Pasolini kirjoitti kuusi näytelmää vuonna 1966 toipuessaan
vatsahaavasta. Niistä ensimmäinen suomennettu on Orgiat.
Orgioissa hirttäytynyt tilittää itsemurhaansa edeltäviä
tapahtumia. Hänen intonsa eritellä elämäänsä kuolemansakin
jälkeen voisi olla koomista, mutta Pasolini valitsee paatoksen.
Hän piirtää itsetuhoon ajautuvan henkilön muotokuvaa.
Perheväkivallalla on keskeinen osa miespäähenkilön itsetuhoon.
Mutta hän ei ole uhri vaan väkivallan tekijä. Motiivina
väkivaltaan on omatunnon häpeä, jota mies kokee kätkiessään omaa
erilaisuuttaan.
Pasolinin Orgioiden sukupuolinen lataus kanavoituu sadismiin ja
seksuaaliseen pidättymiseen. Jälkimmäisestä kehittyy yksi
näytelmän keskeinen jännite samalla kun aviomies nöyryyttää
alistuvaa vaimoaan. Kun tunnelma oikein tihenee, aviopari
intoutuu semioottiseen keskusteluun alushousujen ja esivallan
välisestä suhteesta. Mutta keskustelu on monologia. Ja orgiat
selibaattia.
Näytelmän ilmapiiri on eristäytynyt, mikä sopii
perheväkivallan tunnelmaan. Yksityiskohtien kekseliäisyys vetää
mukaansa. Ajoittain kääntäjän (Martti Berger) valitsema "varman
päälle" ote on kuitenkin hieman jäykkä.
Orgioita lukiessa huomaa, että kyse ei ole viihteestä.
Ainoastaan sadomasokistinen ekstaasin pervoviihdyke saattaa
kiehtoa. Mutta tämä kevennys verhoutuu runolliseen paatokseen.
Marraskuun toinen päivä tulee kuluneeksi 20 vuotta Pasolinin
väkivaltaisesta kuolemasta. Tänä syksynä on tapaus kaivettu
arkistoista uuden tutkinnan alle. Rikosta tutkinut poliisi,
jonka tutkimukset aikoinaan pantiin jäihin, haluaa nyt puhua
suunsa puhtaaksi.
Jukka Ylitalo
Julkaistu Helsingin Ylioppilaslehdessä syksyllä 1995