- Se oli kimpassa duunattu valinta. Sinkun valinta on aina kaksipiippuinen juttu. When Love And Death Embrace on soundillisesti sen verran kevyt että se oli helppo saada radioihin soimaan. Ei me kuitenkaan olla vielä niin tunnettu bändi että saisimme mitä tahansa radioon. Seuraava sinkku on Your Sweet 666. Katsotaan miten se toimii... Se voi kyllä olla liian rankkaa radioaalloille jonne se olisi tärkeintä saada. Heartless olisi ollut hyvä vaihtoehto myös koska se on niin iisi biisi.

Oletko vielä tyytyväinen albumiin?

- On se ihan jees. Tottakai sitä tekisi monta juttua eri tavalla nyt mutta niillä resursseilla ja sillä ajalla tehtynä se on ihan ok. Nythän meillä on jo seuraavankin levyn konsepti valmiina!

Olette siis ehtineet kirjoittaa biisejä.

-Joo. Ja kansitaiteen ja koko shown muutenkin. Linja on selkeä vaikka aivan kaikki kappaleet eivät olekaan valmiita. Toinen levy tulee olemaan sellaista ylikaupallista rokkia. Oikeastaan se on stadionversio tuosta ekasta levystä (naurua). Uusi kamamme on samantyylistä mutta suorempaa kuin aikaisemmin.

- It´s All Tears on viimeisin kappale joka tehtiin debyytillemme mutta silti uusimmat biisit ovat eniten Your Sweet 666 -biisin omaisia. Sellaista Billy Idol -tyylistä kamaa, synamattoa ja tiedätsä tätä stadionmeininkiä. Kakkoslevy tulee olemaan todellinen menolevy. Ekalla levyllä on loppujen lopuksi aika hitaita tempoja. Tietysti asiat voivat vielä muuttua mutta me pyritään tekemään siitä silti 90-luvun Slippery When Wet (naurua).

Milloin seuraava levy on sitten tulossa?

- Toivon että se tulisi vielä tänä vuonna mutta se riippuu hirveästi kaikista aikatauluista. Jos tulee jotain ulkomaan säätöjä niin se vie oman aikansa emmekä pääse nauhoittamaan uutta levyä niin pian. Jos Greatest Lovesongs julkaistaan vaikka Saksassa keväällä niin ei ole mitään järkeä tehdä uutta levyä jo syksyllä. Pitää vähän niinkuin sillä ratsastaa... Ulkomaan systeemit eivät kuitenkaan ole vielä varmoja. Pitää vain toivoa ja odottaa sormet ristissä että kaikki toimii. Uusia demoja tehdään kuitenkin joskus helmikuussa.

- Nyt on tällainen promovaihe menossa. Venattiin että saadaan sinkkubiisistä video. Nythän se on valmis ja on helpompi lähestyä uusia tahoja kun on jotain visuaalista ja audiota. Meillä on kasassa aika hyvä promopaketti. Jengi on ollut kiinnostunut ulkomaillakin mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Odotellaan... hiljaa hyvä tulee. Mieluummin sitä ottaa vähän iisimmin. Mitä pikemmin läpimurto tapahtuu sen parempi mutta ei sitä viitsi lähteä mihin vaan diiliin. On meitä lähestytty mutta ne on olleet sellaisia juttuja että niissä ei saisi tarpeeksi promootiota Euroopassa eikä sinne ole silloin mitään järkeä lähteä. Vaikka albumi olisi joka vitun maassa myynnissä mutta jos sitä ei mainosteta niin sehän hukkuu sinne hyllyjen sekaan.

PASKA KAUPUNKI

Miten viime aikojen lukuisat keikat ovat sujuneet?

- Levyn tiimoilta niitä on ollut parikymmentä. Keikkamyyjät on olleet innostuneita kun levy on ollut listoilla. Ennakkoonhan keikkoja ei myyty paljon mitään.

- Oikean kappaleen valitseminen sinkkubiisiksi on auttanut tässäkin suhteessa. Se on soinut paljon paikallisradioissa juuri sen softiuden takia ja jengin on ollut helppo lähestyä kappaletta. Sen takia on ymmärrettävää että ihmiset tietää bändin mutta se on yllättänyt että ne on viitsineet vaivautua keikkamestoihin keskellä viikkoa. Esimerkiksi Kuopiossa ja Mikkelissä oli vitun paljon parempi meininki kun Stadissa koskaan! Hesassa on aina sellainen kriittisempi ja kylmempi meno. Itse asiassa Tampereellakin on vähän samanlaista viileää fiilistä. Muualla jengi on tullut diggailemaan ja bailaamaan. Se on helvetin paljon nastempaa bändille ja varmaan yleisölle itselleenkin. Turha se on analysoida jos diggaa... Harvoin minäkään menen keikoille riehumaan mutta kyllä sitäkin tulee turvallisessa ympäristössä tehtyä.

Millaista oli tehdä When Love And Death Embrace -videota?

- Nopeata. Se kuvattiin kahdessa päivässä ja editoitiin heti perään. Se tehtiin viikossa alusta loppuun. Videossa on makeat värit ja pidän siitä että se on niin kovin anti-heavymetal. On tarkoituskin että se on enemmän alternative kuin heavy. Ei ole mitään pentagrammeja tai palavia ristejä.

Eivätkö ne olisi sopineet videollenne vallan hyvin?

- Niin. Siitä olisi voinut tulla hyvä ja hauska omalla tavallaan. Toisaalta sellainen video olisi sulkenut niin paljon jengiä pois. On hyvä olla sopivalla tavalla munaton tietyissä jutuissa. Tarkoitus on kuitenkin saada mahdollisimman monta ihmistä kuuntelemaan tätä juttua. Ja voihan joistakin jutuista tinkiä. Sitten kun kaikki diggaa vitusti on hyvä alkaa ujuttamaan mukaan kaikkia hämäriä juttuja.

Salakavalaa!

- Yyhyy... joo.

Ottavatko ihmiset imagonne tosissaan?

- Jotkut. Jengi on niin hirveän erilaista. Siksi me ei olla annettu mitään streittiä ratkaisua että mikä se juttu on. Joku näkee bändimme hirveänä huumorina ja ironiana 80-luvun vedätyksestä, ajasta jolloin paholainen oli kova sana. Toiset ottaa imagon ihan tosissaan. Keikoilla on ollut paljon black metal -jengiä; Emperor -paitaa, niittejä joka mestassa ja valkoisia naamoja... Ei viitsi antaa liikaa osviittaa että me ollaan saatanan oma orkesteri (hymyilee)... Se on ihan miten ihmiset sen näkee. Onhan imagosta tullut kuittia mutta mitä helvettiä. Ihmiset saa ajatella mitä haluaa. Periaatteessa se on helvetin simppeli asia; sen voi ottaa tosissaan tai sitten ei. Tai sitten puoliksi...

MIES JOLLA ON MAINE

Sinulla on vahva maine näinkin tuoreeksi tähdeksi.

- Mielestäni haastatteluista on saanut suhteellisen oikean kuvan minusta. En minä tiedä olenko mikään mystinen naistenmies. Minulla on naisia varmaan hirveän paljon vähemmän kuin jollain rekkakuskeilla. Enkä ole mystinen ihminen missään suhteessa.

Jengillä on sellainen fiilis sinusta!

- No, antaa olla. Jos se on hyvä juttu niin antaa olla. Nämä asiat eivät ole missään nimessä harkittuja. Ihan samalla lailla käyn baareissa juomassa kaljaa kun muutkin eikä minulla pala mustat kynttilät himassa sen useammin kuin muillakaan.

"Viinipullo pöytään, kynttilät palamaan ja HIM soimaan". Tällaista tunnelmointia on saanut lukea useammastakin lehdestä.

- No, minusta goottilaisuus -aspekti meidän suhteessa on aika öö. Onhan sitä mukana mutta hyvin vähän suhteessa tähän goottiboomiin jossa lauletaan jostain silkkiverhon takaa katselevasta mystisestä prinsessasta Karpaattien vuoristossa. Ei meillä kuitenkaan tuollaista horroria ole niinkuin jotkut ovat käsittäneet. Enempi rokkia kuin mitään goottia.

Onko naisten kanssa sitten ollut paljon peliä?

- Itse asiassa ei. Eihän naiset ole kuitenkaan mitään kertakäyttökamaa niinkuin ei varmaan miehetkään. Ei se määrä vaan laatu. Valitettavasti (naurua). Minä olen ollut poikamies jo monta vuotta. Ei ole aikaa ja ihmisiin kyllästyy hirveän äkkiä. Varsinkin minä kyllästyn ihan törkeän nopeasti. Mutta sehän on oma vikani. En vaan jotenkin jaksa.

Kuinka jaksat bändin jätkiä?

- Kyllä niitä viitsii katsella koska ne on kuitenkin parhaat kaverit. Ei me tosin vapaa-aikana hengata koskaan yhdessä mutta tällaiset keikkareissut menee tosi hyvin. Ei tapella koskaan ja hyviä bileitä riittää. Meininki on ollut mitä parhainta...

VIHAISET MIEHET

Niin. Teillä oli hyvät bileet ainakin Hotelli Ilveksessä Tampereella.

- Joo, vähän innostuttiin. Nikulan Jone Radio Citystä ja Joonas Hytönen Jyrkistä olivat siellä myös. Jone sammui ja Joonas alkoi heittelemään pulloja basistimme päähän sekä brassailemaan jotain. Joonas on ihan frendi mutta sille nousi varmaan viina väärällä tavalla päähän. Homma lähti sitten ihan käsistä. Kelattiin sitten että hoidetaan nyt homma himaan! Ja saatiinhan me suoraan siitä julkisuutta.

Mitä hajotitte?

- Yy... Kaikki sängyt, kokolattiamatot, seinät oli ihan paskassa, piirongit ja laatikot. Telkkaria me ei uskallettu heittää kun kaduilla käveli niin paljon jengiä. Pulloja heiteltiin (hymyä).

Tuliko kiva lasku?

- No, aika monta tonnia. Kyllä me jouduttiin muutama keikka heittämään joista ei saatu itse mitään käteen (naurua). Ei riehuminen ollut mikään unelma että nyt pitää tehdä näin kun muutkin vaan se oli ihan fiiliksestä kiinni että mitä vittua, mitä väliä, pannaan nyt haisemaan että saadaan toimittajien huomio kohdistumaan meihin. Kyllähän julkisuudesta pitää maksaa!

Julkisuutta saitte myös Prodigyn lämppärinä soittaessanne. Melko kovalla volyymilla muuten.

- Prodigy tuli ainakin vitun paljon lujempaa! Ne veti niin kovaa ettei siinä ollut mitään järkeä. Olihan se mukavaa soittaa siellä koska isoilla keikoilla on tekniikkapuoli kohdallaan kun siellä on tyyliin parhaat kamat mitä rahalla saa. Prodigy on crossover -bändi joten keikalla oli paljon myös tavallista rokkijengiä ja kyllä ne taputteli. Paikalla oli paljon ihmisiä jotka eivät olleet nähneet meitä ja nehän luulivat että olemme ulkomailta (naurua).

Entä mitä hämminkiä teillä oli Prodigyn kanssa?

- Yritettiin pölliä miesten viinat mutta eihän niillä mitään ollut. En tiedä mikä show niillä on... Omat pillerit taskussa tai jotain. No ei, en tiedä yhtään mikä niiden meininki on eikä hirveästi kiinnostakaan. Prodigy on ihan jees mutta olisi ollut todella naurettavaa mennä sanomaan jotain että hei minä olen se ja tosi kiva tapaa, tykkäsin teistä kovasti. Tuollainen on maailman latteinta. Jos sattuisi oikeasti joku helvetin hyvä tilanne jonkun tyypin kanssa jonka jutuista on kiinnostunut ja jota ei vituta tai tylsistytä niin silloin olisi ihan kivaa käydä juttelemassa.

- Huomaahan sen omillakin keikoilla kun jengi tulee humalassa toistamaan samaa lausetta vitun monta kertaa ja tarjoaa ehkä kaljan ja sitten ihmettelee ja sitten puhuu tyttöystävistään ja sitten puhuu siitä ja tuosta ja itse on vähän että ääh. Hyvin harvoin tulee sellaisia ihmisiä juttelemaan että jaksaa tsittaa alas. Suurin osa jengistä on raflassa kuitenkin niin humalassa että juttu lähtee käsistä.

Vielä Prodigy -keikasta. Teillä oli ilmeisesti vaikeuksia saada keikkaliksaa?

- Joo mä en oikein tiedä sitä säätöä. Mutta ei saatu vaan liksaa. Käsitin että Prodigy ei halunnut maksaa.

- Niiden keikkapalkkio oli 28000 puntaa. Meidän sopimuksessa luki että palkkio on 3000 markkaa vaan sen takia että saadaan kulut veks. Se oli kuitenkin pr-keikka joten ei siinä kelattu raha-asioita niin paljon. Se oli vähän ihmeellistä...

Lopuksi Ville kertoo mielipiteensä vuoden 1997 kovimmista levyistä ja hieman muistakin...

- Ainut levy mistä diggailin oikein raivolla viime vuonna oli Dimmu Borgirin Enthore Darkness Triumphant. En ole mikään hirveä black metal -tyyppi mutta Dimmun levyssä on sitä 80-luvun vitun suurta voimaa sekä melodisia ja simppeleitä biisejä. Edellisenä vuonna diggailin muuten Cradle Of Filthista.
- Portisheadin levy on kiva.
- Mötley Cruen uudella on muutama helvetin kova biisi.
- Jos remasterit voi laskea mukaan niin WASPin eka on kova.
- Metallican uusin on nolla miinus. En pidä yhtään. Sehän on paskaa grungea. On siinä tavallaan hyvä meno ja soundit mutta kun ei ole yhtään hyvää biisiä. Ei yhtään. Loadilla oli sentään Until It Sleeps joka oli ok vaikka ei Metallicalta kuulostanutkaan. En ole mikään Metallica -fani mutta Black Album kuulosti hyvältä. Tosin äänitin senkin kasetille jonka päälle äänitin seuraavana päivänä jotakin. Master Of Puppetsista diggailin helvetisti aikoinaan.
- En ole Manowar -intoilija mutta onhan se sellainen instituutio jota ei voi olla väheksymättä. Ne leveilee ihan vitusti koko ajan. Mikäs siinä kun homma toimii. Harvoin kellään on enää tuollaista asennetta...
- Se on ollut kivaa että jengi on diggaillut tosissaan Greatest Lovesongsista. Se ei ole ollut hyvä levy ja hyvä meininki vaan vitun hyvä levy ja vitun hyvä meininki. Se on ollut aika yllättävääkin että miten äkkiä hommamme on mennyt läpi ja olemme päässeet kansakunnan sydämiin (naurua).

HIMin sivuille tästä.