Polku: Luovuus. Esimerkki: Sata viivaa Polku: Luovuus. Esimerkki: Sata viivaa
Taidekasvatuksen opiskelijat tutustuivat henkilökohtaiseen ideointiprosessiinsa. Opiskelijat piirsivät rajoitetussa ajassa sata erilaista viivaa kukin, nimesivät ja numeroivat ne. Prosessin aikana opiskelija tutustui ideointiprosessin erilaisiin vaiheisiin kuten esim. ideoiden tyrehtymiseen, virtauskokemukseen ja puutumiseen. Tehtävän lopuksi omien ideoiden kehittely analysoitiin.
Tehtävä on ollut käytössä pitkään graafisen suunnittelun osastolla ainankin Tapani Aartomaan tunneilla, mutta Pirita Seitamaa-Hakkaraisen lisäämä analyysiosuus on tehnyt siitä vielä paremmin toimivan työkalun kun halutaan tutustua omaan ideointiprosessiin. Tehtävä toimii todella hyvin erilaisilla kohderyhmillä, myös ei-visualisteilla ja lapsilla.
Opiskelijoita pyydettiin edellisellä kerralla tuomaan mukanaan valikoima erilaisia välineitä: siveltimiä, vesivärejä, liituja, tusseja jne.
Opiskelijat ohjeistettiin seuraavalla tavalla:
Alussa opiskelijoille selitettiin myös harjoituksen kulun rakenne, ja että tarkoituksena oli tutustua omaan ideointiprosessiin. Tässä vaiheessa ei puhuttu syntaktisista ja semanttisista yhteyksistä, se olisi ollut vain sekoittavaa. Opiskelijoita kehoitettiin kokeilemaan vapaasti: työvälinettä ja viivan luonnetta sai vaihtaa mielensä mukaan. Viivat pyydettiin piirtämään niin väljästi etteivät ne menneet toistensa päälle.
Opiskelijat aloittivat työskentelyn innokkaina, kynät sauhusivat ja paperit kahahtelivat. Noin tunnin kuluttua kyseltiin edistymistä, ja jos joku oli juuttunut paikalleen häntä kehotettiin etsimään uutta näkökulmaa vaikkapa joukkoliikenteestä tai ajankohtaisista tapahtumista.
Osa opiskelijoista piti kahvitauon välillä mutta otti kuitenkin luonnosteluvälineet mukaan. Osa sai viivat valmiiksi aikaisemmin, joten heille annettiin sitä mukaa viivojen analyysiosuus -paperi. Myös yhteisen kritiikin alkamisajankohta sovittiin.
Viivojen analysointi noudatteli seuraava kaavaa:
1. Muistele missä sinun oli vaikea keksiä ideoita tai ideat loppuivat. Miten pääsit tämän ‘kuolemanlaakson’ yli? Missä taas pääsit ’flow-tilaan’, eli huomaist ideoidesi virtavaan kuin itsestään? Mitkä asiat näihin vaikuttivat? (esimerkiksi paikan vaihtaminen fyysisesti, värin tai kynän vaihtaminen, ajatusmaailman ravisteleminen tai muu sellainen)
2. Tarkkaile onko sinulle tyypillistä kurinalainen yhden teeman tai viivan muodon kehittely vai siirrytkö ajatuksissa ja muodoissa edestakaisin? Palaatko uudestaan jo aiemmin käsiteltyyn teemaan tai muotoon? Onko idea jalostunut jotenkin?
3. Katso millä tavoin olet käyttänyt paperia. Alkaako uudelta paperilta uusi ajatus tai teema? Vai katkeaako ajatuksesi paperin vaihdon yhteydessä?
4. Mitkä ovat omia suosikkejasi? Miltä tuntui kun olit yltänyt loistavaan suoritukseen? Mitä tapahtui ennen sitä ja sen jälkeen? Vai huomasitko hyvät ideat vasta myöhemmin – tai peräti vasta harjoituksen lopussa?
5. Tutki viivoista niiden kehitystä erottamalla:
a. Syntaktinen kehitys = viivasarjan/rykelmän luonne on selvästi muodoltaan/ilmeeltään samanlainen.
Esimerkiksi:
-> Merkitse viivat SY-tunnuksella
b. Semanttinen yhteys = viivojen kehitystä on ohjannut merkitykseltään samanlainen/samanhenkinen sana.
Esimerkiksi:67-69 viivoja yhdistää ompelu
-> Merkitse viivat SE -tunnuksella
c. Syntaktinen & semanttinen kehitys = mahdollisesti molempia on kehitetty samanaikaisesti (sekä muoto että nimeäminen muistuttaa toisiaan).
Esimerkiksi:
-> Merkkaa nämä viivat SYSE -tunnuksella
6. Millaiset siirtymät ovat tavallisimpia omassa prosessissasi? Onko viivakehityksessäsi selkeästi nähtävänä ‘ajatuksen loppuminen’ ja uuden ‘ajatuksen’ alkaminen? Vaikuttaako tähän paperin tai kynän vaihtaminen?
7. Merkitse omat suosikkisi viivoistasi, n. 5-10 kpl, rengastamalla viivan numero.
8. Vaihda parin kanssa papereita. Analysoi myös hänen viivansa. Keskustelkaa havainnoistanne ja kiinnittäkää huomiota ennenkaikkea kohtiin, joissa analyysinne poikkesivat toisistaan.
9. Ripustakaa työt seinälle kaikkien nähtäville.
10. Mikäli suinkin ehdit, analyysistä kerätty tieto on hyvä tallentaa (esim. oppimispäiväkirjaan) myöhempää käyttöä varten.
Ennen arvioinnin alkua keskusteltiin prosessista. Millainen oma ideointiprosessi oli? Mikä oli helppoa mikä vaikeaa? Miten ’kuolemanlaakson’ yli päästiin? Mikä auttoi keksimään uusia näkökulmia? Keskustelua syntyi todella paljon. Papereista etsittiin vielä erilaisia yhteyksiä ja ideoinnin kehittelyä. Opiskelijat jakoivat omia kokemuksiaan ja kyselivät toisiltaan eri havainnoista.
Tulokset olivat lisäksi hyvin hauskaa katseltavaa. Tunnin loputtua paperit kerättiin ja parhaimmat reprottiin dioiksi seuraavan kerran alussa katsottavaksi. Koko ryhmän kesken on vaikea katsoa samaa viivaa yhtäaikaa.
Sata viivaa on niin suuri määrä, että opiskelijoille tuli väistämättä hetkiä jolloin ideat loppuivat. Harjoituksen perusteella ei voinut tietenkään vetää kovin syvällisiä johtopäätöksiä luovuudesta. Harjoitus on hyvin yksipuolinen ja suppea tapa tutustua ideointiprosessiin, mutta se antaa silti hyviä aineksia oman ideoinnin etenemisen ymmärtämiseen ja analysointiin jatkossa.
Opiskelijat pitivät harjoituksesta. Osasta tuntui että aikaa olisi voinut olla enemmän. Toisten viivojen katsominen lopussa oli antoisaa: jokaisen papereista heijastui hyvin erilainen maailma. Omaan prosessiin tutustuminen oli silti opiskelijoille harjoituksen tärkein anti.