Case: Keskosvaatesuunnittelu
Tiivistelmä
Käsityönopettajaopiskelijat saivat tehtäväkseen
suunnitella keskosille sopivia, toimivia ja kauniita vaatteita.
Vaatteiden tuli edesauttaa keskosina syntyneiden lasten
elämän laatua ja soveltua käytettäväksi hyvin
vaativassa laiteympäristössä. Projekti tehtiin
yhteistyössä Lasteklinikan henkilökunnan kanssa.
Opiskelijoiden ohjaukseen ja palautteenantoon osallistui
lääkäreitä, hoitajia sekä vanhempia.
Taustaa
Käsityönopettajaksi opiskelevien perusopintoihin (approbatur)
kuuluu 2 opintoviikon mittainen käsityötieteen perusopintojen
syventävä projekti Käsityön suunnittelun ja
valmistuksen kokoava projekti (L 6h, R 40h ja OT 34h). Kurssilla
suunnitellaan ja toteutetaan käsityötuote ja prosessin aikana
opiskelijat tarkastelevat käsityöllistä suunnittelu-ja
valmistusprosessia aiemmin opiskeltujen teorioiden kautta.
Kyseisellä kurssilla on ollut hyvin erilaisia suunnitteluprojekteja
muun muassa konferenssilaukku, sisustussuunnittelua jne.
Tällä kertaa haluttiin aito, yhteiskunnallinen vaikea ongelma
ja kurssista vastaava opettaja otti yhteyttä Lastenklinikoiden
kummeihin, jotka tilasivat ”keskoslapsen vaatetusprojektin”. Kurssin
sisältö on kuvattu opinto-oppaassa seuraavasti ”Projektissa
sovelletaan käsityötieteen perusopinnoissa saavutettuja
tietoja ja taitoja. Suunnitellaan ja valmistetaan ajankohtainen
tekstiilituote. Projektiin liittyy kirjallinen loppuraportti, jossa
työprosessia analysoidaan projektin luonteeseen sopivan
teoreettisen mallin avulla hyödyntäen opintojakson KSa 1.1
käsityötieteen perusteita. Arviointi: 1-3”
Kurssi suunniteltiin yhteisöllistä suunnittelua tukevaksi ja
opiskelija perehdytettiin FLE:n eli Future Learning Environmentin
käyttöön. Ideana oli perehdyttää opiskelijat
virtuaaliseen suunnitteluun ja tiedonrakenteluun
tietokonevälitteisessä suunnittelussa. Opiskelijoita
ohjattiin käyttämään skanneria ja
kuvankäsittelyohjelmia. Kurssi kesti 17 viikkoa ja lopussa
töistä pidettiin näyttely, johon kutsuttiin
Lastenkliniikan kummien edustajat sekä lehdistöä.
Kurssin tehtävä annettiin opiskelijoille seuraavasti:
Suunnittele ja valmista keskoslapselle sopiva toimva ja esteetisesti
kaunis asu; ensin prototyyppi henkilökohtaisesti
(yhteistyössä ryhmäläisten kanssa) ja valitun
prototyypin pohjalta ryhmässä koko sarja (15 kpl).
Lisäksi esiteltiin kurssin tavoitteet:
- Oppia käsityönä valmistettavan tuotteen suunnittelussa ja valmistuksessa tarvittavaa tiedonhankintaa
- Oppia soveltamaan kuvallisen ilmaisun perustaitoja tekstiilituotteen suunnitteluun
- Oppia valmistamaan huolellisesti toteutettu, esteettisesti kaunis ja käyttötarkoitukseen sopiva toiminnallinen vaate.
- Oppia valmistamaan käsityötuotteita sarjatyönä
- Oppia analysoimaan omaa suunnittelu- ja valmistusprosessia käsityötieteen teorioiden valossa
- Tutustua uuteen tietotekniikkaan perustavaan
oppimisympäristöön (FLE)
Valmistelu
Kurssi valmisteltiin yhteistyössä kurssista vastaavan
opettajan, kuvallisesta suunnittelusta vastaavan opettajan,
atk-opetusta antavan opettajan sekä atk-henkilöstön
sekä tutkijoiden yhteistyönä. Kurssin aikataulutus
laadittiin yhdessä sekä keskusteltiin perusperiaatteista
kurssin toteuttamiseksi FLE-ympäristössä. Kurssin
vastaava opettaja otti yhteyttä Lastenklinikoiden kummeihin,
Lastenklinkoiden keskososaston henkilökuntaan sekä
yrityksiin, jotka lahjoittivat kankaat. Hän sopi myös
vierailuaikataulut ja kaikki käytännön järjestelyt.
Kurssi alkoi yhteisluennolla, jolla selvitettiin kurssin tavoitteet ja
sen jälkeen Lastenklinikoiden kummi esitteli toimintaa
kummitoimintaa ja sen tavoitteita. Tehävänanto ja ja
ryhmät muodostettiin samalla luennolla. Seuraavilla kerroilla
tutkijat perehdyttivät opiskelijat FLE-ympäristöön
ja yhteisöllisen suunnittelun ideaan.
FLE-ympäristöön oli tallennettu kurssin informaatio,
tehtävänanto sekä keskoslasten hoitajan kirjoittama
kirje, jossa kuvattiin keskoslapsia, heidän nykyistä
vaatetilannetta ja hänen omaan kokemukseen perustuvia ratkaisuja
keskosvaatteiden kehittämiseksi. Opiskelijoille annettiin
artikkeli keskosvaatetukseen liittyvästä tutkimuksesta.
Opiskelijat ohjattiin esittämään kysymyksiä ja
hankkimaan uutta tietoa keskosuudesta sekä kaupallisista
vaatemarkkinoista internettiä käyttäen.
Suunnitteluongelman määrittely

Opiskelijat joutuivat käymään läpi hyvin suuren
määrän taustatietoja, ennen kuin he pystyivät
onnistuneesti ratkaisemaan tulevien käyttäjiensä
tarpeet. Opiskelijoiden kysymykset paljastavat osan tehtävän
haastavuudesta.
Vauvaan liittyviä kysymyksiä
- Ketkä lasketaan keskoslapsiksi?
- Minkä painoiset jäävät eloon? Minkä painoisia pienimmät vauvat ovat?
- Onko lasten iho erilainen kuin täysiaikaisten vastasyntyneiden?
- Minkälainen lämmönsäätelykyky keskoslapsilla on?
- Kuinka hyvin keskoslapsia voi nostella ja mitä erityisvaatimuksia se aiheuttaa puettavuuden suhteen?
Hoitoon liittyviä kysymyksiä:
- Miten keskosvauvojen hoito eroaa vauvojen hoidosta yleensä?
Puettavuuteen liittyviä kysymyksiä:
- Miten vaatteesta saisi myös helposti puettavan?
- Minkä mallisia vaatteiden tulisi olla?
- Ovatko ne kapalovaatteen mallisia?
Laiteympäristöön liittyviä kysymyksiä:
- Miten keskoskaapin laitteisto vaikuttaa pukemiseen?
Materiaalin ominaisuuksiin liittyviä kysymyksiä:
- Onko vauvojen iho herkempi materiaaleille vai voivatko vaatteet olla samanlaisia kuin muilla vaaveilla?
- Minkälaisia materiaaleja: esim. helposti pestävät, lämpimät....
- Miten helposti esimerkiksi puuvillatrikoiden värjäysmenetelmistä on tietoa saatavilla?
- Ovatko niin sanotut "vauvatrikoot" allergiatestattuja?
- Mitä kangasmerkkejä suosittelisitte?
- Eikö ole olemassa suomalaisia laatumerkkejä?
Ideointivaihe
Opiskelijat ideoivat innokkaasti, ja aihe koettiin haastavaksi ja mielenkiintoiseksi.
Keskosvaatteen suunnittelu koettiin hyvin tärkeäksi tehäväksi, josta opiskelijat olivat
ylpeitä. FLE:n käyttö tuki erityisesti suunnitteluongelman hahmottamista ja uuden syventävän
tiedon hankintaa. Opettaja kiteytti:
”FLE oli erittäin hyvä tiedonhankintavaiheessa, pystyin
seuraamaan, että opiskelijat todella tekevät töitä
ja hankkivat tietoa, vaikka ryhmäkertoja ei ollutkaan.
Lisäksi FLE:n kautta pystyin antamaan kaikille yhteistä
informaatiota näppärästi. ”
”Uskon, että hyötyä oli myös siinä
mielessä, että kurssin lopussa aivan konkreettisesti
näki, miltä oli tuntunut kurssin alussa ja kuinka
"yksinkertaisia" olivat ensimmäiset ongelmat.”

Monia yksityiskohtia jouduttiin pohtimaan ja hiomaan useaan kertaan.
Esimerkiksi: ’Kaikki paksut kohdat, kuten päärmeet ja muut
tulisi tehdä mahdollisimman ohuiksi, kuten lastenvaatteissa
yleensäkin tehdään. Tarranauhat puolestaan eivät
sovellu käyttöön, vaikka niitä suositeltiin
jossakin tutkimuksessa. Ne eivät kestä sairaalan pesua.’
Ryhmien työskentelyssä oli paljon eroa: toiset
lähtivät selkeästi yhteissuunnittelusta (loivat yhteiset
periaatteet) kun toisissa ryhmissä jäsenet
työskentelivät kukin oman suunnitelman kanssa ja vasta
prototyypin testauksen jälkeen valitsivat tuotettavan vaatetuksen.
Lopputulos
Tuotokseksi saatiin 31 upeaa prototyyppiä, joita testattiin viikon
ajan sairaalassa ja joista sairaanhoitajat antoivat arvionsa
arviointilomakkeella. Tämän perusteella ryhmät
valitsivat kukin toteutettavan vaatetuksen ja tuottivat siten 13
erilaista asua. Asut valmistettiin pienenä sarjatyöna ja
Lastenkliniikalle lahjoitettiin noin 200 vaatetta. Vaatteet ovat
vieläkin sairaalassa käytössä. Tämän lisäksi opiskelijat ovat
kirjoittaneet ja tuottaneet kaavat ja työohjeet käsityölehtiin,
jotta keskoslasten vanhemmilla on mahdollisuus itse valmistaa vaatteita
annettujen työohjeiden mukaan.


Arviointi
Keskosvaatetusprojekti onnistui kokonaisuutena varsin hyvin,
tehtävä oli motivoiva, tunteita herättävä ja
haastava. Opiskelijat suhtautuivat annettuun tehtävään
innostuneesti. Toisaalta kaikki kurssiin liittyvä järjestelyt
eivät toimineet, ryhmiin jako ei ollut riittävän
toimiva, suunnittelutuokioita pidettiin kahviloissa,
materiaalihankinnat aiheuttivat hankaluuksia. Kurssi oli
työläs, mutta toisaalta julkisesti saatu positiivinen palaute
oli opiskelijoille palkitsevaa. Keskosvaatteet tulivat todelliseen
tarpeeseen mikä varmasti lisäsi motivaatiota.
Asiantuntijoiden palaute oli myös hyvin arvostavaa.
FLE–työskentely ei kuitenkaan toiminut ihan suunnitelmien
mukaisesti, ja teknologian käyttö hankaloitti ja harmitti
opiskelijoiden suunnitteluprosessia. Kasvokkain tapahtunutta
suunnittelua ei kirjattu FLE:hen eivätkä kaikki alun
jälkeen verkkoryhmätyöhön paljoa osallistuneet.
Seuraavana vuonna samalla kurssilla suunniteltiin sairaalan eri
julkisia tiloja (ryhmähuone, lepohuone vanhemmille).