Kai Hakkarainen
Soveltavan kognitiotieteen tutkimusryhmä, Helsingin Yliopisto
FLE-Tools eli Future Learning Environment Tools (FLE) on oppimisympäristö, jonka tarkoituksena on tukea yhteisöllistä tutkivan oppimisen periaatteita noudattavaa työskentelytapaa.
Tutkivalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa tietoja ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta, vaan oppija ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja selityksiään sekä hakemalla tietoa itsenäisesti ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia. Keskeistä on, että tutkimusprosessin jakaminen oppimisyhteisön sisällä ja yhteisön jäsenten jatkuva keskinäinen vuorovaikutus tukevat korkeatasoisten oppimistulosten saavuttamista. Opettajalla tai kouluttajalla on tärkeä tehtävä toimia tämän prosessin ohjaajana.
Tässä esitellään FLE:n työvälineet ja annetaan pedagogisia vinkkejä tutkivaa oppimista noudattavan koulutuskokonaisuuden järjestämiseen FLE:tä käyttäen.
FLE:n osat — Työpöytä, Tiedonrakennus, Jammailu ja Kirjasto sekä työkalut, kuten Ajatustyökalut ja Evaluointityökalut, on suunniteltu tukemaan tiedon rakentelua yhteisöllisesti. Työskentely FLE-ympäristössä rakentuu kurssien ympärille. Kukin käyttäjä työskentelee jonkin kurssin jäsenenä, ja hänellä on pääsy vain oman kurssinsa materiaaleihin sekä Kirjastossa oleviin yhteisiin materiaaleihin. Kullakin kurssilla on tutor, joka ohjaa työskentelyä. Seuraavassa esitellään FLE:n osat.
Kaikilla FLE:n käyttäjillä on oma työpöytänsä, johon he voivat tallentaa tiedostojaan. Työpöydällä näkyvät ne kurssit, joihin opiskelija tai tutor itse osallistuu. Omalta työpöydältä voi käydä vierailemassa muiden samalla kurssilla olevien työpöydillä ja samalla tutustua heidän työskentelyynsä ja kiinnostuksensa kohteisiin. Työpöydälle voi tallentaa erilaisia dokumentteja, jotka on tuotettu eri sovellusohjelmilla, kuten tekstinkäsittely-, piirto-, kuvan- tai äänenkäsittelyohjelmilla. Sinne on tarkoitus tallentaa esim. tutkimussuunnitelmia, projektitöitä, erilaisia kirjoitelmia, piirroksia, harjoitustöitä, videoita tai esityksiä.
Työpöydältä voi tehdä hakuja koko tietokantaan kuten kirjastosta löytyviin materiaaleihin tai hakea esimerkiksi aikaisemmilla kursseilla tehtyjä töitä. Työpöydältä pääsee myös Evaluointityökaluun. Jokaisen kurssin aikana opiskelijan on tarkoitus täyttää kysely, joka antaa tietoa ja tukee oppimistavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta työskentelyn aikana.
Tiedonrakennus-moduli tarjoaa kurssilaisille yhteisen tilan välittää tietoa ja kehitellä ajatuksia eri aiheista. Jokaiselle tiedonrakennusviestille on annettava otsikko. Lisäksi on valittava tyyppi (eli Ajatustyyppi), joka kertoo viestin sisällöstä ja merkityksestä tutkivan oppimisen prosessissa (esim. ongelma, työskentelyteoriani, syventävää tietoa, metakommentti). Tämä tukee tutkivan oppimisen prosessia, sillä se auttaa jäsentämään omaa ajattelua ja kehittää oman työskentelyn reflektointia. Tavoitteena on myös luoda keskustelukulttuuri, joka tukee korkeamman tasoista tiedonkäsittelyä ja ohjaa uuden tiedon luontiin, omien käsitysten esittämiseen ja rakentavaan kritiikkiin.
Tiedonrakennuksen ensimmäiset kysymykset (ns. Ydinajatukset) asettaa tutor tai ryhmä yhdessä yhteisen työskentelyn pohjaksi. Prosessin etenemistä voi seurata kysymyksittäin: viestit on ryhmitelty kunkin ydinajatuksen alle aikajärjestyksessä listana, jossa osallistujien kommentit muiden viesteihin on ryhmitetty hierarkisesti omiksi ryppäikseen. Uusia tutkimuskysymyksiä on tarkoitus luoda kurssin työskentelyn edistyessä uusien käsitteellisten ongelmien ja aiheiden noustessa tiedonrakennuksessa esiin.
Jammailuun voidaan tuoda dokumentteina erilaisia tuotoksia, ideoita, versioita omasta työstä tai kiinnostavia löytöjä kirjallisuudesta tai mediasta, ja antaa niiden kommentointi tai työstäminen koko ryhmän haasteeksi. Jammailun on tarkoitus rohkaista vapaata ideoimista ja erilaisten tiedon esittämistapojen kokeilua ja vertailua. Jammailuun voidaan tuoda jokin objekti (esim. kuva tai tekstiasiakirja) ja luoda siitä uusia versioita samalla kun alkuperäinen jää myös käyttöön. Tämän tukee ajattelun tekemistä näkyväksi, sillä se auttaa näkemään vaihtoehtoisia toteutustapoja, eri versioiden ongelmia tai ristiriitaisuuksia, ja samalla tallentaa ongelmanratkaisuprosessia.
Kirjastosta löytyy materiaalia eri muodoissa; tekstiä, grafiikkaa, audio-, video- ja multimediamateriaalia sekä kiinnostavia WWW-linkkejä. Kirjastosta löytyy eri kursseille valmisteltua materiaalia (jonka kurssin tutor tallentaa sinne) sekä aikaisemmilla kursseilla tuotettua materiaalia tai kirjallisuutta, joka on tallennettu kaikkien käyttöön.
Henkilöt-modulista löytyy tietoja kaikista FLE:n kursseille osallistuvista, heidän yhteystietonsa ja kiinnostuksensa kohteet. Nämä tiedot tallentaa ja ylläpitää jokainen osallistuja itse. Osallistujat näkevät muiden samoille kursseille osallistuvien tiedot.
Oppimisen ja ajattelun psykologiaa 2 -kurssi toteutettiin osana Helsingin yliopiston psykologian laitoksen vapaan puoliarvosanan kokonaisuutta kevätlukukauden 1999 aikana. Kurssille (2 opintoviikkoa) osallistui kaikkiaan 80 opiskelijaa, joista 60 työskenteli perinteisesti seuraten luento-opetusta, tehden oppimispäiväkirjoja ja kirjoittamalla kaksi esseetä. Kurssi alkoi helmikuun puolessa välissä ja loppuesseet piti palauttaa toukokuun loppuun mennessä. Pienempi 30 hengen joukko ilmoitti haluavansa osallistua FLE-kokeiluun, heistä lopulta 19 suoritti kurssin FLE-muodossa. Tähän kuului luentojen seuraamisen lisäksi osallistuminen tiedonrakennukseen FLE-ympäristössä ja esseitä vastaavan loppuyhteenvedon kirjoittaminen.
FLE-työskentelyyn osallistuneiden opiskelijoiden joukko jaettiin kolmeen alunperin yhtäsuureen ryhmään, joista muodostui omat kurssinsa FLE:hen. Ryhmien työskentelyä jäsennettiin niin, että kurssin opettajan lisäksi jokaisella ryhmällä oli oma verkkotutorinsa. Tutoreina toimivat aiheeseen perehtyneet jatko-opiskelijat.
Kunkin ryhmän opiskelijat pääsivät tässä kokeilussa seuraamaan vain oman ryhmänsä työskentelyä, mikä yleensä onkin tarpeellinen rajaus, sillä muuten tuotettujen ja luettavien viestien määrä nousee hyvin nopeasti hallitsemattomaksi. Toisaalta myös oma osallistuminen tiedonrakennukseen onnistuu parhaiten kun samojen tutkimuskysymysten ratkomiseen osallistuva ryhmä ei ole kovin suuri (max. 10). Kolmen FLE-ryhmän sisällä jokainen opiskelija valitsi jonkin tutkimusongelman keskeiseksi oman työskentelynsä kannalta ja otti vastuuta sen ydinajatuksen alla tapahtuvan tiedonrakennuksen viemisestä eteenpäin. Tämä tarkoitti käytännössä omien ongelmien, työskentelyteorioiden ja syventävän tiedon kirjoittamisen lisäksi vastuun ottamista työskentelyn suunnittelusta ja etenemisen arvioinnista. Lisäksi osallistujien tehtävänä oli muiden tutkivan oppimisen prosessin kommentoiminen.
Ryhmien työskentely alkoi luentojen aikana. Ensimmäisellä luentokerralla kaikki kurssilaiset pohtivat omia kysymyksiään muutaman hengen ryhmissä ja kirjoittivat muistiin niitä tutkimusongelmia, joihin he halusivat kurssin aikana etsiä vastauksia. Luennon lopuksi kerättiin kaikkien kysymykset ja valittiin niistä yhteisesti keskeisimmät kurssilla työskentelyä ohjaaviksi tutkimusongelmiksi. FLE-ryhmien kysymyksiksi valittiin mm. seuraavia:
Tutor kirjasi valituista kysymyksistä jokaiselle ryhmälle 3-4 kysymystä Tiedonrakennus-osaan ydinajatuksiksi. Kuvassa 1 on esimerkkinä yhden ydinajatuksen alle kurssin kuluessa syntynyt viestilista.
Ensimmäisen ryhmän työskentelyyn osallistui 4 opiskelijaa ja tutor. Viestejä
tämä ryhmä kirjoitti yhteensä 57. Toinen ryhmä oli suurempi, 8 opiskelijaa
ja tutor, jotka tuottivat yhteensä 83 viestiä. Kolmannessa ryhmässä oli 7
opiskelijaa ja tutor. Kolmas ryhmä kirjoitti 99 viestiä Tiedonrakennukseen.
Taulukossa 1 on listattu ajatustyypin mukaan näillä kolmella kurssilla tuotettujen
viestien lukumäärät.
Taulukko 1. FLE-ryhmien tuottamat viestit |
||||
| Ajatustyyppi | Ryhmä 1 | Ryhmä 2 | Ryhmä 3 | Yhteensä |
| Ongelma | 6 |
15 |
19 |
40 |
| Työskentelyteoria | 2 |
10 |
9 |
21 |
| Syventävää tietoa | 10 |
3 |
4 |
17 |
| Kommentti | 31 |
46 |
46 |
123 |
| Metakommentti | 3 |
4 |
15 |
22 |
| Yhteenveto | 5 |
5 |
6 |
16 |
| Yhteensä viestejä | 57 |
83 |
99 |
239 |
Tyypillistä FLE-kursseille on, että osallistujat helposti valitsevat Kommentti-ajatustypin. Varsinkin uudet käyttäjät monesti arkailevat ottaa käyttöönsä koko ajatustyyppien kirjoa. Tässä tutorilla on tärkeä rooli opastaa kurssilaisia käyttämään kaikkia ajatustyyppejä. Hyvä keino tähän on itse käyttää monipuolisesti eri ajatustyyppejä ja toisaalta nostaa ajatustyyppien käyttöä keskustelunaiheeksi.
Ajatustyypit tukevat parhaimmillaan oman työskentelyn arviointia ja suunnittelua sekä suuntaavat ajattelua tutkivan oppimisen prosessin keskeisiin tehtäviin. Käytännössä tapahtuu usein niin, että viesti voi sisältää useamman ajatustyypin alle asettuvia osia, mutta tärkeintä onkin ajatustyypin valinnan aikainen pohdinta: mitä olen kirjoittamassa, millä ajatustyypillä kuvaisin parhaiten kirjoittamani viestin sisältöä tai mikä merkitys esittämilläni ajatuksilla on tutkivan oppimisen prosessissa.
Kuviosta 1 näkyy, miten viestien lukumäärä on jakautunut kurssiajan mukaan eri kuukausille. Kuviosta voi päätellä, että työskentely on ollut vilkkainta kurssin keskivaiheilla.
Kuvio 1. Kolmen ryhmän työskentely kuukausittain
Kurssin hyväksyttävältä suoritukselta FLE- ryhmissä edellytettiin, että opiskelijat käyvät viikoittain kirjoittamassa luennoilla käsitellyistä aiheista luentopäiväkirjan tyyppisesti omia ajatuksiaan ja kysymyksiään verkkoon. Näin aluksi työskentely käynnistyikin, mutta vähitellen keskustelun sisällöt alkoivat jäsentyä osallistujien oman oppimisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan omiksi aiheiksi ja teemoiksi. Ryhmäläiset jatkoivat oman aiheensa parissa syventäen tietojaan ja tarkentaen tutkimusongelmiaan usein montakin viikkoa saaden muilta ryhmäläisiltä kysymyksiä ja kommentteja.
Kurssin opettaja esitti kaikille kurssilaisille yhteiset arviointikriteerit heti työskentelyn aluksi. Opettaja kertoi painottavansa kurssin keskeisen sisältöjen hallinnan lisäksi myös panostusta esseiden ja yhteenvetojen työstämiseen sekä opiskelijan oman oppimisprosessin käsittelyyn. Esimerkiksi oman oppimisprosessin kuvaus voisi pitää sisällään omien käsitysten muuttumisen tarkastelua, oman ja ryhmän työskentelyn arviointia, sen tarkastelua mitä saavutettiin tiedollisesti ja taidollisesti kurssin aikana suhteessa omiin ennakko-tietoihin ja tavoitteisiin, sekä miten oppimaansa voi soveltaa. Erityisesti korostettiin yhteiseen tiedonrakenteluun osallistumista tutkivan oppimisen mallin mukaisesti.
Kurssille osallistuneet olivat aikaisemmin osallistuneet myös Oppimisen ja ajattelun psykologiaa 1 -kurssille, jossa kaikki suorittivat kurssin perinteisellä tavalla. Jatkokurssille osallistuneiden arvosanat eivät ole suoraan vertailukelpoisia, sillä FLE-ryhmäläisten ja perinteisen ryhmän tehtävät muodostuivat erilaisiksi. Yleisesti voi arvioida, että FLE-kurssilaisten loppuarvosana muodostui enemmän koko kurssin aikana osoitetusta aktiivisuudesta luennoilla ja verkkotyöskentelyssä. Myös osallistujien kirjoitusten tarkastelu osoittaa, että he suhtautuivat kurssiin enemmän oppimisprosessina, johon he itse olivat vaikuttamassa omalla panostuksellaan suunnitteluun, uuden tiedon hankintaan, kirjoittamiseen, muiden kirjoitusten lukemiseen ja kommentointiin sekä työskentelyn tulosten arviointiin. Perinteisen ryhmän työskentelyä voisi kuvat niin, että he toivat selkeämmin esiin kurssin keskeisten sisältöjen hallinnan ja toisaalta pohtivat selkeästi vähemmän oman oppimistaan tai työskentelyn etenemistä.
Opettajalla tai tutorilla on aivan ratkaiseva rooli tutkivan oppimisen onnistumisessa. Ilman ohjausta opiskelijat eivät pysty saavuttamaan merkittävää edistystä tutkivan oppimisen prosessissa. Tutkiva oppiminen tapahtuu toteuttamalla projekteja, joiden yleispuitteet ja aihepiiri voivat olla opettajan esittämiä, mutta joiden suunnittelusta ja toteutuksesta opiskelijat itse vastaavat opettajan ohjauksessa. On kuitenkin olennaista erottaa tutkivan oppimisen käytännöt “naivista konstruktivismista“, joka olettaa, että oppilaat 1) kykenevät itsenäisesti muodostamaan syvän käsitteellisen ymmärryksen tutkittavista ilmiöstä sekä 2) pystyvät itsenäisesti oppimaan ja hallitsemaan tutkimuksellisen tavan työskennellä.
Tutkivassa oppimisessa opiskelijoita ohjataan menemään syvemmälle tutkittavien ilmiöiden ymmärtämisessä. Tutkivan oppimisen onnistuminen edellyttää sitä, että opettaja tai tutor toimii oppimisen ohjaajana. Opettaja ei tee kognitiivista työtä opiskelijoiden puolesta, vaan ohjaa heitä itse sitoutumaan tarvittavaan ajattelutyöhön. Opettaja on vastuussa sellaisen oppimis- ja tiedonrakentelukulttuurin luomisesta, jossa opiskelijat uskaltavat esittää omia käsityksiään ja sitoutuvat asteittain syvenevään tutkimusprosessiin. Ehdoton edellytys onnistumiselle on, että jokaista opiskelijaa rohkaistaan osallistumaan ja kehittämään omia selityksiään ja teorioitaan sekä myös kriittisesti ja rakentavasti arvioimaan ja kommentoimaan toisten käsityksiä.
Ohjauksen haastavuus lisääntyy FLE-ympäristöä käytettäessä, kun pääosa vuorovaikutuksesta tapahtuu verkkoympäristön välityksellä. Tutorin osallistumisesta ei voi antaa mitään yksiselitteisiä ohjeita, jotka kävisivät joka tilanteeseen. Seuraavanlaisiin asioihin on syytä kiinnittää huomiota tutorin työskentelyssä: