![]() CIRCLE -story continues… Circlen luomat äänimaailmat on helppo visualisoida. Onko Circlellä suunnitelmia kenties joskus laajentaa vaikkapa elokuvamusiikin tai lyhytelokuvien puolelle ? - En tiedä voiko tästä oikein vielä puhua, mutta meillä on suunnitelmana tehdä Pori elokuvaan taustamusiikki. Me tunnetaan yksi sellainen tyyppi joka on tehnyt dokumentteja ja fiktioelokuvia ja on ollut puhetta että hän kuvaisi ja ohjaisi sen ja me tekisimme musiikin. Nythän on Porin juhlavuosi ja kuluessa olisi tarkoitus saada sekin ulos, ensi syksyksi viimeistään. Circlen miehistö on vaihdellut vuosien varrella melkoisesti. Voidaanko Circlen pohjimmainen "idea"mielestäsi kuitenkin löytää ? - Kyllä se löytyy, silloin jo kun itse aloin soittaa oli mulla ja rumpalilla tietty idea siihen musiikkiin ja jossain vaiheessa Elon Teemu tuli siihen mukaan ja hänkin heti omaksui sen saman ajatusmaailman, mutta voin hyvin arvata että näistä Circlen tyypeistä tuskin kukaan soittaisi tämänlaista musiikkia jos olisivat jossain toisessa bändissä. Tietenkin kun tulee tällaiseen laivaan joka liikkuu jo tiettyyn suuntaan siinä tulee tietynlaisia ongelmia, jo ihan siinä että on pakko omaksua jotkut asiat, mutta hyvin se on sujunut, kaikki tietävät mistä on kyse ja arvostavat sitä. KRAUT Circlen yhteydessä puhutaan nykyään usein saksalaisesta krautrockista. Onko tätä sceneä ollut ennen muualla Suomessa, se kuitenkin tuntuu olevan ihan uutta monille. - Se on aika hauskaa että nythän puhutaan aika paljon kaikissa muotilehdissä, esim. Wiressä ja Selectissä tästä Amerikka-scenestä, että Amerikasta nousee näitä bändejä, Tortoisen kaltaisia kuten Jessamine ja Trans-Am, joille on vaikea keksiä mitään kategoriaa. Puhutaan Drone-rockista tai post-rockista tai Space-rockista, nyt tämän pienen Englannissa olevan kraut-boomin avulla ovat nämäkin amerikkalaiset bändit tulossa suosituksi myös Euroopassa. Joskin se tarkoitta kylläkin sitä ettei niiden levymyynti ehkä ole enempää kuin 500 kappaletta, mutta nekin menevät sittenoikeisiin osoitteisiin, koska esim. jossain Keski-Euroopassa on hirvittävän laaja pienlehti maailma, on näitä psykedelia-lehtiä ja modernin musiikin lehtiä ja siellä on usein ne samat levyt arvosteluissa ja sitä kautta siihen musiikkisuuntaukseen on kiinnitetty aika paljon huomiota. - Itsekään en ole ollut aivan alusta saakka kiinnostunut jostain saksalaisesta musiikista, mutta jotenkin tavallaan huomaa sen että on itse ajatellu monissa asioissa samalla tavalla, ja sitten kun kuuli näitä saksalaisia orkestereita niin huomasi että aika paljon on sellaisia yhdensuuntaisia linjoja. Kieltämättä se musiikki on aika paljon sitä että mua kiinnostaa tällä hetkellä sellainen saksalainen ehdottomuus ja sen ympärillä pyöriminen. - Meidän kitaristi Elon Teemuhan opiskelee täällä Tamperella ja sitä kautta olen tutustunut aika paljon kaupunkiin ja Tampereen musiikki maailmaan jossa on hyvin paljon tällaisia englantilaisia pop-vaikutteita. Sellainen brittirockhan tuli Suomeen jossain vaiheessa ja musta tuntuu että tietynlainen ryhdittömyys vaivaa sitä pop-kulttuuria, se että villapaidat on vähän pitkiä ja on sellainen löysä svengi. Uskon että sellainen alkaa ottaa päähän näitä 17-18 vuotiaita nuorisokulttuureista kiinnostuneita nuoria, ja ainakin Porin seudulla ne haluavat jonkinlaista ryhdikkyyttä siihen toimintaan. Jos vaikka ajatellaan jotain Englannin musiikkitilannetta ja sitä että miksi Karutrockista on tullut jonkinlainen boomi, niin syy voi olla just se että siinä on tällaista saksalaista, "arjalaista", groovya, mikä sitten jollain tavalla kiehtoo. BRITTIPOP Näetkö tämän uuden kunnianhimoisemman musiikin tekemisen suuntauksen ehkäpä vastavoimana laskevalle brittipop-trendille ? - Musta tuntuu kyllä niin. En ole lukenut, mutta jossain Voxissakin on mainittu että jossain Lontoossa on klubeja jotka soittaa pelkästää krautrockia, mikä on hirvittävän hauskaa koska se musiikki on täysin ajatonta. Onhan sitä aina puhuttu jostain Orbitaleista ja Orbista siinä 90-luvun huumassa kun tuli ensimmäiset orkesterit jotka esitti tätä ambient-teknoa, vai mitä nyt sattui olemaankaan, niin nehän puhuivat vaikuttajikseen "Can":ia ja kaikia muita kraut-rockjuttuja. Canistähän tuli tämä Sacrilege kokoelma missä esim. Sonic Youth ja Brian Eno ovat tehneet miksauksia, mikä mun mielestä on hyvä osoitus siistä että mistä on syntynyt Drum 'n' Base. Se on syntynyt mun mielestä juuri saksalaisesta musiikista. Sitten kun tuli tv:stä tämä ohjelma maailman musiikkikulttuureista jossa puhuttiin näistä esimerkiksi rap-musiikista, niin siellä ne New Yorkin Africa-bambataat ylpeästi nostivat jotain Kraftwerkin levyä että tästä on lähtenyt kaikki. Se on aika mielenkiintoista. - Esimerkiksi meidän tapauksessa ei kyse ole mistään sellaisesta apinoinnista, mutta sanotaanko että se oma käsitys on vahvistunut. Tietynlkainen junnaus ja yhteen asiaan luottaminen on varmistunut jollain tavalla. Nykyäänhän kun ihmiset kuuntelevat radiota paljon ja jos he kuulevat jotain tiettyä asiaa toistettavan, nin he pitävät sitä hirveän tylsänä. Circlen tapauksessa on mun mielestä kyse siitä että jos musiikki toistuu ja se aiheuttaa hyvän fiiliksen niin se on sama asia kuin jos painaa voitonmaksua hedelmäpelissä, ja rahaa tulee vaan, niin se hyvänolon tunne jatkuu. Mun mielestä Circlen uudessa materiaalissa on pieniä puutteita sinä mielessä että nyt sellainen 15 minuutin junnailu ja sitä seuraava vapauttava elementti on tavallaan minimoitu sellaiseen 2-3 minuuttiin, ja se voisi olla huomattavasti paljon röyhkeämpääkin. On vaikea sanoa että mihin suuntaan se lähtee menemään, mutta tavallaan kaipaa sitä sellaista pidättyväisyyttä, mutta saa nähdä mitä tapahtuu." Mikä sitten mielestäsi on se yhdistävä tekijä Circlessä ja krautrockissa ? - Vaikea sanoa, koska ihmiset ovat puhuneeet maailman sivun aina psykedelisestä rockista, ja mun on vaikea ymmärtää edes sanaa psykedelia. Sama asia mun miestä Krautrockissa on se että mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa, mitkä bändit luetaan krautrockiin ja mitkä ei. Esim. Neu, josta jokin Stereolab on vavrmasti ottanut hyvin paljon, se luteaan tämänm krautrockin isoisäksi, kun sitten taas bändin johtohahmo Klaus Dinger on sanonut että heitä ei missään nimessä saa yhdistää mihinkään naurettavaan kraut-rock sceneen. Tietty se on helppo puhua kun on joku scene ja jokainen ihminen mieltää sen jollain tietyllä tavalla ja tietää suurinpiirtein mitä se on, mutta ongelma on tietenkin se että mitä se todellisuudessa on. Esimerkiksi Kraftwerkin ensimmäinen levyhän on täysin akustista musiikkia, hyvin kokeellista tosin. Sen jälkeen miehet alkoivat kiinnostua oskillaattoreista jolloin Klaus Dinger erosi ja perusti Neu-orkesterin. Neu loi sitten sen oman tyylisuuntansa joka perustuu hyvin pitkälti siihen että levyllä on yksi kappale ja muut kappaleet ovat vaikka hidastuksia tai nopeutuksia, siis kokeiluja sen perusidean ympärillä." TOISTUVUUS Onko siinä toistossa mielestäsi taustalla jokin laajempi ja yleisinhimillinen juttu, että ihmiset alitajuisesti kuitenkin haluavat toistuvuutta ? - Se on mietityttänyt muakin, jos puhutaan esim. krautrock-soundista niin musta ne henkilöt ovat käsitelleet musiikkia sellainen pilke silmäkulmassa, ne ovat kokeilleet ja tuottaneet ihmisille erilaisia nautintoja ja tuntemuksia. Se on vähän sama asia kuin ihmisten suhtautuminen jazz-musiikkiin, se on vierasta koska sitä on vaikea ymmärtää, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä vaan siitä että mikä on jonkin suhisevan ja vinkuvan levyn symboli. Onko se esimerkiski se että on jokin pitkä levy jossa ei ole muuta kuin kitaran kirskuntaa ja oskillaattorin ryminää ? Jos levystä saa yhdenkin ainoan hyvän idean esim omaan musiikkinsa tai siitä saa muuten vain hyvän fiiliksen, niin se riittää hyvin pitkälti mun mielestä siihen levyyn. - Nykyään ajatellaan mielestäni paljon sillä tavalla että hyvä levy ruokkii kaikkia sellaisia tuntemuksia ja fiiliksiä mitä ylipäätään musiikissa on, ja sen takia sellainen ehdottomuus on puuttunut aika pitkään. Joskus juuri mietin sitä että miltä tuntuisi kuunnella putkeen vaikka jonkun Beatlesin tai Kraftwerkin tai Springsteenin tuotanto, ja millä tavalla siitä kuulisi sen ihmiselämän ja niiden soittajien kehityksen jonka kulee varsinkin krautrockista." NYKYMUSIIKKI Miten suhtaudut nykymusiikkiin ? - Se mikä mua juuri pohdituttaa on esimerkiksi dj-toiminta. Se että minkälaista musaa dj soittaa baareissa , nehän saattaa soittaa muutamia tällaisia ikivihreitä hittejä, mutta ne usein suosii ainakin tällaisessa viihdekulttuurissa ja viihdediskoissa viihteellistä musiikkia ja siten tarjoilevat nuorille tällaisia lyhytjännitteisiä asioita, joku tietty kappale on in jollain viikolla ja toisella viikolla se on vaihtunut. Ne suosii sellaista ajattelua että jollain viikolla joku tyttö tai poika on in ja toisella joku muu, sen takia mun mielestä pitäisi otta huomioon sellainen pitkä tähtäin. Musiikin kertakäyttökulttuuri liitty yleisesti siihen että asiat tapahtuvat nopeammassa temmossa... - Aina puhutaan siitä että vanhat progeveikot, jotka ovat kyllästyneitä tällaiseeen kikkailuun ja pelleilyyn, lopulta päätyvät siihen että hyvä pop-laulu on maailman tärkein asia. Mun mielestä jos pop-musiikki tavoittelee kuolemattomuutta, se ajatus että tekee jonkin kappaleen ja toivoo ettei se koskaan kuole vaan elää ikuisesti on hyvin ylimielistä ajattelua. Mikään ei ole hauskempaa kuin tehdä kuoleva kappale joka haudataan jossain vaiheessa. Sellainen kuolemattomuuden tavoittelu pitäisi pyyhkiä pois. - Tai jos puhutaan esim. suomalaisista musiikintekijöistä, kun kysyy ihmisiltä että kuka niiden mielestä on suomalainen musiikin tekijä, vastaukseksi saa usein Tuomari Nurmio, Kauko Röyhkä tai Yrjänä. Suomalainen musiikki tässä tapauksessa liittyy hyvin läheisesti kirjallisuuteen ja runouteen, ne elää hyvin pitkälti teksteillään. Ettei luoteta enää musiikin voimaan, vaan siihen on pakko yhdistää jokin toinen taiteen osa-alue, eli tässä tapauksessa nämä teksti. Musiikki itsessään ei merkitse enää yhtään mitään. Jos multa kysyttäisiin musiikin tekijää, niin mä voisin sanoa Sibelius, vaikken tunnekaan hänen musiikkiaan kovinkaan paljoa. Tai joku Kaija Saariaho saattaa limputella jotain nuottia, niin on se nyt huomattavasti paljon lähempänä musiikin tekijää, kuin semmoinen asenne kuin esim. pop-lauluissa kun tehdään biisiin teksti ja annetaan ihmisille mahdollisuus lähestyä biisiä tekstin voimalla. Tietenkin melodiat on eri asioita.
|