Käsityönopettajiksi opiskelevat saivat tehtäväkseen suunnitella käytännöllisen ja esteettisesti ilahduttavan laukun EuroCSCL-konferenssiin. Tarkoituksena oli suunnitella yhteisöllisesti, eli opiskelijat muodostivat neljän hengen tiimejä, joissa työskentely tapahtui. Ryhmät käyttivät yhteydenpidon ja dokumentoinnin apuna FLE2-oppimisympäristöä. Suunnitteluprosessiin osallistui myös tuotteen tulevia käyttäjiä, jotka antoivat palautetta työryhmien ehdotuksiin FLE2-oppimisympäristön kautta.
Projektiin osallistui 24 ensimmäisen vuoden opiskelijaa, kuusi käyttäjää sekä kolme muuta asiantuntijaa. Opiskelijoiden ohjaukseen osallistui yksi FLE:n käytön opettaja, kolme tutoria sekä ompelun ja tekstiiliteknologian opettajat. Kurssi kuului osanan käsityötieteen peruskurssiin (1 ov), osa tuotteen toteutuksesta valmistettiin ompelukurssin tuntien puitteissa ja osa materiaalin kestävyyteen liittyviä testauksia suoritettiin tekstiiliteknologian tunneilla. Tämän lisäksi opiskelijat saivat yhden ylimääräisen opintoviikon vapaavalintaisiin opintoihin.
Projekti kesti 13 viikkoa, ja koostui viikottaisista tapaamisista luentojen yhteydessä sekä yksilö/ryhmäsuunnittelusta FLE2 ympäristössä. Kurssi suunniteltiin yhteisöllistä suunnittelua tukevaksi ja opiskelija perehdytettiin FLE:n eli Future Learning Environmentin käyttöön. Ideana oli perehdyttää opiskelijat virtuaaliseen suunnitteluun ja tiedonrakenteluun tietokonevälitteisessä suunnittelussa. Opiskelijoita ohjattiin käyttämään skanneria ja kuvankäsittelyohjelmia.
Suunnittelutehtävän lähtökohtana oli myös tutustuttaa opiskelijat aitoon ja haastavaan ongelmaan, suunnittelukontekstin (käyttäjä–toiminta–toimintatilanne) analyysiin ja käyttäjän mukaan saamiseen osaksi suunnitteluprosessia (käyttäjäkeskeinen suunnittelu). Kurssin tavoitteet esiteltiin opiskelijoille seuraavasti:
Suunnittelukontekstin luominen: projektin esittely, tiimeihin jakautuminen ja taustatiedon hankinta. Opiskelijat tekivät ryhmissä miellekartan suunniteltavasta kokonaisuudesta.
Visuaalinen suunnittelu: Käyttäjäkokemukset, brainsketching ja luonnokset kuusihenkiselle jurylle.
Tekninen suunnittelu: kuviointi, materiaalien valinta, teknisten ratkaisujen miettiminen ja testaus.
Prototyyppien valmistus ja näyttely, juryn arviointi prototyypeistä.
Kurssin tavoitteet esiteltiin ensimmäisellä luennolla ja samalla tuotiin esiin näkemys yhteisöllisestä suunnittelusta. Myös ryhmät muodostettiin ensimmäisellä luennolla. Tehtävä annettiin seuraavalla luennolla, jolloin tehtiin myös miellekartta. Tällä kertaa tutorit perehdyttivät opiskelijat FLE-ympäristöön ja ohjasivat kuvien skannauksen ja tiedostojen siirron FLE:hen. Seuraavilla kerroilla FLE-ympäristöön oli laitettu kurssin informaatio, tehtävän anto sekä kuvatiedostoja erilaisista konferenssikasseista, konferenssikävijöiden haastatteluja konferenssilaukuista. Myös kurssiin liittyvä luentoaineisto oli opiskelijoiden käytettävissä verkon kautta. Tutorit olivat viidellä luennolla mukana auttamassa FLE-työskentelyssä ja tavoitettavissa apuna, jos sitä pyydettiin. Joillakin opiskelijoilla oli vaikeuksia kirjoittautua FLE2-ympäristöön.
Opiskelijat ohjattiin hankkimaan esittämään kysymyksiä ja uutta tietoa itsenäisesti ja jakamaan tätä tietoa muiden ryhmäläisten kanssa. Käyttäjät liittyivät tietokantaan 4-5 viikolla ja antoivat palautetta suunnitteluideoista ja kertoivat omista kokemuksistaan.
Seuraavassa on katkelma opiskelijoiden keskustelusta FLE:ssä.
Laukun mahdolliset ominaisuudet unread notes 0 / notes in total 16
marko: Deepening Knowledge 2000-10-11 "suunnittelusta"
Kävin tuossa lueskelemassa käyttäjän kommentteja. Ei olla oltu ihan hakoteillä meidän ajatuksiemme kanssa. Sitä "reppukangasta" kannattaisi varmaan ajatella, kun toivomuksena (ainakin yksi käyttäjä) oli, että laukku olisi likaahylkivä yms. ja tukevaa kangasta.
Ja sitten se meidän kierrätettävyys-ajatus oli aiheellinen. Käyttäjä pahoitteli, ettei ole voinut käyttää esteettisistä syistä kassejaan myöhemmin. Tulipa semmoinen ajatus, siis kokemuksen syvällä rintaäänellä säilytysongelmasta, että laukkuhan voisi olla sillain mitoitettu, että se mahtuisi näppärästi johonkin standardimitoitettuun arkistokaappiin tai vastaavaan.
Ja että siitä sais vaikka kaikki ulokkeet (hihnat ym.) irti.´Niillekinhän voisi keksiä jonkun uusiokäytön, esim. koiran talutushihnana...heh,heh!!!
Joo, sitten oli siitä logosta, että sen tarvii olla tarpeeksi näkyvä. Yritin saaha imuroitua sen logon, mutta en onnistunut. Ja sitten sen käyttäjän mielestä oli tosi tärkeää just se lokerointi, mistä olikin puhetta.
Mie soittelin tossa isälleni, joka joskus on ollu joissain konferensseissa, ja se aiko lähettää sähköpostina omia kokemuksiaan. Eiköhän tämä tästä vähitellen valkene, kun tuo O.kadun approkin on jo suoritettu.
Liisa: Deepening Knowledge 2000-10-20 "Siis millainen konferenssisalkku"
Hei,
onkohan tämä siis ihan uusi kysymys: " Toivoisin, että te käyttäjät voisitte kertoa millainen on hyvä konferenssi-laukku. Kertokaa omista kokemuksista... Pitäisikö laukussa olla yksi suuri tila papereille vai pitäisikö olla useita osastoja eri papereille? Tätä ongelmaa olemme pohtineet. Ajattelimme tehdä laukun sivuun sisälle yhden suuren taskun, jonne mahtuu papereita ja lisäksi muita pieniä taskuja. Onko hyvä näin?
1. Minusta on parempi, että on osastoja. Yksi osasto voi olla ihan ohut ja siihen voi laittaa vain jonkun tärkeän paperin, Pari osastoa voi olla tilanvampaa.
2.Jos ei ole osastoja, papereiden järjestyksessä pitäminen on hankalampaa itse konferenssissa.
3.Pitää kuitenkin muistaa että joku lokeroista saisi olla oikeasti tilava, siihen on voitava laittaa joku paksu kansio, kirja tms.
4.Taskuja voi olla pari mutta en tarttisi enempää.
5.Usein konferenssissa on oltava käsilaukku erikseen omaa henkilökohtaista kamaa varten ja se on harmi; mielelläni kantaisin samassa laukussa kaiken. Siksi taskujen olisi oltava sellaiset että niihin voi laittaa huulipunan, hajuvettä, harjan, rahapussin jne. eli ei littanoita.
6.Ohuet salkut ovat tässä suhteessa siis minusta huonoja: niihin ei saa yhtään mitään muuta mukaan kuin tiukasti sen mitä konferenssissa jaetaan.
Kertoisitteko myös lisää jälkikäytön tarkoituksista? Jotta laukulla olisi myöhemmin käyttöä, ajattelimme jättää väliseinät pois ja tehdä laukusta tilavan. " (salmijar)
7. Mutta mä haluaisin väliseinän arkilaukkuunikin. Käyttötarkoitus myöhemmin perustuu juuri siihen, millainen laukku on.
8.Reppu + yksi tasku on kotona uusiokäytössä retkillä, siihen sullotaan ylimääräisiä vaatteita lomalla jne.
9. Toinen väliseinätön + yksi tasku ja avoin malli on kauppakassina.
10.Yksi salkku on satunnaisten ylimääräisten kurssien aineiston kantamiseen käytössä; siinä on yksi tarpeellinen väliseinä.
Liisa (käyttäjä)
marko: Working Theory 2000-10-17 "yksi piirustus"
Ajattelin, että voisihan jokin muukin muoto kuin salkku olla kiva.
Jos ajattelisi jotain tällaista, niin kassin suuhun voisi laittaa vaikka nepparikiinnityksen, ettei tavarat pääse putoilemaan.
Ja tietysti sisäpuolelle pienempiä, vaikka tarranauhalla suljettavia taskuja.
Kantohihna on tässä kuvassa liian lyhyt. Kassin suu, tässä tapauksessa, voisi olla jotenkin kaksinkertaiseksi vuorattu, ja vaikka vähän koviketta kantokahvoihin, jotta säilyttäisi muotonsa.
Mitä mieltä?! Tämä siis on vain kaikkien raakaversioiden "äiti", joten malli on vapaasti muutettavissa!!!!
Attachments: kassi1.jpg
Liisa: Comment 2000-10-19 "Kassi oli kiva!"
21.Hei,
käyttäjä täällä, hei...
Tykkäsin Markon ideasta: siinä oli raikasta otetta.
22.Pidin siitä että on sekä hihna että mukavasti muotoillut kädensijat ja tietysti myös neppari/tarra -ajatus tuntui hyvältä.
23. Aina tämä muovisen littanan salkun voittaa!
Liisa I
Ryhmien työskentelyssä oli paljon eroa: toiset lähtivät selkeästi yhteissuunnittelusta (loivat yhteiset periaatteet) kun toisissa ryhmissä jäsenet työskentelivät hyvin vähän FLE2-ympäristössä ja tapasivat vain tuntien aikana. Myös käyttäjien palaute ja kommentointi oli varsin erilaista. FLE palveli kuitenkin selvästi suunnitteluongelman hahmottamisessa ja uuden tiedon hankinnassa ja sen jakamisessa muiden ryhmäläisten ja käyttäjän välillä. Opiskelijat laittoivat myös suunnitelmansa FLE-ympäristöön, mutta palutteen kesto koettiin osittain ongelmallisena.
Tuotokseksi saatiin 10 prototyyppiä, jotka lähetettiin arvioitavaksi
jurylle. Ehdotuksista nousi selkeästi esille kolme parasta ratkaisua,
mutta kustannussyistä laukut jäivät vain prototyypeiksi.
Opiskelijat kokivat kurssin liian vaativana ensimmäiseksi kurssiksi ja FLE:n käyttö koettiin osittain työskentelyä hankaloittavan. Myös tietotekniikan käyttöön käsityössä suhtauduttiin varauksellisesti. Opiskelijaryhmien välillä on kuitenkin suuria eroja. Voidaankin sanoa, että ne ryhmät jotka omaksuivat FLE:n käytön käyttivät myös sitä hyvin työskentelyn apuna ja suhtautuivat siihen positiivisesti, mutta vastaavasti jos kaikki ryhmän jäsenet eivät olleet sitoutuneet yhteiseen työskentelyyn FLE:ssä, he eivät sitä myöskään käyttäneet samalla tavalla tehokkaasti. Tämä puolestaan aiheutti myös turhautumista ryhmän jäsenten kesken.
Kurssin sijoittuminen ensimmäiseksi käsityötieteen kurssiksi oli liian vaativaa. Käsityön suunnitteleminen virtuaalisesti ja käyttäjän mukanaolo suunnitteluprosessissa aiheutti hämmennystä ensimmäisen vuosikurssin oppilaissa. Yhteisöllisen suunnittelun toteuttaminen voisi alkaa pienempien tehtävien suunnittelusta vaikka parityöskentelynä siten, että opiskelijat tottuisivat ja oppisivat tietotekniikan hallinnan ensin. Vasta vähitellen tulisi siirtyä vaativampien ongelmien ratkaisuun yhteisöllisesti FLE-ympäristössä.