Videoitu muotoilutehtävän esittely tai videohaastattelu on tehokas tapa saada suunnittelija jäsentämään sanottavansa ja kiinnittämään huomiota ei-tiedolliseen eli niin sanottuun hiljaiseen tiedonvälitykseensä. Valmistautumalla videoituihin esittelytilaisuuksiin sekä harjoittelemalla, tekemällä ja arvioimalla niitä opiskelijat oppivat sekä omasta että muiden tavasta jäsentää, esittää ja korostaa asioita.
Annetut tehtävät puretaan seuraavalla kerralla videohaastatteluina. Opiskelijat valmistavat itselleen lyhyen kirjallisen esityksen, jonka perusteella pystyvät vastaamaan haastattelussa selkeästi, lyhyesti ja asioiden ytimeen mennen.
Opiskelijat saavat designtehtäväänsä liittyen valmiin kysymyslistan kysymyksistä, joihin heidän täytyy pystyä vastaamaan etukäteen rajatun videohaastattelun aikarajan sisällä. Haastattelun videointi tehdään ns. “suora lähetys” –säännöllä, eli opiskelijat eivät saa pyytää nauhoituksen pysäyttämistä tai uusia ottoja.
Kun jokainen itsenäisesti toisistaan tietämättä käsittelee annetun tehtävän, tuloksena on ajattelu- ja työskentelytapojen monimuotoisuuden paljastava joukko. Näin opiskelijat oppivat toisiltaan enemmän kuin muuten esittelytilanteessa tapahtuisi. Videohaastatteluista oppimalla selvityksistä tulee ehjempiä ja syvempiä, opiskelija on enemmän sanojensa takana ja läsnä kuin pelkässä tallentumattomassa fyysisessä esitystilanteessa.
Haastattelutilanne pyritään luomaan toisaalta mahdollisimman rennoksi, toisaalta haastavaksi: kukaan ei halua kuulla itsestäänselvyyksiä. Ohjaajan tai haastattelijan kommentointi pitää olla mahdollisimman vähäistä, jottei tarkoittamatta ala ohjata tilannetta.
Videohaastattelua varten käytetään usein puolistrukturoituja kysymyksenasetteluja, joiden avulla teema pysyy samana mutta lähestymistapa ja metodi voi vaihdella. Haastattelujen pituus on 5-9 minuuttia; mitä pidempi haastattelu, sen helpommaksi haastattelu muodostuu ja toisaalta taas sen purkukeskustelu tulee työläämmäksi.
Haastattelujen purku tapahtuu yhteisenä ‘teatteriesityksenä’, siten että tallennettu video projisoidaan suurelle kankaalle. Hyväksi havaittu on myös käytäntö, jossa jokaisen opiskelijan jälkeen valot pannaan päälle ja kaikilla on noin 2 min aikaa omien havaintojen ja lisäkysymysten tai kommenttien kirjaamiseen.
Kun kaikki on katsottu läpi, alkaa keskusteleva purku. Jos videoiden katselu vie esimerkiksi pari tuntia, tämä vaihe saattaa kestää jopa neljä tuntia.
Haastattelut käydään läpi siten, että kaikki kommentoivat jokaista videota edes lyhyesti. Yleensä jokaiselta tulee jokin huomio, keskimäärin kahdelta tai kolmelta selvä keskustelunaloitus.
Johda, provosoi ja kommentoi keskustelua ja kirjaa niissä esille tulevat tärkeät periaatteet tai ilmiöt taululle, jonkinlaista kategoriatyypittelyä käyttäen.
Anna keskustelun velloa ehkä viisi minuuttia ja kun siitä alkaa terä taittua tai se kääntyy kiistaksi/liian yksityiskohtaiseksi, lopeta se.
Aineiston purkamisen jälkeen taululle on kertynyt erilaisten kriteerien perusteella joukko periaatteita, jotka päivän lopullta käydään läpi ‘yhteisinä johtopäätöksinä’.