Kognitiiviset ja luovat prosessit

Pirita Seitamaa-Hakkarainen

Tavoitteet

• Kurssilla tarkastellaan luovuutta psykologisesta ja sosiokulttuurisesta kontekstista.
• Perehdytään luovan toiminnan edellytyksiin ja sen psykologiseen tutkimukseen.
• Perehdytään ihmisen tiedonkäsittelyn rajoihin kognitiotieteen näkökulmasta.
• Perehdytään asiantuntemustutkimukseen ja hajautetun kognition ja sosiaalisesti jakautuneen asiantuntemuksen käsitteisiin.

Mitä on luovuus?

• Mistä luovuus tulee?
• Luovuus on ”tuottamista jotain tyhjästä”
• Luova idea on ”uusi yhdistelmä vanhoja ideoita”
• Kuinka uusi idea syntyy?

Perinteisiä käsityksiä luovuudesta

Luovuus = taide

• Mystistä ja romanttista
• Spontaania ja ainutkertaista
• Subjektiivista ja ei tietoisesti hankittua

Asiantuntemus = käsityö

• Pätevyyttä ja taitavuutta
• Opittua ja opeteltavissa olevaa
• Kokemusta ja tietoisesti harjoiteltua

Käsityöhön liittyviä virhekäsityksiä 

(Dormer 1994)

• Käsityötaito on pelkästään mekaanista suoritusta
• Käsityötaito voidaan oppia koska tahansa
• Käsityötaito ei edellytä ideoimista tai luovaa tuottamista
• Käsityötaito perustuu sääntöjen mukaan toimimiseen ja on siten ristiriidassa luovuuden kanssa
• Käsityö on tavanomaista muodonantoa ja siten ristiriidassa luovuuden kanssa

Luovuuden käsitteestä

• Luovuus on arvolatautunut ja suhteellinen käsite
• Luovuuden käsitteeseen on liittynyt vahvasti mystisyys ja romanttisuus
• Perinteisesti luovuuden käsitettä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta:

1. tekijän luovuus ( = yksilön erityinen ominaisuus)
2. luova prosessi ( = spontaani, intuitiivinen, odottamaton)
3. luova tuote ( = uusi, ainutkertainen)

• Luovuus on paljon puhuttu mutta vähän tutkittu alue
• Käsitteenä edelleenkin hämärä ja moniselitteinen

Luovuus (Sternberg & Lubart, 1999)

• ... kyky tuottaa työ joka on sekä uusi (omaperäinen, odottamaton) että soveltuva (käytännöllinen, toimiva)
• ... tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla hyvin erilaisilla tehtäväalueilla

1. yksilön tasolla työhön liittyvä ongelmanratkaisu
2. yhteiskunnan tasolla luovuus voi johtaa uuteen tieteelliseen keksintöön tai uuteen taide suuntaukseen
3. taloudellisesti merkittävää sillä uudet tuotteet ja palvelut tuovat uusia työpaikkoja

Luovuuden psykologinen tutkimus  (Sternberg & Lubart, 1999)

• Luovuuden psykologinen tutkimus alkanut vasta 1950-luvulta
• Mystinen näkökulma luovuuden tutkimiseen
• Luovuuden lähteenä mystinen/hengellinen inspiraatio tai ulkopuolisen voiman (muusa) vaikutus
• Pragmaattinen näkökulma luovuuden tutkimiseen
• Ei teoreettinen vaan käytännöllinen lähtökohta
• Luovuuden kehittämisen menetelmät mm. De Bono (1971) lateraalinen ajattelu, kaupallinen tarkoitus esim. + - ja mielenkiintoinen (PMI); ajatteluhattu -menetelmä, Osborn (1953) aivoriihitekniikka; Oech (1986) roolileikit (tutkija, taiteilija, soturi, tuomari)

Psykodynaaminen näkökulma luovuuden tutkimiseen

• Tietoisen ja alitajunnan jännite (Freud, 1908)
• Taiteilija työstää alitajuntaisia toiveita julkisesti hyväksyttyyn muotoon
• Psykoanalyyttiset selitykset luovasta prosessista perustuivat tapauskuvauksiin mm. päiväunet

Psykometrinen näkökulma luovuuden tutkimiseen = Luovan ihmisen persoonallisuuspiirteet

• Luovuustestit (Guilford, 1950) Epätavallisen käytön testi, divergentti-ajattelu
• Torrance (1974) TTCT –luovuusmittari
• Ideavuolaus (fluency) tuotettujen ideoiden kokonaismäärä
• Joustavuus (flexibility) tuotettujen ideoiden eri kategorioiden määrä
• Omaperäisyys (originality) tuotettujen ideoiden tilastollinen harvinaisuus
• Kompleksisuus (elaboration) tuotettujen ideoiden yksityiskohtaisuus

Kognitiivinen näkökulma luovuuden tutkimiseen

• Keksimisen prosessien tieteellinen tutkimus = kognitiivisten (mentaalisten) prosessien tutkimus
• Ongelmanratkaisuteoria ja heuristiikat (Newell & Simon, 1972)
• Tieteellisten keksintöjen ja taiteellisen toiminnan prosessit vastaavat toisiaan
• Luovan ongelmanratkaisun keskeiset elementit
• Ongelma-avaruus (problem-space)
• Ongelman sisäinen esitysmuoto (task-environment)
• Heuristisen etsinnän menetelmät
• Sisäiset ja ulkoiset rajoitteet (constraints)
• Luovan prosessin tietokone simulaatiot (Boden, 1992; Johnson-Laird, 1988)

Psykososiaalinen näkökulma luovuuden tutkimiseen

• Sosiaalis-yksilöllinen tutkimus kohdentuu yksilömuuttujien (piirteet), motivaatiomuuttujat ja sosiokulttuurinen ympäristöön luovuuden lähteenä
• Luovilla ihmisillä tiettyjä luonteenpiirteitä (Amabile, 1983) ja sisäinen motivaatio. Itseluottamus, viehtymys monimutkaisten tilanteiden ratkaisemiseen, esteettinen orientaatio ja riskinotto (Barron & Harrington, 1981). Sosiaalisen ympäristön merkitys (Simonton, 1984; 1994); roolimallit, resurssit, alalla olevat kilpailijat

Monidimenssioinen näkökulma luovuuden tutkimiseen (Sternberg & Lubart, 1999)

• Monitieteinen lähestyminen tärkeää: tarvitaan teoria, joka yhdistää luovan toiminnan kognitiiviset prosessit, yksilön ominaisuudet ja ympäristön merkityksen
• Tekijä, toimiala, kenttä (Csikszentmihályi, 1988, 1996)

Luovuusnäkökulmien ristiriitaisuus

• Ei vallitsevaa yksimielisyyttä:
• luovuuden määrittelystä
• testaus- ja mittausmenetelmistä
• luovuuden ja älykkyyden suhteesta
• luovuutta edellyttämistä persoonallisuuspiirteistä

• Eri tutkimusmenetelmät:
• kokeellinen
• psykologiset testit
• haastattelut
• elämänkerta tutkimukset

Luovuutta ei saa mystifioida

• Uudet ideat eivät synny sattumalta ja satunnaisesti ja luova prosessi ei perustu spontaaniin, ainutkertaiseen, subjektiiviseen prosessiin, jota ei voi analysoida
• uusi idea voi nousta yhtäkkisenä välähdyksenä, mutta sitä edeltää suhteellisen pitkä työskentely ongelman kanssa
• Opittaessa tuntemaan ne prosessit joita luova toiminta edellyttää, me voimme oppia auttamaan ihmisiä tulemaan luovemmiksi.

Luovuustutkimuksesta asiantuntemustutkimukseen

Boden (1992) tarkastelee luovuutta kahdella tasolla :

• yksilötasolla (psychological creativity)
• yksilölle uusi idea (vaikka toiset ovat voineet sen huomata aiemmin)
• yhteiskunnallisella tasolla (historical creativity)
• Yksilöllinen uusi idea, jota kukaan muukaan ei ole keksinyt
• Yhtäkkiset historialliset syyt voivat nimetä keksinnön ”tekijän”

Csikszentmihályi (1990) korostaa luovuuteen liittyvää kolmea tekijää:

• yksilö (person) motivaatio, persoonallisuuden piirteet
• toiminnan ala (domain) alan asiantuntemus
• toimintakenttä (field) alan kriitikot, jotka arvioitsevat ja valitsevat uudet ideat
• Sosiaalinen konteksti ja vuorovaikutus keskeinen

Asiantuntijuuden lajit

Rutiiniasiantuntijuus

1. Kerran hankittuun tietämykseen ja taitoon perustuva osaaminen
2. Perustana opittuihin ratkaisumalleihin nojautuva kiteytynyt tietämys

Dynaaminen asiantuntijuus

1. Uusien ja haasteellisten ongelmien ratkaisemisessa tarvittavien taitojen kehittäminen
2. Perustana uusien ongelmien ratkaisussa tarvittavien taitojen johtamista tukeva joustava tietämys

Asiantuntemuksen yhteisöllinen luonne

• Asiantuntemuksen kehittyminen edellyttää tietoista harjoittelua (deliberate practice)
• Asiantuntemuksen kehitys tapahtuu parhaiten eri tasoisten asiantuntijoiden muodostamassa yhteisössä
• Asiantuntijuuteen kasvaminen on usein osa kognitiivisen kisälli-oppimisen prosessia
• Oppiva organisaatio, joka asettaa jäsenilleen asteittain kasvavia vaatimuksia luo hyvän perustan asiantuntemuksen kehittymiselle

Haudontavaikutus (Incubation effect)

• Ongelmanratkaisun keskeyttäminen joksikin aikaa johtaa siihen, että ratkaisu löytyy nopeasti aloitettaessa ongelmanratkaisu uudestaan.
• Mikäli tietorakenteet joiden varassa ongelmaa on yritetty ratkaista eivät ole tarkoituksenmukaisia, ongelmanratkaisu ei etene
• Palattaessa uudelleen ongelmanratkaisun pariin nämä tietorakenteet eivät enää ole aktivoituneita, ja ratkaisua voidaan yrittää aktivoimalla uusia lupaavampia rakenteita.

Progressiivinen ongelmanratkaisu

• Jatkuva oppimiseen investoiminen
• Vaikeampien ja haasteellisempien ongelmien etsiminen ja niiden ratkaisuun sitoutuminen
• Pyrkimys hahmottaa oman alan ongelmia monimutkaisemmalla ja syvemmällä tasolla
• Toiminta oman suorituskyvyn ylärajalla

Virtauskokemus (flow) (Csikszentmihalyi, 1993)

• Huippuelämys, jossa ihminen ikään kuin tempautuu jonkin toiminnan suorittamiseen täydellisesti keskittyneenä niin, että hän hetkeksi unohtaa ympäristöön, itseensä ja muihin asioihin liittyvät huolensa ja epävarmuutensa.
• Puhdasta työhön tai toimintaan liittyvää iloa ja nautintoa, joka johtaa yksilön kehitykseen ja toiminnan monimutkaisuuden kasvamiseen.
• Virtaus esiintyy silloin kuin yksilö toimii oman suorituskykynsä äärirajalla, ja sen tavoitteleminen ohjaa hänet jatkuvasti ylittämään itseään.
• 
  
• Virtauksen kokeminen pikemmin kuin kykytestien tulokset ennustavat yksilön taitojen myöhempää kehitystä
• Luovat ihmiset työskentelevät siksi, että se on tuottaa heissä iloa (virtausta) pikemmin kuin ulkoisten palkkioiden takia
• Löytäessämme uusia haasteita, käyttäessämme uusia taito-ja koemme hyvin syvää tyydytystä ja etenemme kohti monimutkaisempaa tilaa
• Aito virtaus johtaa toiminnan monimutkaistumiseen ja asiantuntijuuden syvenemiseen

• Lapset elävät jatkuvassa virtauksessa

Virtauskokemuksen piirteitä (Csikszentmihalyi, 1993; 1996)

• Selkeät tavoitteet (tietää mitä tehdä)
• Välitön palaute (tietää toiminnan onnistuneisuus)
• Tasapaino haasteiden ja koettujen taitojen välillä
• Toiminnan ja tietoisuuden yhdentyminen (ajatellaan vain kohteena olevaa toimintaa)
• Täydellinen tehtävään keskittyminen (tässä ja nyt, huolten ja epävarmuuden siirtäminen sivuun)
• Kontrollin kokeminen (ei epäonnistumisen pelkoa)
• Itsetietoisuuden menettäminen (minän rajojen ylittäminen)
• Ajantajun muuttuminen (kiihtyminen tai hidastuminen)
• Toiminnan muuttuminen itsetarkoitukseksi

Kaavamaisuus vai laajentuminen

• Tehtävän harjoitteleminen muuntelemalla sitä hyvin monella tavalla ja käymällä läpi hyvin rikas ja moninainen joukko tapauksia
• Omaksua tietokäsitys, joka tunnistaa epäsäännöllisyydeyt ja poikkeukset
• Ohjata aloittelijoita tiedon ja oppimisen monimutkaisuuden ymmärtämisessä
• Kehittää laaja joukko kognitiivisia prosesseja ja menetelmiä, joiden avulla voi kohdata monimutkaisuuden yksin tai yhdessä muiden kanssa
• Toimia kaavamaisuutta vastaan näkemällä asiat monella tavalla, selittämällä niitä eri tavoin, käyttämällä tietoa monella tavalla, yhdistelemällä sitä eri tavoin

Älyllisen toiminnan moninaisuus (Dunbar, 1995)

1. Osaamisyhteisön jäsenten erilainen tietopohja ja kokemustausta tukee innovaatioiden syntymistä
2. Yhteisön jäsenten jaettava kuitenkin riittävästi tietämystä, jotta he ymmärtäisivät toisiaan
3. Monialaisten ja osittain päällekkäisten tiimien muodostaminen, joissa työskentelee eri alojen - sekä nuoria että kokeneita - asiantuntijoita

Hajautunut kognitio  (Distributed cognition)

Tiedonkäsittelykyvyn rajoitusten kiertäminen nojautumalla hajautettuihin kognitiivisiin resursseihin

Fysikaalisesti hajautunut kognitio

• Kognitiivisen prosessin ja prosessointikuormituksen hajautuminen yksilön ja kognitiivisen artefaktan välille
• Kognitiivisen kuormituksen vähentäminen (off-loading) älykkään teknologian avulla
• Tiedon ulkoinen esittäminen

Sosiaalisesti hajautunut kognitio

• Kognitiivisen prosessin ja prosessointikuormituksen hajautuminen usean yksilön kesken
• Kognitiivinen työnjako

Fysikaalisesti hajautunut kognitio

• Ihmisen älykkyys on tulosta mielen rakenteiden ja älykkään teknologian yhteisvaikutuksesta
• Ihmisen älykäs toiminta perustuu kognitiivisten kulttuuriesineiden (cognitive artefacts) käyttöön ajattelun apuvälineinä
• Kognitiivisia artefaktija ovat:
• Mentaaliset artefaktit (käsitteet, mallit, teoriat)
• Fysikaaliset artefaktit (työvälineet, koneet, mittalaitteet, tietojärjestelmät
• Fysikaalisesti hajautuneelle kognitiolle on keskeistä ulkoisen representaation käyttö ajattelun apuvälineenä

Sosiaalisesti hajautunut kognitio

• Monien kognitiiviset saavutusten edellytyksenä on useiden ihmisten organisoitu ja tavoitteellinen yhteistoiminta
• Ihmisen tiedonkäsittelykyvyn rajoitukset voidaan kiertää jakamalla kognitiivinen kuormitus usean yksilön kesken.
• Sosiaalisesti hajautunut kognitio viittaa prosessiin, joka aikana useat ihmiset jakavat tietoon, suunnitelmiin ja tavoitteisiin liittyviä kognitiivisia resursseja saavuttaakseen jotakin, joka yksittäinen ihminen ei pystyisi toteuttamaan
• Sosiaalisesti hajautuneen kognition episteeminen arvo nojautuu siihen, että epätäydellisellä tiedolla varustetut yksilöt pystyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saavuttamaan uuden yksilön mahdollisuudet ylittävän ymmärryksen

Jaettu asiantuntijuus

• Yksilön älyllisen kehityksen tärkein voimavara on toiminta osana asiantuntijoiden verkostoa
• Asiantuntijoiden yhteisö tai verkko voi toimia
• tiedonlähteenä
• uusien näkökulmien välittäjänä
• ideoiden testaamisen välineenä
• ongelmanratkaisuun haastajana
• innovaatioiden herättäjänä
• yleisesti yksilön oman ajattelu- ja päättelyjärjestelmän laajennuksena

Tiedonrakenteluorganisaatio

• Modernien organisaatioiden päätavoitteena ei ole oppiminen, vaan yhteisen tiedon kehittäminen ja uuden tiedon luominen
• Tieto voidaan ymmärtää ’asiaksi’ tai objektiksi (esim. tuote-suunnitelma, liiketoimintastrategia, markkinointisuunnitelma) jota voidaan järjestelmällisesti tuottaa, kehittää tai ostaa ja myydä.
• Järjestelmällistä työskentelyä tiedon kehittämiseksi kutsutaan tiedonrakenteluksi (knowledge building). Tiedonrakentelu on tuottavaa työtä, joka lisää tiedon arvoa.
• Virtauksen kasvattaminen
• Kuinka voimme oppia nauttimaan kompleksisuudesta pikemmin kuin vain turruttamaan tietoisuuttamme vapaa-ajan toiminnoissa
• Kuinka muuttaa jokapäiväisiä tapahtumia mielekkäiksi kokemuksiksi?
• Kuinka luoda virtausta tukevia yhteisöjä ja toimintaympäristöjä?