Sami

Tietyšmaan kuoppa täräytti autoa ja herätti pelkääjänpaikalle nukahtaneen Miskan. Hän suoristi itsensä penkillä ja pyyhki poskeaan pitkin valuneen kuolan villapuseronsa hihaan. Auto ajoi vielä toisen kuopan ylitse. "Helvetti!", kuului kuljettajan huulilta. Miska hieroi silmiään. Auto kiihdytti vauhtiaan. Ulkona satoi edelleen. "Helvetin, helvetin HELVETTI!", jatkoi kuljettaja sadatteluaan.

Miska hieroi silmiään ja kääntyi kuljettajan puoleen. Kuljettaja painoi lisää kaasua ja auto syöksyi pitkin mutkittelevaa rannikkotietä. "No, voi helVETTI!", kuljettaja kihisi.Auto hidasti vauhtiaan. "Harmittaako sua jokin?".

Kuljettaja kampesi sivuikkuunaa auki. "Siirrä se helvetin rakkine sivuun!" Eteen ilmestynyt traktori hidasti etenemistämme. "Ei. Miten niin? Helvetti eikö se nyt tajua siirtyä?" Kuljettaja paino voimakkaasti auton torvea. "Ei ku mä vaan ajattelin &", vastaa Miska. "Tajusihan se", kuljettaja huutaa iloisesti ja painaa auton kaasua." & vaan kun oot noin rauhallinen & et vaivaaks sua jokin?", jatkaa Miska. Taakse jäänyt traktori vilkuttaa valoja peräämme.