Media Design Essentials-kurssin harjoitustyö

My Case - DJ Keikka

Petri Kuittinen MA'98

Toisin kuin useimmat DJ:t, minä en etukäteen suunnittele mitä aion illan aikana soittaa, enkä harjoittele valmiita biisekvenssesejä, ns. settejä. En myöskään valikoi ennen keikkaa mitä levyjä otan mukaan, vaan mukani kulkee aina "koko" levysetin, joka tällä hetkellä kostuu vähän yli 450 CD-levystä. Olen huomannut, että on vähemmän vaivaa kuskata isoa määrää levyjä mukana, kuin aina ennen keikkaa miettiä mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Levyt on pakattu muovitaskuihin, joissa on valokopioituna tiedot levyn kappaleista. Näin levyt vievät tilaa vain n. viidesosan verrattuna normaalikoteloon pakatusta. Olen lajitellut levyt aakkosjärjestyksessä useampaan eri 5,25"/CD-laatikkoon seuraavien kategorioiden mukaan:

Levyjen määrä kasvaa kokoajan (ostan n. 200 CD:tä vuodessa), mutta keikkasetti ei kasva läheskään samaa vauhtia, sillä pari kertaa vuodessa poistan keikkasetistä niitä levyjä, joita olen huomannut vähemmän tarvitsevani (tai joiden oleelliset biisit löytyvät joltain toiselta levyltä).

Kuvallinen malli DJ-hommista

Vapaa-aikana joskus harjoittelen beat-miksausta eli miten kaksi biisiä saa miksattua yhteen niin, että niiden rytmitausta sulautuu saumattomasti toisiinsa. Tämä vaatii sen, että biisien tempo eli nopeus, jota mitataan yleensä ns. BPM (= Beats Per Minute), asetetaan samaksi, joko nopeuttamalla tai hidastamalla toista levyä. Sen lisäksi iskulyöntien pitää osua kohdalleen, ts. niissä ei saa olla ns. vaihe-eroa. Yleensä keskityn enemmäkin etsimään biisejä, jotka sopivat tunnelmaltaan, alultaan ja lopultaan toisiinsa. Ajan myötä omaan pääkoppaan syntyy suuri "kokemus & idea"-varasto biiseistä, jotka sopivat keskenään ja biiseistä, jotka toimivat eri tilanteissa.

Jos soitto pitää aloittaa niin aikaisin, että paikalla on vasta muutama asiakas, soitan yleensä ns. "lämmittelymusiikkia". Tämä voi olla oikeastaan mitä tahansa, kunhan se ei ole liian surullista tai rauhallista. Lämmittelymusiikin ei tarvitse olla tanssitavaa, sen tarkoituksena on lisätä yleisön viihtyvyyttä, luoda tunnelma siitä, että luvassa on "hyvä ilta", kunnes paikalle saapuu enemmän porukkaa ja porukkaa on ehtinyt vähän jo ottaa alkoholia.

Yleensä pystyn varsin tarkkaan (n. 5 minuutin tarkkuudella) arvaamaan, koska yleisö on valmis alkamaan tanssimaan oikein toden teolla. Yleensä aloitan kohtuullisen energisillä tutuilla tanssikappaleilla (esim. senhetkisiä hittibiisejä) ja lisään aika nopeasti energian määrää.

Tavoitteenani on saada mahdollisimman moni tanssimaan ja aidosti nauttimaan siitä. Tarkkailen myös muun yleisön reaktiota. Niilläkin, jotka eivät tanssi, saattaa jalka heilua musiikin tahdissa ja joku saattaa jopa pöydässään hyräillä kappaleen sanoja. Silloin tiedän, että olen biisivalikoinnissani oikeilla linjoilla.

Monet DJ:t luokittelevat levynsä BPM-arvojen mukaan ja valitsevat peräjälkeen biisejä, joissa on lähes sama BPM ja vieläpä valitsevat biiseistä sellaiset remix-versiot, jotka parhaiten sopivat yhteen, vaikka ne musiikillisesti kuulostaisivat kamalilta ja olisivat hankalampia tanssitavia kuin "normaali"-versio. He aina beatmiksaavat biisit yhteen eli BPM pysyy lähes vakiona hyvinkin pitkän aikaa.

Minä vähät välitän em. periaatteista ja saatan hyvinkin yhdistää biisejä, joissa on varsin erilainen BPM. Asiakkailla on usein hyvin vaihteleva musiikkimaku, joku tykkää rockista, toinen house-musiikista ja kolmas haluaa kuulla Frederickiä, niinpä soitan yhden illan aikana musiikkia todella monesta eri musiikkityylistä ja pyrin vaihtelemaan eri musiikkityylien välillä varsin nopeasti. Vaihtelen myös biisien "energiamäärää", pari todella nopeaa ja energistä kappaletta sää tanssijat helposti läkähtymään, joskus taas yleisöstä aistii sen, että he kaipaisivat energisempää tanssittavampaa.

Tärkein biisien valintaan vaikuttava on oma fiilis. On tärkeää päästä hyvään fiilikseen, aidosti itsekin nauttia siitä musasta mitä soittaa. Yleisö aistii tämän ja tämä innostus on usein tarttuvaa sorttia. Varsinainen biisinvalinta tapahtuu usein vain juuri siihen hetkeen liittyvällä MUTU-periaatteella "tämä tuntuu sopivan nyt tämän perään". Joskus mietin pitkään kahden eri vaihtoehdon välillä. Käytän useimmiten kolmea CD-soitinta, joka mahdollistaa sen, että sillä aikaa kun yksi levy soi yleisölle, voin pistää kaksi eri levyä vaihtoehtona seuraavaksi. Lopullinen valinta saattaa tapahtua vasta paria sekuntia ennen edellisen loppumista. Joskus kokeilen kuulokkeet päässä useaakin eri vaihtoehtoa, kunnes lopulta valitsen yhden. Kuulokkeet päässä etsin myös biisistä sopivan kohdan missä sen voi miksata kiinni toiseen (harvoin soitan biisin ihan alusta lähtien).

Soitan pääasiassa vain ns. tunnettua musiikkia - kappaleita, jotka suuri yleisö tunnistaa. Kappaleiden täytyy olla helposti tanssittavia. Monesti yleisön joukosta tulee toivepyyntöjä biiseistä, jotka minulta löytyy, mutta jotka eivät ole laisinkaan tanssittavia, niinpä pienten perusteluiden jälkeen jätän ne yleensä soittamatta. Yllättävän usein tapahtuu niin, että asiakas toivoo juuri sitä biisiä, jonka olen jo laittanut toiseen CD-soittimeen, tarkoituksena soittaa se seuraavaksi. Tällöin tiedän, että oma fiilikseni on samalla aaltopituudella ainakin tämän yhden toisen henkilön kanssa.

Jos DJ-keikkoja on tiheään, pyrin jossain määrin välttämään samoja biisejä, etteivät ne "kuluisi puhki". Ilman erityistä syytä en myöskään soita samaa biisiä uudestaan samanillan aikana, vaikka sitä tultaisiin toivomaankin. Jos illan aikana soittaa bändi, koitan välttää soittamasta samoja biisejä kuin bändi.

Joskus harvoin asiakkailta tulee kasetti tai levy, joka pitää soittaa ja yleensä ne tulevat varsin yllättäen, enkä ole koskaan aiemmin kuullut niitä. Pikakuuntelen niistä yleensä vain alun, lopun ja kertosäkeen ja sen perusteella päätän soitanko ne, ja mihin väliin.

Vastoin yleistä tyyliä minä en lopeta iltaa "viimeisiin hitaisiin", vaan soitan niiden jälkeen vähintään pari energistä biisiä, joskus jopa tunnin nopeaa tanssimusaa. Loppuun pitää varata parhaita ja iloisia biisejä, yleisölle pitää illasta fiilis "jatkuisipa tämä vielä, nyt kun lopussa pääsi näin hyvään tunnelmaan", sen sijaan että latistaa lopun parilla kuluneella haikeanäitelällä rakkausviisulla.


Petri Kuittinen