Käyttötuotteen heuristinen arviointi

Kuvaus

Heuristisen eli kokemukseen perustuvan arvioinnin tarkoituksena on löytää käytettävyysongelmia tuotteesta käyttämällä sitä ja kiinnittämällä huomiota sen käyttössä ilmeneviin ongelmiin. Apuna arvion tekijällä on yleensä heuristinen muistilista, jonka tarkoituksena on virittää arvioija käsittelemään tietynlaisia ongelmia.

Heuristinen arviointi on alunperin tarkoitettu käytettävyyteen hyvin perehtyneillä asiantuntija-arvioijilla suoritettavaksi, mutta sitä voidaan käyttää myös aloittelevien arvioijien kanssa. Tärkeää arvioinnissa on käyttää useita arvioijia, koska jokainen heistä jättää huomioimatta suuren osan käytettävyysongelmista.

Heuristinen arviointimenetelmä on niin sanottu asiantuntijamenetelmä, eikä käyttäjätestausmenetelmä. Arvioijat ovat siis käytettävyyden asiantuntijoita tai pyrkivät kehittämään omaa ymmärrystään tuotteiden käytettävyydestä. Heuristista arviointia ei siis tee peruskäyttäjä tai tuotteen suunnittelija.

Menetelmän etuna on seikkaperäinen lista erilaisista ongelmakohdista, jotka voivat liittyä tuotteen käyttöön. Ongelman kuvaaukseen sisältyvän muistisäännön perusteella on arvioijan yleensä helpompi ymmärtää ongelman luonne ja keksiä ratkaisuehdotus löydettyyn ongelmaan. Heuristista arviointia voi kokeilla myös prototyyppiasteella oleviin ohjelmiin, esimerkiksi paperiprototyyppien avulla.

Yleisvaiheet

1. Etsi tai tee heuristinen muistilista (alla esimerkkilista).
2. Hanki käytettävyysasiantuntijoita (3-5) tekemään arviointi.
   Mikäli asiantuntijoita ei ole käytettävissä, käytä arvioijaa, joka EI ole ollut mukana suunnittelemassa tai toteuttamassa tuotetta.
3. Anna asiantuntijoille yleiskuvaus arvioitavasta tuotteesta (kohdeyleisö, tarkoitus, ja niin edelleen).
4. Voit myös antaa asiantuntijoille tehtävän (tai laajemmin skenaarion), jota he pyrkivät toteuttamaan tuotteella. Tehtävä ei saa selittää tuotetta, vaan pyytää tuotteesta riippumattomalla tavalla käyttäjää suorittamaan jokin tehtävä.
5. Anna muistilista ja muistiinpanolistat asiantuntijoille.
6. Anna asiantuntijoiden arvioida tuotetta ja kirjata ylös virheet ja niiden vakavuusluokat.
7. Kerää asiantuntijoiden muistiinpanolistat.
8. Varmista epäselvien ongelmakuvausten tulkinta asiantuntijalta.
9. Käy läpi listat ja laske keskiarvot vakavuusluokituksille.
10. Tee järjestetty lista ongelmista tyyppeineen ja vakavuusluokituksineen.
11. Korjaa löytetyt todelliset ongelmakohdat ja testaa uudelleen.

Muistilista

Alla oleva kymmenkohtainen muistilista on sovellettu Jakob Nielsenin heuristisen arvioinnin muistilistasta (Nielsen, 1994). Listaa on täydennetty esimerkkikysymyksillä, joiden tarkoituksena on valaista kutakin muistilistan kohtaa, joskaan ei antaa tyhjentävää kuvausta sen tarkoituksesta.

1. Tuotteen tilan näkyvyys

Käyttäjän pitäisi aina pystyä nopeasti huomaamaan mikä on tuotteen tila tai toiminto.

• Näkyykö toimiiko tuote? Mistä tietää onko se päällä (mikäli sähköinen)?
• Mitä toimintoja tuotteella voi tehdä (kehottaako se tiettyyn toimintoon)?
• Antaako tuote palautetta, kun käytän sitä oikein/väärin?
• Kun olen tehnyt tietyn työvaiheen, kertooko tuote, että nyt vaihe on valmis?

2. Tuotteen ja tosielämän vastaavuus

Tuotteen ja sen ohjeiston tulisi käyttää tavallisesta elämästä tuttuja termejä, sanontoja ja käsitteitä mieluummin kuin omaa erikoistermistöä.

• Toimivatko metaforat loogisesti?
• Onko tuotteen käyttö ristiriidassa muun maailman toimintaan?
• Onko käytetty kieli helppoa ymmärtää?

3. Käyttäjän kontrolli ja vapaus

Käytön pitäisi olla tuotteen käyttäjän määrättävissä, eikä päinvastoin. Peru ja Tee uudestaan toiminnot ovat suositeltavia. Kokeileva käyttö, josta ei aiheudu ongelmia, on suotavaa.

• Voiko tuotetta käyttää haluamassaan järjestyksessä vai määrääkö tuote vaiheiden logiikan?
• Voiko tuotteen ominaisuuksia kokeilla turvallisesti?

4. Yhteneväisyys ja standardit

Tuotteessa tulisi käyttää viestejä ja toimintoja yhteneväisesti tarkoittamaan aina samoja asioita (eikä vaihtaa merkityksiä lennossa). Hyvä tuote tukee opitun siirtämistä niin, että olemassa olevien käyttöstandardien avulla on helppo käyttää myös uutta tuotetta.

• Onko värejä, muotoja, tekstuureja, äänimerkkejä ja muita muotoiltuja ominaisuuksia käytetty yhteneväisesti tukemaan käytön ymmärtämistä?
• Onko tuotteen käyttö helposti pääteltävissä muiden (samankaltaisten) tuotteiden osaamisella?
• Toimiiko tuotteen käyttö loogisesti eri tilanteissa ja työvaiheissa?

5. Virheiden estäminen

Erinomaiset virheen tunnistukset ja ilmoitukset estävät virheiden syntymistä ja toistumista. Opastus tulisi olla aina helposti saatavilla ja ymmärrettävissä.

• Edellyttääkö onnistunut käyttö ohjeiden lukemista?
• Voiko tuotetta käyttää helposti virheellisesti, vai estääkö tuote virheellisen käytön?

6. Tunnistaminen mielummin kuin muistaminen

Tuotteen toiminnat ja vaihtoehdot tulisi olla näkyviä. Käyttöliittymän osat ja niiden kontrolloimat toiminnot olisi liitettävä toisiinsa loogisesti, niin että näiden yhteys on pääteltävissä tuotteesta. Käyttäjän ei tarvitsisi muistaa tuotteen käyttöä tehdessään tuotteella eri työvaiheita.

• Ovatko tuotteen aktiiviset elementit muotoiltu niin, että ne ymmärtää aktiivisiksi?
• Onko eri työvaiheissa tarvittavat ominaisuudet sijoitettu niin, että aina seuraavan vaiheen toimintoihin siirtyminen on luontevaa?
• Onko tuotetta helppo alkaa käyttämään opettelematta tai lukematta käytöohjeita?
• Edellyttääkö käyttö tarkkaa keskittymistä ja muistamista – ja rikkooko työvaiheen keskeyttäminen onnistuneen käytön helposti?

7. Käytön joustavuus ja tehokkuus

Käytön tulisi olla joustavaa ja tehokasta sekä aloitteleville että edistyneille käyttäjille. Tue pikavalintoja ja henkilökohtaisia tapoja käyttää eri tavoin. Käytön tulisi olla myös joustavaa ja tehokasta käyttäjästä riippumatta (muista myös erityistarpeiset).

• Ovatko yleisimmät toiminnot helpoiteni käytettävissä?
• Voiko tuotetta käyttää usealla eri tavalla onnistuneesti?
• Onnistuuko tuotteen käyttö näkö-, kuulo-, motoriikka-, tunto- tai muuten rajoittuneelta käyttäjältä?

8. Esteettinen ja minimalistinen design

Tuotteessa tulisi olla vain halutun tiedon, toiminnot, tunnelman ja tyylin ilmaisevat muodot, ei enempää. Esteettisen ilmaisun ei tulisi olla vaikeasti ymmärrettävää (ellei se ole tuotteen kantava idea).

• Onko tuotteessa käytetty hallitusti värisävyjä, valooriarvoja ja värikoodauksia?
• Onko muotoja käytetty miellyttävällä ja johdonmukaisella tavalla?
• Onko tyhjää tilaa hyödynnetty selkeyttämään tuotteen ominaisuuksien hahmottumista?
• Kiinnittyykö huomio tärkeimpiin elementteihin ensin?
• Hallitseeko yksi (tai useampi) elementti koko tuotetta muiden kustannuksella?
• Onko mahdollinen teksti sopivan mittaista, tyylistä ja kokoista, jotta lukeminen onnistuu.

9. Virhetilanteiden tunnistaminen, ilmoittaminen ja korjaaminen

Virheilmoitusten tulisi selvitä helposti: mitä tapahtui, miksi näin kävi, miten asia voidaan korjata ja kuinka se voidaan välttää ensi kerralla.

• Onko virheilmoitus ymmärrettävissä?
• Selviääkö virhesignaalista mitä tapahtui, miksi ja miten korjata/välttää tilanne?
• Ovatko virheilmoitukset kohteliaita ja välttävät syyttelyä?
• Ovatko korjaavat toimintaohjeet helposti seurattavissa?

10. Opastus ja ohjeistus

Vaikka pyrkimys olisikin selvitä ilman opastusta ja ohjeita, ovat ne usein välttämättömiä käyttäjille. Näiden tulisi olla helposti saatavilla, nopeasti etsittävissä, toimintaan opastavia, käyttäjän toimintaa tukevia ja riittävän lyhyitä.

• Annetaanko opastusta automaattisesti vaikeissa paikoissa?
• Ovatko ohjeet aina saatavilla?
• Ovatko ohjeet ja opastus käyttötilanne- ja toimintokohtaisia?
• Ovatko ohjeet helposti ymmärrettävissä ja vaiheet toteutettavissa?
• Ovatko ohjeet lyhyitä (lyhyisiin, mutta kokonaisiin osiin pilkottuja)?

Vakavuusluokitus

Jokainen arvioinnissa löydetty ongelma tulisi luokitella asteikolla, joka kertoo asiantuntijan mielipiteen käytettävyysongelman vakavuudesta. Ongelman vakavuuden luokitus tulisi nojata ainakin seuraavaan neljään seikkaan:

• Esiintymistiheys: kuinka usein potentiaaliseen ongelmatilanteeseen törmää? (usein/harvoin)
• Vaikutukset: onko ongelmatilanteesta helppo vai vaikea selvitä? (vaikea/helppo)
• Toistuvuus: Onko ongelma helposti ohitettavissa, kun sen on kerran tunnistanut, vai vaivaako se jatkuvasti? (toistuva/ohitettava)
• Markkinavaikutukset: tekeekö virhe tuotteesta markkinoilla merkittävästi huonomman tai jopa käyttökelvottoman? (merkittävästi heikompi/ei vaikutusta)

Vakavuusluokka ilmaistaan numeroilla nollasta neljään seuraavasti:

0 = En pidä ongelmaa käytettävyysongelmana

1 = Kosmeettinen ongelma: korjataan kun ehditään

2 = Pieni käytettävyysongelma: vaikeuttaa käyttöä, korjataan

3 = Suuri käytettävyysongelma: vaikeuttaa merkittävästi, korjataan heti

4 = Katastrofaalinen ongelma: lähes käyttökelvoton tuote, julkistusta täytyy lykätä kunnes virhe on korjattu

Käytettävyysongelmien vakavuusluokittelu on yleensä vaikeaa tehdä luotettavasti arvioinnin aikana, minkä takia onkin parempi kerätä kaikki löydetyt ongelmakohdat yhteen ja antaa luokitukset arvioinnin jälkeen. Asiantuntijoiden tulisi pystyä antamaan vakavuusluokitus myös muiden löytämistä ongelmakohdista joko lukemalla ongelmakuvaus tai käyttämällä samaa ominaisuutta tuotteessa itse. Käytännön hyödyn saavuttamiseksi vakavuusluokituksista, tulisi vähintään kolmen asiantuntijan luokituksista laskea keskiarvot jokaiselle ongelmalle.

Heuristisen arvioinnin ongelmia

• Edellyttää vahvaa osaamista arvioivilta asiantuntijoilta
• Ei usein paljasta kaikkia ongelmia (ei siis korvaa käyttäjätestausta!)
  
• Ei tuota automaattisesti ratkaisuja löydettyihin ongelmakohtiin (arvioijat eivät aina ole suunnittelijoita)