Yhteisöllinen tutkiva suunnittelu

Muotoilussa yhä useammin pelkkä suunnitteluongelman määrittäminen on haasteellista ja vaatii monialaista osaamista ja ratkaisujen yhteiskunnallisten ulottuvuuksien hahmottamista. Yhteiskunnallisista ongelmista nousevat vaikeat muotoiluhaasteet edellyttävätkin melkein aina eri alojen suunnittelijoiden ja asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä onnistuneen ratkaisun löytämiseksi. Suunnitteluhaasteet, jotka lähtevät ongelman määrittelyn monitahoisuudesta, vaativat myös suunnittelijoilta uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi on syntynyt tarve uudelle yhteistyömallille aiemman yksilökeskeisen designnäkökulman korvaamiseksi.

Yhteisöllinen tutkiva suunnittelu on malli designprosessista, joka pohjautuu tutkivaan yhteisölliseen oppimiseen ja sen taustalla olevaan pedagogiseen teoriaan. Suunnittelun lähtökohtana ovat yhteisön itsensä määrittämät suunnitteluongelmat ja jaetut välineet näiden ratkaisemiseen. Mallin periaatteena on, että suunnittelussa käytettävä asiantuntemus on hajautunut, eikä sen voida osoittaa kuuluvan vain yhdelle asiantuntijalle.

”To think better you must have deeper understanding; to gain deeper understanding you must solve problems; to solve problems you must put forth effort and take risks.” - Carl Bereiter

Tutkivassa suunnittelussa pyrkimyksenä on löytää ongelmien uniikki luonne. Suunnittelijat hahmottavat designhaastetta yhdessä ja etsivät kokeilujen kautta mahdollisia ratkaisuja löydettyyn haasteeseen. Tämä tapahtuu sekä tutkimalla aiempia haasteita ja ratkaisuja että niiden tarkastelemista uusilla tavoilla.

Suunnittelijan työssä etsitään ja hyödynnetään myös muiden asiantuntija-alojen tuottamaa tieteellistä ja käytännöllistä tietoa, jonka perusteella suunnittelun kontekstia ja sen rajoitteita muodostetaan. Merkittävä rooli on käyttäjillä, jotka ovat käytön asiantuntijoita suunnitteluprosessissa. Myös ajattelun ja tiedon esittämisen, jäsentämisen ja välittämisen apuvälineet ovat tärkeä osa suunnittelutyön hajautettua asiantuntemusta.

Yhteisöllisessä suunnitteluprosessissa tiedon jakamista suunnittelijoiden ja käyttäjien kesken pyritään parantamaan uusien ideoiden kehittelyvaiheesta lähtien erilaisin menetelmin. Yhteisöllisessä tutkivassa suunnittelussa suunnittelijat eivät siis ainoastaan tutki designhaastetta ja ratkaisuja yhdessä, vaan he kokeilevat ja kehittävät uusia suunnittelun tapoja.

Yhdessä tekemisen lisäksi myös suunnittelijan omaan tekemiseen tulee uudenlaista merkityksellisyyttä, kun esitetään, kehitetetään ja kokeillaan itselle uusia aiheita ja menetelmiä, eikä pyritä ratkomaan puhtaasti ulkoa annettuja haasteita jo tunnetuilla menetelmillä.

“Teaching is the achievement of shared meaning.” D. B. Gowin

Yhteisöllinen suunnittelu

Yhteistyö ja yhteisöllinen suunnittelu ovat yhä keskeisemmässä asemassa nykypäivän suunnitteluammateissa. Ongelmat vaativat monen eri alan näkemystä ja osaongelmien huomioon ottamista. Ammattilaisten suunnitteluprosessissa on oleellista yhteisesti jaettu tietämys, kuten yhteiset suunnitteluideat, niiden tulkinnat ja visuaaliset luonnokset. Tärkeää yhteisöllisessä suunnittelussa on yhteinen tuottaminen, tuotosten jakaminen ja jatkokehittäminen.

Eri insinöörialojen, teollisen muotoilun ja arkkitehtien suunnittelutyö on perustunut tiimityöskentelyyn, mutta nykyisin sellaisetkin suunnittelun alueet kuten tekstiili- ja vaatetussuunnittelu perustuvat eri osaajien tiiviiseen yhteistyöhön. Suunnittelijat joutuvatkin usein etsimään muiden asiantuntija-alojen tuottamaa tieteellistä ja käytännöllistä tietoa.

On myös tavattoman tärkeää hankkia tuotteen käyttäjän näkökulmaa edustavaa tietoa, joka saattaa liittyä suunnittelun kontekstiin ja suunnittelun rajoitteisiin (esimerkiksi lääketieteellinen tieto lasten allergioista ja allergisoivista tekstiilimateriaaleista). Yhteisölliseen suunnitteluun perustuvassa mallissa yhtenä lähtökohtana onkin saada käyttäjä asiantuntijana mukaan suunnitteluprosessiin. Käyttäjä toimii käytön asiantuntijana osana suunnitteluyhteisöä.

“All higher [mental] functions originate as actual relations between human
individuals”- Lev Vygotsky

Hajautunut asiantuntemus

Yhteisöllinen suunnittelu perustuu näkemykselle hajautuneesta ymmärryksestä tai asiantuntemuksesta. Hajautunut asiantuntemuksen hyödyntäminen tarkoittaa yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajoitusten kiertämistä fysikaalisesti, eli nojautumalla erilaisiin apuvälineisiin ja sosiaalisesti, eli muiden ihmisten kanssa jaetun ajattelupanoksen avulla.

Fysikaalisesti hajautunut ymmärrys tarkoittaa ihmisen ajattelun ja päättelykuorman jakautumista yksilön ja erilaisten ajattelun apuvälineiden kesken. Ihmisen älykäs toiminta perustuu muistia ja päättelyä tukevien kulttuurituotteiden käyttöön. Tällaisia ajattelun apuvälineitä ovat muun muassa erilaiset esitystavat (piirros, luonnos, prototyypit), mallit (prototyypit, pienoismallit), teoriatyövälineet (tutkimusmenetelmät) ja tietojärjestelmät (tietokoneohjelmat).

Sosiaalisesti hajautunut asiantuntemus tarkoittaa, että ihmisen tiedonkäsittelykyvyn rajoitukset kierretään jakamalla päättelykuorma usean yksilön kesken. Lähtökohtana on ihmisten välinen työnjako. Monien suunnittelusaavutusten edellytyksenä onkin useiden ihmisten organisoitu ja tavoitteellinen yhteistoiminta.

Sosiaalisesti hajautuneessa ymmärryksessä on kyse prosessista, jonka aikana useat ihmiset jakavat tietoon, suunnitelmiin ja tavoitteisiin liittyviä kognitiivisia ja taidollisia resursseja. Näin toimiva yhteisö pyrkii saavuttaamaan sellaista, mitä yksittäinen ihminen ei pystyisi toteuttamaan. Sosiaalisesti hajautuneen ymmärryksen tietoarvo nojautuu siihen, että epätäydellisellä tiedolla varustetut yksilöt pystyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saavuttamaan täydellisemmän, yksittäisten yksilöiden mahdollisuudet ylittävän ymmärryksen.

Käsityön ja suunnittelun opetusta on varsin vahvasti leimannut yksilökeskeisyyden korostaminen. Hyvin usein ratkaistavaksi annetut suunnittelutehtävät perustuvat opiskelijoiden omiin tarpeisiin ja hyvin yksinäisin ponnisteluin tuotettuihin ideoihin.

Yhteisöllisen suunnittelun näkökulmasta suunnittelijoita ja alan opiskelijoita tulisi ohjata ratkaisemaan todenmukaisempia ja autenttisempia yhteiskunnallisia suunnittelutehtäviä. Lisäksi suunnittelijoita tulisi ohjata työskentelemään suunnitteluryhminä, joilla on käytettävissä muita suunnittelukohteeseen liittyviä asiantuntijoita ja tuotteen todellisia käyttäjiä

Suunnittelun opetuksessa opiskelijoita tulisi kannustaa tuottamaan suunnitteluongelmia ja uusia ideoita ja arvioimaan niitä kriittisesti yhteisen keskustelun ja syventävän tiedon varassa.

Tutkiva suunnittelu

Suunnitteluprosessissa on oleellista suunnittelutehtävän analysointi ja kontekstin määritteleminen. Suunnittelutehtävän kiteyttämisessä on kyse ongelman asettamisesta. Prosessin edetessä tehtävää voidaan kuitenkin määritellä uudelleen, muokata tai jopa muuttaa sitä. Suunnittelija tarvitsee suunnitteluprosessin aikana usein myös uutta suunnittelun kohteeseen liittyvää syventävää tietoa.

Tiedon jakaminen muiden yhteisössä toimivien kanssa tukee yhteisöllistä suunnittelua. Suunnittelu etenee yhä tarkentuvien ongelmien määrittelemisen ja uusien tarkentuvien työskentelyideoiden luomisen välityksellä. Suunnitteluprosessi etenee siten spiraalisena ja asteittain syvenevänä prosessina. Voidaan puhua vaiheittain tarkentuvasta tutkimisesta.

Mallin tavoitteena on ohjata suunnittelijat määrittelemään suunnittelun kontekstia sekä käsittelemään sanallisin ja kuvallisin luonnoksin suunnitteluongelmia. Tutkivassa suunnittelussa on tärkeää ohjata suunnittelijoita ulkoistamaan suunnittelun kriittisiä vaiheita ja jakamaan kaikkia prosessin osatekijöitä muiden yhteisön jäsenten kanssa. Tämän ulkoistamisprosessin välityksellä ratkaisuehdotusten heikot ja vahvat puolet ja merkitykset saadaan selkeämmin esille ja yhteisen keskustelun kohteeksi.

Tutkivassa suunnittelussa tavoitteena on myös suunnittelun toimintamallien kehittäminen. Suunnitteluhaasteita määriteltäessä ja ratkaisuehdotuksia esitettäessä kiinnitetään lisäksi huomiota menetelmiin, joilla näihin päästään. Näitä menetelmiä kuvaamalla, kritisoimalla ja uusia variaatioita kokeilemalla voidaan löytää myös suunnittelutyöhön uusia ratkaisuja. Tutkiva suunnittelu tutkii siis aktiivisesti sekä uusia haaste ja ratkaisu -pareja että näihin tähtääviä menetelmiä. Tutkivassa yhteisöllisessä suunnittelussa tämä tapahtuu lisäksi niin, että suunnittelijat jakavat myös keskeneräiset ajatukset keskenään ja kehittävät niitä yhdessä eteenpäin ja siten ylittävät yksittäisen suunnittelijan tiedon ja taitojen rajoitteet samalla kuitenkin kehittäen niitä eteenpäin.

“Any true understanding is dialogic in nature.” - Mikhail Bakhtin

Yhteisöllinen tutkiva suunnittelu mallina

Yhteisöllisellä ja hajautuneeseen asiantuntijuuteen perustuvalla suunnittelulla tulee olemaan yhä keskeisempi merkitys nykypäivän ja tulevaisuuden suunnittelussa. Uusi tieto- ja viestintäteknologia on omiaan tukemaan intensiivistä suunnittelutyötä: se mahdollistaa yhteisen työskentelyavaruuden erilaisten verkkopohjaisten ryhmätyösovellusten kautta, välittää suunnitteluyhteisön jäsenten viestintää ja tarjoaa yhä kehittyneempiä välineitä tiedon esittämiseen.

Tieto- ja viestintäteknologia voi auttaa etsimään, esittämään ja analysoimaan tietoa ja jakamaan suunnitteluyhteisön muiden jäsenten kanssa kaikkia prosessin vaiheita. Yhteisöllinen tutkiva suunnittelu tapahtuukin yhä useammin tietotekniikan välittämänä prosessina, jossa suunnittelijat jakavat tekstiä, kuvia ja yhteistä toimintaa ryhmätyösovelluksen avulla.

Esimerkki tällaisesta ryhmätyösovelluksesta on FLE3-oppimisympäristö, jota on käytetty suunnitteluun syventyvien opiskelijoiden yhteisöllisen oppimisen apuvälineenä. Se tukee hajautuneen ymmärryksen hyödyntämistä siten että se auttaa tallentamaan ja yhdessä kehittämään muotoiluprosessissa syntyviä tuotoksia. Alla oleva kaavio kuvaa yhteisöllistä tutkivaa suunnitteluprosessia, niin kuin se tapahtuu FLE3-ympäristössä:

Yhteisöllinen tutkiva suunnitteluprosessi FLE3-oppimisympäristössä.

Yllä kuvatussa prosessissa suunnittelun keskeisempinä vaiheina ovat suunnittelualueen jäsentäminen, tehtävänannossa määritellyn suunnittekontekstin rajaaminen ja suunnittelukohteen määrittäminen. Nämä tapahtuvat keskustelevana prosessina, jossa omia ongelmia, löydöksiä ja ideoita jaetaan muiden yhteisön jäsenien kesken.

Suunnitteluprosessi ei etene suoraviivaisesti vaan dynaamisesti ja kehämäisesti. Prosessin eri vaiheet eivät erotu selkeästi toisistaan, vaan suunnittelijalla on vapaus liikkua eri abstraktiotasojen välillä. Suunnittelussa sekä toistuvat ja tarkentuvat alussa kenties epämääräiset alustavat ideat, jotka prosessin edetessä kehittyvät tarkemmin määritellyiksi ratkaisuiksi. Tämän portaittain haasteellisemmaksi muuttuvan toiminnan keskeisenä piirteenä on suunnittelijoille luontainen tapa käyttää visuaalisia esityksiä ja kirjallisia muistiinpanoja suunnitteluideoiden esittämiseen ja muistin tukemiseen.
Kun suunnittelijat jakavat tuotoksiaan ja kehittävät sekä niitä että niihin johtavia suunnittelumenetelmiä yhdessä eteenpäin, he ovat mukana tutkivassa yhteisöllisessä suunnitteluprosessissa. Oppimisympäristö on vain näiden tuotosten jakamisen tukena, eikä se ole edellytys yhteisölliseen ja tutkivaan suunnitteluun.