Luonnostelu ja visualisointi suunnittelussa

Suunnitteluprosessin keskeisenä piirteenä on myös suunnittelijoiden luontainen tapa käyttää erilaisia visuaalisia representaatioita, kirjallisia muistiinpanoja sekä graafisia mallikuvia suunnitteluideoiden esittämiseksi ja muistin ulkoisena tukena. Suunnittelu- ja muotoiluntutkimus korostaa, että suunnitteluprosessille on tyypillistä erilaisten visuaalisten mallien rakentaminen ja manipuloiminen, koska suunnittelussa ei voida manipuloida todellisuutta suoraan, ainoastaan todellisuuden representaatiota eli sisäistä edustusta (Goel 1995; McGown, Green & Rodgers 1998).

Suunnittelussa syntyviä luonnoksien, mallien ja muistiinpanojen erityinen merkitys selittyy mm. fyysiskaalisesti hajautetun kognition (engl. physically distributed cognition) käsitteen avulla (Norman 1993). Fyysikaalisesti hajautettu kognitio merkitsee ihmisen tiedonkäsittelykyvyn rajoitusten kiertämistä: tiedon ulkoinen esittäminen visualisoimalla hajauttaa kognitiiviset prosessit ja prosessikuormituksen "fyysisesti" yksilön ja luonnoksen välille.

Goelin (1995) mukaan luonnostelu on tavoitteellista etsintää, eräänlainen graafinen ratkaisunhakumenetelmä. Luonnostelu on myös ajatusten ja ideoiden hahmottelua niin konkreettiseen muotoon, että niiden arviointi ja vertailu on mahdollista (Goel 1995; McGown, Green & Rodgers 1998). Erilaisten visuaalisten representaatioiden syntymistä suunnitteluprosessissa ja niiden merkitystä sekä suunnittelijalle että toimeksiantajalle ei ole vielä kuitenkaan riittävästi analysoitu.

Luonnosten merkitys suunnittelussa

• tuotekehityksessä visuaalinen ilmaisu on välttämättömyys
• suunnitelmat konkretisoidaan erilaisten piirustusten ja kolmiulotteisten mallien avulla
• visuaalinen ilmaisu edellyttää laajaa erilaisten materiaalien, tekniikoiden ja työvälineiden käsittelyä (= esitystekniikat)
• mallinsuunnittelua rajoittaa heikko piirustustaito, jolloin omia mielikuvia ei pystytä visualisoimaan
• muonnostelu on suunnittelijan kommunikaation ja dialogin väline, itselle ja toisille
• ideoita kokeillaan, kritisoidaan ja muokataan

Luonnokset syntyvät usein nopeina sarjoina, jolloin suunnittelija muuntaa kuvia sykleissä: jokainen luonnos synnyttää uusia kuvia mielessä, jokaisesta luonnoksesta saattaa seurata uutta tulkintaa ja jälleen uusia kuvia ja kehittelyä; luonnostelu jatkuu kunnes ongelma tai alaongelma ratkeaa. Luonnostelussa on nähtävissä suunnitteluprosessin syklinen rakenne, ratkaisun luomiseksi vaaditaan askel askeleelta etenevää transformaatiota, muuntamista visuaalisen ajattelun keinoin. Luonnostelu on dialektinen; luonnosten avulla tuodaan esille, miten tehtävä on ymmärretty, toisaalta luonnosten lukeminen nostaa esiin uusia kysymyksiä ja herättää tulkintoja. Kokonaisuus ja osat kehittyvät prosessissa samanaikaisesti. Luonnoksissa kehittyvät sekä semanttiset merkitykset että syntaktinen muoto (Goel, 1995; Seitamaa-Hakkarainen & Hakkarainen, 2001).

Visualisointi ja mallit

• Visuaalinen ilmaisutapa = keinot, joilla suunnitteluidea saatetaan näkyvään, havaittavaan muotoon
• Malli (hahmomalli ja prototyyppi) on esine, tms. kolmiulotteinen, tiettyyn mittakaavaan ja viimeistelytasoon valmistettu rakennelma. Esiaste tuotteesta, jonka perusteella tulevan tuotteen ulkonäköä voidaan arvioida ja tutkia yksityiskohtia ennen valmistusta
• Luonnostelulle on ominaista nopeahkosti kynänvedoilla aikaansaatava toiminta, ajatuksen epämääräinen ilmaiseminen
• Esityskuva on väritetty perspektiivi- tai projektiokuva tuotteesta, tarkoitus esittää muotoiluideaa mahdollisimman tarkasti. Erilaiset esitystekniikat käytettävissä (värikynätekniikat, tietokonevisualisointi, CAD-mallit)

Eisentrautin ja Guntherin (1997) mukaan erilaisilla ja eriluontoisilla luonnoksilla on erilaisilla käsitteiden tasolla liikuttaessa erilaisia tehtäviä ja erilaisilla representaatioilla ratkaistaan eriasteisia ja eriluonteisia ongelmia. Tutkimuksessani (Seitamaa-Hakkarainen 2000; Seitamaa-Hakkarainen & Hakkarainen, 2001) löytyi kolmenlaisia luonnostyyppejä, joita suunnittelijat käyttivät suunnitteluprosessinsa aikana. Ajatusluonnos (engl. thinking sketch) edusti alkumielikuvasta johdettua ensimmäistä visuaalista mallia tai ideaa tuotteesta. Ajatusluonnoksille oli tyypillistä että ne edustivat abstraktia suunnitelmaa, sisälsivät usein vain yhden suunnitteluelementin ja ne tuotettiin hyvin nopeasti.

Prosessin aikana tarkentuvaa mielikuvaa edusti kehittelevä luonnos (engl. prescriptive sketch) eli luonnos, jota suunnittelija valintansa mukaan lähtee kehittelemään eteenpäin. Kehittelevät luonnokset osoittivat valittua suuntaa ja olivat tarkentuvia, useita suunnitteluelementtejä sisältäviä ja yksityiskohtaisia. Lopullinen luonnos (engl. final alternative) edusti suunnitteluprosessissa lopullista, valmista suunnitelma, jossa kaikki suunnitteluelementit oli määritelty ja ratkaistu.

Abstraktista alkuideasta konkreettiseen työohjeeseen

• Pääperiaatteet piirtäen tai kirjoittaen tukisanoja

1. Toimii muistin ulkoisena tukena (fysikaalisesti hajautettu kognitio)
   Mahdollistaa suuren informaatiomäärän samanaikaisen käsittelyn
   Toimii kommunikaation välineenä suunnittelijalle itselle että muille
2. mikä / millainen?
3. missä?
4. miten?

• Kehittyy yksityiskohtaisemmaksi prosessin edetessä
• Toimii lähtökohtana puhtaaksi piirtämiselle ja työohjeelle