Seinäkarttatekniikka

Yhteisen seinäkartan käyttö on tehokasta kun sekavasta tai laajasta kokonaisuudesta pyritään saamaan kokonaiskuva tai vaikkapa eri ihmisten näkökulmat halutaan yhdistää kokonaisuudeksi. Erittäin käyttökelpoiseksi kartta on havaittu tilanteessa, jossa eri taustan omaavat opiskelijat miettivät opintojaksolle asettamiaan yhteisiä oppimistavoitteita ja strategioita niiden saavuttamiseksi.

Opetustilanteessa kartan käyttö siirtää vastuuta oppimisesta opiskelijoille. Kartta tukee nimenomaan tutkivaa oppimista ja ongelmalähtöistä opiskelua. Sen avulla voidaan myös kartoittaa hyvin opiskelijoiden tietoja käsiteltävästä aiheesta – ja sitoa tätä kautta myös uusia asioita entistä paremmin jo opittuun. Prosessi vaatii kuitenkin tutorin tai opettajan organisoimaan liikkeellelähdön, silloin kun opiskelijat eivät ole tottuneet käsittelemään tekniikan avulla yhteisesti ajatuksiaan.

Karttaa voidaan myös päivittää, mutta on tärkeää että jo alussa mietitään mihin pyritään ja miten lopputulosta hyödynnetään.

Tavoite

Uuden asiakokonaisuuden jäsentäminen: oppimistavoitteiden ja –strategioiden miettiminen.

Valmistelut

Kartan tekoon kannattaa varata aikaa n. 3 tuntia.

Jokaiselle opiskelijalle annetaan A3-paperi, samanvärisiä Post-it-lappuja sekä paksu, hajuton tussi.

Erivärisiä Post-it-lappuja esim. otsikoille, tavoitteille ja strategioille.

Seinä tai taulu, johon laput kiinnitetään.

Tuolit ryhmitellään seinän eteen niin että kaikki näkevät hyvin,

Käytännön eteneminen

Vaikka menetelmä voi vaihdella käyttötavan mukaan, onnistuu sen toteuttaminen paremmin, kun sen tekemisessä noudatetaan tiettyjä perusperiaatteita.

1. Alueen jäsennys

Keskussanaksi valitaan asia, jota halutaan jäsentää tai tutkia.

Ensin kukin kirjoittaa omalle A3-paperilleen keskussanan ja ryhmittelee sen ympärille oman jäsennyksensä kokonaisuudesta (10-15 minuuttia).

Ryhmästä valitaan puheenjohtaja ja sihteeri. Puheenjohtaja johtaa keskustelua, sihteerin tehtävänä on kiinnittää lappuja seinälle ryhmän jäsenten ohjeiden mukaisesti. Linkkien välistä yhteyttä kuvaavat sanat jätetään pois.

Opettaja tai tutor luovuttaa puheenjohtajuutensa ryhmän puheenjohtajalle ja astuu sivuun.

Jokainen opiskelija kirjoittaa Post-it-lapuille sanoja omasta kartastaan ja antaa ne sihteerille.

Ryhmä päättää yhdessä mihin kohtaan mikäkiin lappu sijoitetaan

Tarkoitus on kerätä kaikkien osallistujien tieto seinälle. Lappujen paikkaa on helppo vaihtaa, karsia ja lisäillä kun kokonaisuus alkaa hahmottua ja muokkautua.

2. Oppimistavoitteiden ja strategioiden miettiminen

Kun opiskelijat ovat tyytyväisiä karttaansa, on aika miettiä oppimistavoitteita ja –strategioita, sama puheenjohtaja voi jatkaa.

Jokainen opiskelija miettii ensin itsekseen (10 min.), jonka jälkeen pääkohdat listataan karttaan eri värisillä Post-it-lapuilla.

Kun kokonaisuus on valmis, se olisi hyvä valokuvata tai piirtää puhtaaksi ja monistaa koko ryhmälle.

3.Tutorin rooli

Tutorin tärkein ominaisuus on kärsivällisyys.

Tutor voi pyytää puheenvuoroa ja esittää esim. seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten kartalla näyttäytyvä kokonaisuus on muodostunut? Millaisia henkilöitä, prosesseja ja tuloksia esiintyy? Miten kokonaisuuksia voitaisiin otsikoida? Mitkä ovat tavoitteita? Miten tästä vaiheesta päästään eteenpäin?

Jos ryhmä juuttuu todella paikalleen, tutor voi auttaa heidät pahimman yli. Vastuu kokonaisprosessista on tutorilla.

Opiskelijapalaute

Käsitekartan tapaan toteutettavan seinäkartan teko koetaan yleensä selventäväksi, sillä hankalia ja monitasoisia aiheita on vaikea jäsentää muuten. Aktiivisesti osallistuvat opiskelijat antavat yleensä positiivisinta palautetta.

Yhteenveto

Kun opiskelijat joutuvat ottamaan vastuun omasta organisoitumisestaan, ryhmä alkaa toimia tehokkaammin ja yhteistyöhön panostetaan enemmän kuin opettajan johdolla. Vastuu asian etenemisestä kun on todella heillä itsellään.

Osa opiskelijoista ilmeisesti odottaa saavansa valmiita vastauksia opettajalta. Jotkut (tai jopa kaikki) joutuvat luopumaan omista ideoistaan ryhmän edessä, mutta lopulta kaikki ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä. Lopputulos on aina rikkaampi kuin yhdenkään opiskelijan oma kartta. Osa saattaa turhautua kartan teossa, jos ei ole tottunut miettimään metatason ongelmia, tai jos ryhmän työskentelytapa eroaa kovasti omasta totutusta.