MULLIEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
MULLI
Avainsanat: arkut, hautaaminen, vainajan ikä
Vuonna 1902 rakennettiin Ihalan kansakoulu sen nykyiselle paikalle mäen päälle, Raisionjoen varrelle. Jo tuolloin paikalta löydettiin rautakauden esineistöä. Tasan kaksi vuosikymmentä myöhemmin koulua korjattiin ja laajennettiin. Tutkimuksiin ryhdyttiin kuitenkin vasta vuonna 1957, kun alueen inventoija havaitsi ihmisen luita lämpöputkikaivannossa koulun pihamaalla. Kalmistoa kaivettiin lisäksi vuosina 1959-60. Tutkimuksissa kävi ilmi, että koulu oli rakennettu suoraan kalmiston päälle; osa haudoista oli rakennuksen katkaisemia.
Haudoista ei löytynyt lainkaan rahoja joiden avulla niitä olisi voitu ajoittaa, mutta korujen ja tekstiilien perusteella haudat ajoittuvat lähinnä 1100-luvulle. Arkipäivän esineistön puuttuminen haudoista viittaa sekin myöhäiseen ajoitukseen. Ainoastaan yhdessä haudassa oli selvästi miehelle kuulunutta esineistöä, muut löydölliset haudat kuuluivat naisille. Naiset oli haudattu koruineen puvuissaan; usein mukana oli myös esiliina ja päähine. Vainajia oli usein peitetty villavaipoilla. Yhdessä näistä haudoista oli säilynyt myös nahkaisen tossun jäänteet. Haudassa IV säilyneiden tekstiilien perusteella on voitu rekonstruoida Raision muinaispuku. Aiheesta on kirjoittanut tutkija Anna-Liisa Hirviluoto.¹
Mielenkiintoisia tämän kalmiston haudoissa ovat myös arkut. Osa arkuista oli laudoista tehtyjä ja nauloin koottuja. Kalmiston pohjoisella puolella oli useita vainajia haudattu puolikkaassa puunrungossa, ns. ruuhiarkussa. Puun maatumisen vuoksi on mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä arkuista on mahdollisesti alun perin ollut ruuhivene. Tällaista uusiokäyttöä on havaittu esimerkiksi Ruotsissa, Lundin kaupungin kaivauksissa esiin tulleista 1000-luvun hautausmaista. Arkkujen raaka-aineena oli mänty, mikä mainitaan myös muinaisruuhien yleisimmäksi puulajiksi.
Lasten ja aikuisten hautaaminen vaikutti Ihalassa varsin tasaveroiselta. Myös aivan pieniäkin lapsia oli haudattu arkuissa. Esimerkiksi samanaikaisessa Turun Kirkkomäen kalmistossa pienten lasten haudat olivat lähes kaikki arkuttomia ja täysin esineettömiä. Näillä kahdella yhteisöllä on ollut mitä ilmeisimmin erilainen käsitys lapsesta yksilönä; Ihalassa pienetkin lapset oli haudattu aikuisten tapaan arkuissa kun taas Kirkkomäellä vasta hieman vanhemmat lapset saivat arkun.
Viitteet:
1. Hirviluoto, Anna-Liisa 1987: Raision emännän muinaispuku. ABOA 1985.