Pirita Seitamaa-Hakkarainen, Kai Hakkarainen
Yhteisöllinen tutkiva suunnittelu on malli designprosessista, joka pohjautuu vahvasti tutkivaan yhteisölliseen oppimiseen ja sen taustalla olevaan pedagogiseen teoriaan. Mallin pyrkimyksenä on parantaa tiedon jakamista ja uusien ideoiden kehittelyä suunnittelijoiden (ja käyttäjien) kesken. Tähän pyritään kehittämällä jaetun suunnitteluprosessin menetelmiä.
Ammattilaisten suunnitteluprosessissa on oleellista yhteisesti jaettu tietämys, jota edustavat yhteiset suunnitteluideat ja niiden tulkinnat sekä visuaaliset luonnokset. Yhteistyö ja yhteisöllinen suunnittelu ovat yhä keskeisemmässä asemassa nykypäivän suunnitteluammateissa (Ferguson 1992; Nonaka & Taceuchi 1995), ja yhä tärkeämmäksi tutkimuskohteeksi on nousemassa suunnittelutiimien työskentelyn analysoiminen.
Eri insinöörialojen, teollisen muotoilun ja arkkitehtien suunnittelu on perustunut tiimityöskentelyyn, mutta nykyisin sellaisetkin suunnittelun alueet kuten tekstiili- ja vaatetussuunnittelu perustuvat eri osaajien tiiviiseen yhteistyöhön. Suunnittelijat joutuvatkin usein etsimään muiden asiantuntija-alojen tuottamaa tieteellistä ja käytännöllistä tietoa. On myös tavattoman tärkeää hankkia tuotteen käyttäjän näkökulmaa edustavaa tietoa, joka saattaa liittyä suunnittelun kontekstiin ja suunnittelun rajoitteisiin (esim. lääketieteellinen tieto lasten allergioista ja allergisoivista tekstiilimateriaaleista).
Yhteisölliseen suunnitteluun perustuvassa mallissa on lähtökohtana saada käyttäjä asiantuntijana mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnitteluryhmissä eri asiantuntemusalojen (myös käyttäjä) edustajat työskentelevät yleensä saman laajan ongelmakokonaisuuden parissa.
Kognitiotieteessä puhutaan hajautetusta kognitiosta. Hajautunut kognitio ( engl. distributed cognition) merkitsee yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajoitusten kiertämistä nojautumalla fysikaalisesti tai sosiaalisesti hajautettuihin resursseihin (Norman 1993). Fysikaalisesti hajautunut kognitio tarkoittaa kognitiivisen prosessin ja prosessointikuormituksen hajautumista yksilön ja kognitiivisten (kulttuuristen) artefaktien välille.
Ihmisen älykäs toiminta perustuu ajattelua tukevien kulttuurituotteiden (cognitive artefacts) käyttöön. Fysikaalisesti hajautuneelle kognitiolle on keskeistä ulkoisen representaation (piirros, luonnos, prototyypit) käyttö ajattelun apuvälineenä. Kognitiivisia artefakteja ovat käsitteet, mallit, teoriatyövälineet, koneet, mittalaitteet, tietojärjestelmät.
Monien kognitiivisten saavutusten edellytyksenä on useiden ihmisten organisoitu ja tavoitteellinen yhteistoiminta. Sosiaalisesti hajautunut kognitio tarkoitaa, että ihmisen tiedonkäsittelykyvyn rajoitukset voidaan kiertää jakamalla kognitiivinen kuormitus usean yksilön kesken. Lähtökohtana on ihmisten kognitiivinen työnjako.
Sosiaalisesti hajautunut kognitio viittaa prosessiin, joka aikana useat ihmiset jakavat tietoon, suunnitelmiin ja tavoitteisiin liittyviä kognitiivisia resursseja saavuttaakseen jotakin, jota yksittäinen ihminen ei pystyisi toteuttamaan. Sosiaalisesti hajautuneen kognition tietoarvo nojautuu siihen, että epätäydellisellä tiedolla varustetut yksilöt pystyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saavuttamaan yhden yksilön mahdollisuudet ylittävän ymmärryksen.
Yksilön älyllisen kehityksen tärkein voimavara on toiminta osana asiantuntijoiden verkostoa. Modernissa muotoilussa ei enää voida nojautua ainoastaan yksittäisiin lahjakkaisiin yksilöihin, vaan nykyiset avoimet ja kompleksiset suunnitteluongelmat vaativat suunnittelutiimien ja yhteisöjen moninaista osaamista. Verkkoympäristöjen kehittäminen perustuukin juuri sosiaalisesti hajautuneen kognition käsitteeseen. Jaettuun asiantuntemuksen perustuvat osaamisyhteisön jäsenten erilainen tietopohja ja kokemustausta tukee uusien innovaatioiden syntymistä. Yhteisön jäsenten on jaettava kuitenkin riittävästi yhteistä tietämystä, jotta he ymmärtäisivät toisiaan.(Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 1999)
Olemme usean vuoden ajan tutkineet yhteisöllistä suunnittelua ja sen pohjalta kehittäneet jakautuneeseen asiantuntijuuteen pohjautuvaa yhteisöllisen suunnittelun mallia sekä verkkopohjaista suunnitteluympäristöä. Verkkopohjaisen suunnitteluympäristön kehittämisen keskeisinä tekijöinä ovat teoreettinen ja empiirinen tutkimus suunnitteluongelmien luonteesta, suunnitteluprosessista ja visualisoinnista suunnittelun tukena (Seitamaa-Hakkarainen, Lahti, Muukkonen, & Hakkarainen, 2001).
Käsityön ja suunnittelun opetusta on varsin vahvasti leimannut yksilökeskeisyyden korostaminen. Hyvin usein ratkaistavaksi annetut suunnittelutehtävät perustuvat opiskelijoiden omiin tarpeisiin, esimerkiksi vaatteet suunnittellaan itselle eikä asiakkaalle. Alan opiskelijoita tulisi kuitenkin ohjata ratkaisemaan todenmukaisempia ja autenttisempia suunnittelutehtäviä sekä ohjata työskentelemään suunnitteluryhminä, joilla olisi käytettävissä muita suunnittelukohteeseen liittyviä asiantuntijoita tai tuotteen todellisia käyttäjiä (Seitamaa-Hakkarainen, Lahti, Muukkonen, & Hakkarainen, 2001).
Suunnittelun opetuksessa opiskelijat tulisi ohjata tuottamaan suunnitteluongelmia ja arvioimaan niitä kriittisesti yhteisen keskustelun ja syventävän tiedon varassa sekä tuottamaan uusia ideoita (Seitamaa-Hakkarainen, Lahti, Muukkonen, & Hakkarainen, 2001).
Suunnitteluprosessissa on oleellista suunnittelutehtävän analysointi ja kontekstin määritteleminen. Suunnittelutehtävän kiteyttäminen edustaa ongelman asettamista ja prosessin edetessä tehtävää voidaan määritellä uudelleen, muokata tai jopa muuttaa sitä. Suunnittelija tarvitsee suunnitteluprosessin aikana uutta suunnittelun kohteeseen liittyvää syventävää tietoa.
Tämän tiedon jakaminen myös muiden yhteisössä toimivien kanssa tukee yhteisöllistä suunnittelua. Suunnittelu etenee myös yhä tarkentuvien ongelmien määrittelemisen ja uusien tarkentuvien työskentelyideoiden luomisen välityksellä. Suunnitteluprosessi etenee siten spiraalisena ja asteittain syvenevänä prosessina.
Lähtökohtana yhteisöllisen suunnitteluprosessin mallin kehittämisessä on ollut näkemys suunnittelusta tiedonrakentamisena (engl. knowledge building) (Bereiter & Scardamalia, 1993). Mallin tavoitteena on ohjata suunnittelijat määrittelemään suunnittelun kontekstia sekä sanallisin ja kuvallisin luonnoksin käsittelemään suunnitteluongelmia.
Näkemyksemme mukaan on tärkeää ohjata suunnittelijoita ulkoistamaan suunnittelun kriittisiä vaiheita ja jakamaan kaikkia prosessin osatekijöitä muiden yhteisön jäsenten kanssa. Tämän ulkoistamisprosessin välityksellä ratkaisuehdotusten heikot ja vahvat puolet ja merkitykset saadaan selkeämmin esille ja yhteisen keskustelun kohteeksi.
Toistaiseksi ei ole olemassa kovin monia erityisesti suunnittelijoille kehitettyjä verkostopohjaisia suunnitteluympäristöjä (Guzdial et. al., 1997). Useat tutkijat korostavat, kuinka uuden teknologian välityksellä on mahdollista auttaa ihmisiä omaksumaan erilaisia tietoja ja taitoja osallistumalla aktiivisesti ohjattuun yhteisölliseen työskentelyprosessiin ja vuorovaikutukseen verkkoympäristössä (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999).
Yhteisöllisellä ja hajautuneeseen asiantuntijuuteen perustuvalla suunnittelulla tulee olemaan yhä keskeisempi merkitys nykypäivän suunnittelussa. Uusi tieto- ja viestintäteknologia tukee suunnittelua tarjoamalla yhteisen työskentelyavaruuden, välittämällä suunnitteluyhteisön jäsenten välistä viestintää, tarjoamalla yhä kehittyneempiä välineitä tiedon esittämiseen ja mallintamiseen. Tieto- ja viestintäteknologia voi auttaa etsimään, esittämään ja analysoimaan tietoa ja jakamaan suunnitteluyhteisön muiden jäsenten kanssa kaikkia prosessin vaiheita.
Maher, Mary Lou, Cicognani Anna, Simoff, Simeon. The nature of collaboration in computer
supported designing.
An Experimental Study of Computer Mediated
Collaborative Design. Univers ity of Sydney, Australia.
Maher, M.L. et al (1996). The
potential and current limitations in a virtual design studio. 16
sivua
http://www.arch.su.edu.au/~mary/VDSjournal/index.html
McMurdo, G. (1998). Evaluating web
information and design
http://jimmy.qmced.ac.uk/~jisew/ewv24n3
Mitchell, W. and J.R. Williams (without date). The Design Studio of
the Future
http://web.mit.edu/1.125/www/john/ford.html
Verkostopohjainen oppimisympäristö
yhteisöllisen suunnittelun tukena
http://sokl.joensuu.fi/aineistot/aidinkieli/nettikirja/PiritaSH.htm