Supper

 
Miksausvaiheessa mietittiin millaiselta D i n n e r tulee soundaamaan. Ja saattaahan jollakin tytöllä pinni ponnahtaa päästä kun kuulee sen. Mutta so what?

Nuoli

Lepakon lavalla oli tungosta 11.10.1997. Supperheads latasi voimapoppia uuden Dinner -albuminsa julkaisubileissä. Keikan jälkeen ilmassa leijui hikinen mutta helpottunut fiilis.
Tapaan Supperheadsin edustajat keikan jälkeisellä viikolla. Kimmo Valtanen, yhtyeen pääasiallinen äänitorvi, tarinoi sellaisella tahdilla että miehen tonnikalasalaatti ei tahdo pysyä leukojen välissä. Petteri Kankkunen juo tummaa olutta ja ottaa rauhallisemmin.
Aloitetaan ikävistä asioista. Supperheadsilla on ollut erimielisyyksiä Lemonator -yhtyeen kanssa. Mikä on totuus tästä väännöstä?
Kimmo: Lemonatorin pojat
haukkuivat Suomen poppisbändit paskoiksi. Sitten heitettiin puolin ja toisin aika rankkaa herjaa. Ihan ok bändi ja mukavia kundeja ne on mutta täytyy myöntää että silloin tilanteen otti niin sanotusti for real.
Faninnekin ottivat osaa riitelyyn.
K: Joo. Saatiin paljon sellaista Fuck Lemonator -postia. Joku raja sentään pitäisi olla...
Toisaalta se on hyvä että otetaan kantaa. Jossain vaiheessa sovittiin kiistakumppanien kanssa että ei viitsi enää painia tai mennään ainakin vääntämään pihalle (naurua). Me seisottiin asiamme takana antamatta tuumaakaan periksi. Herättihän se huomiota ja ainakin
Lemonator sai julkisuutta. Pääsivät maalaamaan pääsiäismunia Ilta-Sanomiin. Me ollaan kieltäydytty tuollaisesta pressistä.
Dinnerillä olette kuitenkin lähestyneet musiikillisesti Lemonatoria.
K: Se on totta. Toisaalta en ole kuullut niiden levyä kokonaan. Kaikkien jotka pitää Lemonatorista kannattaa tsekata myös Dinner. Niiden albumi tuli keväällä ja meidän syksyllä.
Kuunnelkaa niitä ja päättäkää kumpi on parempi.

LAPIKKAAT JALKAAN

Supperheads ei ole miellyttänyt kaikkia.
K: Ongelmia on ollut vanhan polven poppareiden kanssa jotka on aloittaneet diggailunsa jo 90-luvun alussa.

Supper

Mutta mä puhun pienestä joukosta, ehkä kymmenestä ihmisestä. Me ei tehdä marginaalikamaa vaan halutaan soittaa

kaikille ihmisille. Brittipopin ei tarvitse olla muutaman ihmisen harrastus. Samantyylisiä vaikeuksiahan on ollut punkjuuret omaavilla yhtyeillä, esimerkiksi Apulannalla. Muutaman ihmisen mielipiteet ei vaikuta pätkääkään. Esimerkiksi Tampereella on kokonaan uusi sukupolvi poppiväkeä. Todennäköisesti vanhan polven popparit eivät
edes uskalla tulla Supperheadsin keikalle.
K: Myös Super on kohdannut ongelmia koska ne on tavallaan sanoutuneet irti poppiympyröistä. Super-fanit ympäri Suomen ovat ihmeissään että mikä bändin meininki on.
Eikö tuollainen vanhoillisuus ole hieman lapsellista?
K: Niiden mielestä ei voi diggailla poppia jos ei ole tukka tietyllä tavalla. Brittipop on kuitenkin koko kansan musiikkia. Jengi tietää popin samalla tavalla kuin hevin tai punkin. Ja se on pelkästään positiivinen asia.
Onhan teidänkin pukeutuminen suhteellisen oikeaoppista.
K: Ei me pahemmin mietitä mitä päälle laitetaan.
Vaatteet liittyvät pop-hauskanpitoon. Ei se ole poseeraamista. Jos on tiukka paita päällä niin ei siihen kuvioon lapikkaat tai talvilenkkarit sovi.
Supperheadsin levy-yhtiö on nyt Warneria pienempi mutta aktiivisempi Spinefarm.
P: Spinellä on pr-toimisto myös Lontoossa jossa tehdään duunia bändien eteen. Ne mm. lennättää toimittajia itsenäisyyspäivänä Rovaniemelle jossa me ja Super soitetaan.
P: Warnerin toiminta oli huonoa. Saksasta tuli fakseja mutta kukaan ei vastannut niihin koska kyselijät eivät olleet Warnerin omia alihankkijoita ja rahanhan pitää tunnetusti pyöriä oman talon sisällä.
Lemonator on myös lähdössä Warnerilta.

 
 
Lue lisää Supperheads-poikien mietteitä esimerkiksi korkeushypystä, Gwen Stefanista, omasta lehmästä ja katoamisista.

Tästä...