ja 3190b:stä löytyi runsaasti mm. savitiivistettä ja savikiekon katkelmia.
Yksiköt 3190 (a?b), 4140, 4112, 1264 ja 1238 koostuivat kaikki samantyyppisistä aineksista, ja ne muodostivat selkeän pohjois?etelä-suuntaisen linjan. Yksikkö 1264 (100?103/503?504) tuli yksikön 4159 alta, ja se koostui kermankeltaisesta, vaalean- ja ruskeanharmaasta savipitoisesta siltistä, jonka seassa oli jonkin verran hiilenpaloja. Yksiköstä löytyi mm. runsaasti kalanjäänteitä.
Yksiköt 3150 ja 3190 poistettiin lähes kokonaan. Niiden alta paljastui mm. hiilenpaloja sisältävä savi (1239). Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että yksikön 3150 muodostaman savilinjan katkaisi hyvin hento itä?länsi- suuntainen puujäänne (niin hento, että omaa numeroa ei annettu), ks. alue 99/504.
Yksikkö 1158 (ks. esim. kartta 24) poistettiin ja sen alta tuli mm. yksikkö 1264 (1238 yhdistettiin 1264:ään), jonka kuvaus löytyy kartan 25 yhteydestä. Yksikkö 1264 poistettiin lähes kokonaan ja sen alta tulivat mm. yksiköt 1271 (101?102/503?504), 1272 (99?101/503?504) ja 1273 (101?104/503?504). Yksikkö 1271 koostui tummanharmaasta ja mustasta saven sekaisesta karkeasta hiekasta. Yksikössä oli runsaasti palaneita kiviä. Yksikkö 1272 koostui siniharmaasta sitkeästä savesta, jonka seassa oli jonkin verran hiilenpaloja (vrt. yksikkö 1220). Yksikkö 1273 koostui sini- ja tummanharmaasta savesta. Alaosistaan savi oli hieman multamaista.
Yksikön 1188 (ks. esim. kartta 24) alta tulivat yksiköt 1278 (98?99/504) ja 1279 (a?c) (98?99/504). Yksikkö 1278 koostui keskiruskeasta ja siniharmaasta savesta, ja se oli todennäköisesti pohjasavea edeltävä kerros. Yksiköt 1279 (a?c) olivat pyöreitä pieniä kuoppia (seipäänsijoja?), jotka sijaitsivat ns. esihistoriallisen ojanteen reunalla savessa 3150.
Yksikkö 1273 (ks. kartan 27 selitykset) levittäytyi pohjoiseen, ja sitä poistettaessa itse asiassa syntyikin selkeä oja. 1273:n alta löytyi myös puujäänne 1281 (104/503), joka muodostui maatuneesta luoteis?kaakko-suuntaisesta puusta. Yksikkö 1261 (ks. kartta 27) poistettiin ja sen alta tuli mm. yksikkö 1280 (105?107/503?504) sekä mahdolliset seipäänsijat tms. 1275 (a?b), 1277 (a?b), 1283, 1284 ja 1285 (105/503). Yksikkö 1280 koostui tummanruskeasta savisesta maasta, jonka seassa oli puuhippuja. Raja yksikköjen 1261 ja 1280 välillä oli liukuva. Mahdolliset seipäänsijat tms. sijaitsivat epämääräisessä rykelmässä lähellä toisiaan. Muodoltaan ne vaihtelivat pyöreistä soikeisiin, ja joissakin oli jäljellä myös hieman maatunutta puuta.
Yksiköt 1264 ja 1273 (ks. kartta 28) poistettiin kokonaan ja niiden alta tuli yksikkö 1278 (98?104/503?504), pohjasavea edeltävä savikerros. Ns. esihistoriallinen ojanne saavutti näin lopullisen muotonsa ja syvyytensä. Ojanteessa ja sn reunoilla oli havaittavissa useita pieniä pyöreitä/pyöreähköjä kuoppia (mahdollisia seipäänsijoja tms.). Kuoppia olivat seuraavat yksiköt: 1279 (a?c) (98?99/504), 1282 (100/503), 1286 (100/504), 1290 (101/504), 1289 (103/504), 1275 (a?b) (105/503), 1277 (a?b) (105/503), 1283 (105/503), 1284 (105/503) ja 1285 (105/503). Myös muita pieniä kuoppia esiintyi ojanteen lähellä (ks. kartta), mutta niitä ei numeroitu mm. niiden mataluuden vuoksi.
Yksikön 1280 (ks. kartta 28) alta tulivat yksiköt 1299 (106/503) ja 1287 (105?107/500?503). 1299 oli maatuneesta ja hiiltyneestä puusta koostuva pohjois?etelä-suuntainen puujäänne. Yksikkö näkyy kartassa kokonaisuudessaan. Yksikkö 1287 koostui keltaruskeasta ja siniharmaasta savesta. Yksikköön muodostui useita kuoppia (ks. kartta), jotka eivät kuitenkaan sisältäneet paalunsijoihin viittaavia aineksia.
Yksikköä 1244 (105?106/499?501) ei ehditty poistaa kokonaan, mutta asialla ei liene suurta merkitystä, sillä yksikkö koostui enimmäkseen ruskeasta savesta (hieman orgaanista ainesta seassa) ja sitä oli kaiken kaikkiaan jäljellä enää vain ohut kerros.
Alueelle 103?105/499?501 syntyi kolme syvää kuoppaa. Yksikkö 1106 (104/499?500, ks. myös lomake 1106) oli paalunsija, jonka täytemaa koostui karkeasta vaaleanruskeasta ja -harmaasta ja kermankeltaisesta hiekasta sekä noesta. Yksikössä oli runsaasti palaneita kiviä, osittain palaneita puuhippuja sekä tuohta. Löytöaineistoon kuuluivat pääasiassa luut. 1106 oli muodoltaan pyöreähkö, syvyydeltään n. 30 cm (havaintopinnasta mitattuna) ja halkaisijaltaan n. 40 ? 28 cm.
Yksikkö 1269 (103?104/500?501) tuli 1105:n alta ja se koostui kelta- ja tummanruskeasta hienosta hiekasta, siniharmaasta savesta sekä orgaanisesta aineksesta. Kuoppaa syvennettiin edelleen, ja pohjalta tuli vastaan pohjasavea edeltävä savikerros (1278).
Yksikkö 1223 (aiemmin erotettiin a ja b, jotka yhdistyivät myöhemmin, 104?105/500?501, ks. lomake 1223) koostui kelta- ja tummanruskeasta, osin tiiviistä, osin mureasta hiekkaisesta ja multaisesta savesta. Kuopassa oli runsaasti keskikokoisia ja suuria kiviä, jotka oli aseteltu kuopan reunoille. Kivien joukossa oli myös tiilenpuolikkaita, jotka samoin reunustivat kuoppaa.
Alueelle 99?105/496?501 syntyi useita kuoppia, joista suurin osa ei ollut paalunsijoja tms. Dominoiva maalaji oli savi eri väreissään (yksiköt 1294, 1116 ja 1171a).
Yksikkö 1291 8103?104/497?498) oli paalunsija, jonka täytemaa koostui mustasta orgaanisesta aineksesta. N. 17 cm:n syvyydellä havaintopinnasta löytyi karkeata hiekkaa ja myöhemmin runsaasti kiviä (lopputilanne, ks. lomake 1291). Paalunsijan syvyys havaintopinnasta mitattuna oli n. 32 cm ja halkaisija oli n. 48 ? 40 cm, eli muoto oli lähestulkoon pyöreä.
Pieniä ja matalia seipäänsijoja tms. näkyy kartassa runsaasti: 1302b (101/499), 1304 (a?b) (99/500), 1305 (100/500), 1306 (101?102/499), 1307 (102/499), 1308 (102/499), 1309 (102/498), 1064 (99?100/499?500), 1168 (100/500) ja 1276 (a?b) (100/501). Näistä ei tässä yhteydessä sen enempää. Selkeämpiä paalun- tai seipäänsijoja tms. sen sijaan olivat 1300 (99?100/498), 1301 (101/498?499), 1302a (101/499), 1310 (100/498), 1117 (103/499) ja 1172 (100/500). Täytemaa suurimmassa osassa oli mustaa orgaanista ainesta sisältävää maata, joten vain poikkeukset mainitaan kuvauksen yhteydessä.
Yksikkö 1300 oli muodoltaan soikea, syvyydeltään (havaintopinnasta mitattuna) n. 17 cm ja halkaisijaltaan n. 14 ? 11 cm. Yksikkö 1301 oli muodoltaan pyöreähkö ja syvyydeltään n. 5 cm. Pinnan halkaisija oli 25 cm ja pohjan 15 cm. Yksikön 1302a syvyys oli n. 27 cm ja halkaisija n. 28 ? 20 cm. Yksikkö kapeni alaspäin ja paalun kärki oli myös havaittavissa.
Yksikön 1310 syvyys oli n. 10 cm ja halkaisija n. 16 ? 12 cm. Yksikkö 1117 oli syvyydeltään n. 16 cm ja halkaisijaltaan n. 20 ? 16 cm. Yksikön 1172 syvyys taas oli n. 20 cm ja halkaisija n. 14 cm. Paalunsija kallistui länteen päin kaltevassa kulmassa.
Alueelle 99?101/501?502 syntyi myös kuoppa. Yksikkö 1175c (ks. kartta 23) poistettiin ja sen alta tuli mm. yksikkö 1175d (99?100/502, ks. lomake 1175d), joka koostui tummanruskeasta mureasta multaisesta ja savisesta maasta. Yksikössä oli runsaasti puuhippuja ja lisäksi sen sisältä löytyi n. 40 cm mittainen pala pohjois?etelä-suuntaista puuta. Yksikön löytöaineistoon kuuluivat mm. savitiiviste ja palanut savi.
Yksikkö 1175d oli viimeinen orgaanista ainesta sisältävä yksikkö tällä kohdalla; sen alta tuli pohjasavea edeltävä savikerros (1278). Yksikkö 1182 laajeni edelleen etelään. Sitä ei kaivettu pohjaan, vaikka luumateriaalia löytyi edelleen.
Kartassa näkyy myös yksikkö 1142 (99?100/501?502), joka koostui keskiruskeasta savisesta maasta, noesta ja hiilenpaloista. Yksikössä oli puuhippuja ja löytöaineistoon kuuluivat mm. luut. Yksikön eteläkärjestä (ks. lomake 1142) löytyi paalunsija, jonka syvyys kartan 32 korkeuslukemiin verrattuna oli n. 23 cm. Paalunsijan halkaisija oli n. 25 ? 25 cm.
Yksikön 1142 lähettyvillä sijaitsi myös kaksi muuta paalunsijaa 1033b (99/502, ks. lomake 1033b) ja 1049 (98?99/501, ks. lomake 1033b). Yksikön 1033b täytemaa koostui tummanharmaasta orgaanista ainesta sisältävästä maasta, jonka seassa oli runsaasti puusilppua. Paalunsija kapeni alaspäin kaivettaessa. Syvyys havaintopinnasta mitattuna oli n. 34 cm ja halkaisija oli n. 13 ? 12 cm. Yksikön 1049 täytemaa koostui savesta, noesta ja orgaanisesta aineksesta. Paalunsija kapeni alaspäin kaivettaessa. Syvyys havaintopinnasta mitattuna oli n. 29 cm ja halkaisija oli n. 30 ? 40 cm. Alempana halkaisija oli enää 20 cm.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 3.2, Alue 92?98/496?505 (ns. 2000-alue).