Ismo ja Hirvi  
 
 
Muistan hyvin kun olimme Siekkareiden kanssa ekaa kertaa teeveessä jossakin rokkiohjelmassa. Vedettiin playbackina Tuulelta Vastauksen Saan ja Sielun Veljet. Me täristiin hulluna... Niitä ei ole missään! Ne on jyrätty!
Millaisen käsityksen tuotannostasi saa Alangolla -kokoelmalta?

- Saa siitä jonkinlaisen kuvan eli ei se harhaanjohtava ole. Mutta käsitys täydentyy rajusti jos kuuntelee koko tuotannon. Kokoelma on tavallaan valokuva-albumi. Sitä on kiva katsella ja sen parissa viihtyy. Mutta levyt on kuitenkin kokonaisuuksia.

En ole ikinä tehnyt kappaleita radiohitti-pohjalta vaan olen ajatellut että albumeita kuunnellaan kokonaisuuksina. Alangolla -levyiltä jäi helvetisti olennaista matskua puuttumaan.
- Jossakin vaiheessa olin todella huolissani että mitä tästä pakkauksesta tulee. Sitten mietin että pakkohan se on jostakin luopua koska levyille mahtuu vain 20 prosenttia tuotannostani.
- Äänitallenteita on olemassa todella vähän. Sen huomasi tätä boksia kasatessa. Oikein vitutti kun vuosilta 1985-86 ei löytynyt mitään! Hassisen Koneelta löytyi yksi c-kasetti joka oli nauhoitettu ensimmäisellä Helsingin keikalla. Siekkareilta ei löytynyt mitään. Levy-yhtiöiden pitäisi ehdottomasti nauhoittaa keikkoja silloin kun bändi on iskussa. Niistä on paljon iloa myöhemmin.
- Aivan säälittävää on se että Yleisradio ei säästä ohjelmiaan. Siellä on jyrätty kaikkien nauhojen yli. Muistan hyvin kun olimme Siekkareiden kanssa ekaa kertaa teeveessä jossakin rokkiohjelmassa. Vedettiin playbackina Tuulelta Vastauksen Saan ja Sielun Veljet. Me täristiin hulluna... Niitä ei ole missään! Ne on jyrätty!
- Rockradion livekeikkoja on säilytetty mutta ne ovat saatanan huonoja. Ei nauhoilla tee mitään jos ne on äänitetty aivan päin persettä.

Entä kuinka Neljä Baritonia -yhtye ja sen ainoa biisi syntyivät?

- Jos jollakin on tekemistä pop-musiikin kanssa niin tällä projektilla. Se ei ole mitään taidetta... vaan erittäin simppeli ja perinteinen kappale.

- Istuttiin Don Huonojen Kalle Aholan ja A.W. Yrjänän kanssa samassa pöydässä ja ruvettiin puhumaan kuinka paljon olemme kuulleet vertailuja toisiimme laulajina. Sitten huomattiin että Ili (siis Ilkka Alanko) puuttuu...
Ja päätettiin perustaa Neljä Baritonia -yhtye kaikkien toisiltaan kuulostavien suomalaisten laulajien kanssa. Sitä kappaletta oli hirveän hauskaa tehdä. Saattaa olla että biisi tulee soimaan radiossa. Se on aika vetävä ralli.
ALUSSA OLI SELLO

Miten päädyit soittamaan selloa nuorena poikana?

- Olin musiikkiluokalla koulussa ja halusin soittaa käyrätorvea mutta äiti ei suostunut. Jälkeenpäin ymmärrän häntä hyvin koska onhan se vittumaista kuunnella kun joku treenaa käyrätorven soittoa (naurua).

Toinen vaihtoehto oli sitten sello. Olin yhdeksän ja täysin tietämätön rockista sekä kitaroista joista kiinnostuin vasta 11-12 -vuotiaana.
- Minulla on ollut sama Fenderin Custom Telecaster vuodesta 1980 jolloin ostin sen iskemättömänä Kitarapajalta. Silloin se oli täysin siisti. Ei Telecastereita saa näköjään hajalle millään.
Tuotakin on viskottu, paiskottu, hakattu ja heitelty eikä sille ole käynyt kuinkaan. Se on luottojyrä.
- Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni ainoa kitaristi bändissäni. Olen ollut vähän häkellyksissäni. Eilenkin sähläsin pedaalien kanssa vaikka niitä on vain kaksi (naurua).
- Toinen on joku 80-luvun putkisäröimitaatio mutta en edes tiedä minkä merkkinen se on. Siinä lukee Stuck in a box.
Sinulla on valtava valikoima kappaleita. Millä perusteella valitset biisejä livesettiisi?

- Ihan puhtaasti fiilispohjalta. Soitan niitä jotka tuntuvat hyviltä. Esimerkiksi eilen lavalle tullessani en vielä tiennyt millä biisillä aloitan. Ajattelin että menen saliin ja katson miltä tuntuu. Mielessäni oli tosin Hetki Hautausmaalla -biisi.

Se ei olisi sopinut tunnelmaan!

- Ei (naurua)..

Miten teet musiikkia?

- (miettii) Biisejähän voi tehdä helvetin monella tavalla. Ei ole mitään ainutta keinoa. Kappaleen lähtökohta on usein Paul McCartney -tyyppinen eli idea tulee jostakin mieleen. Yleensä sävellän pianolla tai kitaralla ja kirjoitan sitten tekstit.

- Pidän pianon päällä Walkmania ja pimputtelen nauhalle biisejä. Myöhemmin kuuntelen mitä olen soittanut. Pahvilaatikoissa on läjittäin vanhoja kasetteja mutta on se silti yksinkertaisempaa säveltää uusia biisejä kuin etsiä niitä vanhoilta nauhoilta.
- Jos yht´äkkiä tulee idea mieleen niin lainaan kynän ja raapustan hätäpäissäni ideat paperille. Nykyisin kirjoitan biisit tietokoneelle. Tekstinkäsittelyllä on helvetin kätevää tehdä sanoituksia kun niitä voi sitten pikku hiljaa parannella.
SIELUN VELJISTÄ

Onko keikkailu koskaan alkanut kyllästyttämään?

- Sielun Veljillä oli jossain vaiheessa sellainen tilanne että käytiin soittamassa elääksemme. Piti saada rahaa jostakin. Niiden keikkojen jälkeen olen tehnyt kiertueita ainoastaan silloin kun se on tuntunut hyvältä.

Keikoille lähtö on aina hauskaa.

Julkaisitte Sielun Veljien L´amourha -levyn Tavastialla esittämällä Punahilkka-näytelmän. Voiko vastaavia tempauksia vielä odotella?

- Se oli aika älytön temppu. Oli hittilevy tulossa ja täysi Tavastia odotti levynjulkaisukeikkaa mutta saikin Punahilkan.

Se oli harjoiteltu juttu mutta eihän esitys mennyt ollenkaan käsikirjoituksen mukaan. Monet ihmiset olivat raivoissaan ja halusivat rahat takaisin.
- Siinä vaiheessa Sielun Veljet oli soittanut keikkoja kolme vuotta ja olimme tehneet kaikkea mahdollista. Esimerkiksi kerran Tampereella roudarit sanoivat että tänään ei laiteta kamoja. No, sitten soitettiin ja laulettiin akustisesti. Hommahan toimi helvetin hyvin kynttilän valossa.
- Jollakin keikalla soitettiin pelkkiä rumpuja. Toisella kertaa seisottiin soittopaikan eri nurkissa ja soitettiin monitorien välityksellä. Me totuttiin siihen että kaikki on mahdollista eikä millään ole väliä.
- Sitten tuli levyjulkkarit. Ajattelin että vedetään Punahilkka koska se on hieno näytelmä...
Miksei nykyäänkin voisi tehdä jotakin samanlaista. On minulla vieläkin samanlainen asenne. Tosin Sielun Veljien kanssa tempauksia oli helppo tehdä koska koko ryhmällä oli samanlainen asenne. Ei tarvinnut kun yhden ehdottaa jotakin ja kaikki oli heti että joo joo.
Oliko teillä ideoita jotka jäivät toteutumatta?

- En ainakaan muista sellaisia...

Loukkasitko itseäsi keikoilla?

- Kyllä... Esimerkiksi L´amourhan ilmestymisen jälkeen yhtyeellä oli 42 keikkaa putkeen. Olin lopulta sellaisessa kunnossa että päivällä hotellissa en pystynyt kiipeämään rappusia ylös mutta illalla vedettiin kuitenkin täysillä.

Polvet oli ihan paskana ja joka paikka mustelmia täynnä. Pari kertaa tipuin lavaltakin. Joskus hyppäsin yleisöön ja eikä kukaan ottanut kiinni (nauraa).

Huhun mukaan miksaajaa uhattiin vetää turpaan jos hän ei luukuttaisi kamoja täysillä.

- No, se oli leikkiä. Yhteistyötä me tehtiin. Se on totta että musan piti tulla lujaa. Kitarassa oli treblet kybällä ja bassot nollalla.

Sielun Veljet otti lopulta työvoiton.

- Teimme keikkoja koko ajan. Me löydettiin raivopäinen tyylimme tehdessämme keikkoja tyhjille saleille. Hypittiin pikkukuppiloiden pöydillä ja otettiin jengi väkisin haltuun.

- Aluksi jengi luokitteli Sielun Veljet 80-luvun synkäksi taiderock-bändiksi. Sitten teimme ymmärrettävämpiä melodioita L´amourha -levylle. Meistä tuli rokkibändi. Sitten laitettiin kukkatöyhtöt päähän ja johan alkoi jengi diggailemaan.
COMEBACKEISTA

- Hassisen Konetta ja Sielun Veljiä kysellään takaisin. Varsinkin kun pari vuotta sitten soitettiin Pakkahuoneella yksi Hassisen Kone -konsertti. Mutta se olisi ikävää häpäistä vanhat bändit ja rahastaa niiden muistoilla. Hassisen Kone -keikkakin tehtiin sen takia että Rock-SM -juttua alettiin elvyttämään.

Olimme siellä jonkinlaisena vetonaulana ja soitettiin täsmälleen sama setti kuin vuonna 1980. Yritin jopa spiikata samoilla sanoilla.
- Sielun Veljet on soittanut yhdessä Kaapelitehtaalla kun Bambi-yhtye (joka koostui Sielun Veljet -miehistä) piti Sinisiä Iltoja. Vierailin siellä ja me soitettiin muutama Siekkari-biisikin.
Tällaiset on hauskoja juttuja mutta että mentäisiin festarille soittamaan hitit läpi ja saataisiin siitä 500 000...

Onko kukaan tarjonnut isoja rahoja?

- Minulle ei ole kukaan henkilökohtaisesti tarjonnut mutta kiertoteitse kuulin huikeista summista. Tosin niin kauan kuin henki pihisee ja keksin uusia juttuja niin en näe mitään mieltä soittaa rahasta.

Voihan ilmaiskeikkojakin soittaa.

- Joo. Kumpikaan yhtye ei lopullisesti hajonnut vaan ne siirrettiin telakalle venttaamaan. En sano etteikö comebackia voisi tehdä. Mutta toivottavasti motiivina ei ole raha. Esimerkiksi Hurriganesin paluu alkuperäisellä kokoonpanolla oli kauheaa kuultavaa. Miehet ei olleet oikein soittokunnossa. Toisaalta Sielun Veljien kaikki jätkät on edelleen soittokondiksessa...

Mikä on ollut urasi noloin hetki?

- Oltiin Hassisen Koneen kanssa rundilla. Näissä hommissa on liikkunut kaikenlaisia stimulantteja välillä reippaastikin mutta keikkoja ei olla mokattu. No, Turussa oli ollut kaksi päivää helvetin hauskaa. Sitten intouduttiin juomaan koskenkorvaa Samppalinnanmäellä paikallisten ystävien kanssa.

- Ei huvittanut yhtään mennä keikalle. Olin lyönyt pääni kattoon edellisenä iltana ja yritin hakea lääkärintodistusta ettei tarvitsisi lähteä Kankaanpäähän soittamaan. Sairaalassa oli pitkät jonot enkä jaksanut venata.
- Saavuttiin Kankaanpäähän ja oltiin hirvittävässä humalassa. Huhupuheiden mukaan kieli jota lauloin ei ollut suomi mutta ei mikään muukaan. Kun ei tarvinnut laulaa niin menin bassokamojen taakse nukkumaan.
- 45 minuuttia onnistuttiin mokeltamaan lavalla ja jostain syystä järjestäjä maksoi liksankin. Yöllä mentiin paikalliseen lomakylään ja hajottiin kauheissa riidoissa. Onneksi meillä oli vanhempia isällisiä roudareita. Ne käskivät yhtyeen seuraavana aamuna bussiin. Menimme Pöytyän tanssilavalle todella nöyrinä ja krapulaisina. Keikka meni helvetin hyvin. Ne hyvän ja huonon keikan välissä olleet hetket olivat melko nolostuttavia.
SANOISTA

- Minulla on paljonkin tekstejä mutta ne ovat enimmäkseen laulunsanoja. Kirjoitin yhden näytelmänkin. Se oli erittäin hauskaa joten sitä täytyy jossain vaiheessa jatkaa. Romaanin tekeminen on joskus käynyt mielessä mutta olen vielä liian nuori sellaiseen.

- Yhden laulutekstin valmistuminen saattaa kestää kauankin. Usein idea tulee nopeasti, parissa tunnissa. Mutta sitten tekstiä tulee hierottua kuukausikaupalla. Varsinkaan Sielun Veljien sanoituksista ei aina saanut selvää.

- Suhtautumiseni asiaan on lähinnä huvittunut. Mutta jälkeenpäin olen huomannut että joistakin lauseista ei saa millään selvää vaikka asiaa olisi harrastanut enemmänkin.

Ehkä se on sen verran sekavaa mongerrusta sitten (naurua).
- Varmaan viimeiset viisi vuotta olen suunnitellut sanoituksieni julkaisemista kirjana mutta en ole vieläkään saanut kirjoitettua niitä paperille. 90-lukuhan on hallussa koska tekstit on kovalevyllä. Hassisen Koneen sanat ovat myös valmiina. Sielun Veljien kappaleista ehkä puolet on olemassa. Yksi kaveri lähetti minulle tekstejäni sähköpostilla vähän aikaa sitten.
Eli kirjan julkaiseminen olisi nyt hyvin pienestä kiinni. Mutta sähköpostilla tulleista sanoituksistakin puuttuu joitakin kohtia.
- Viime aikoina englanniksi laulaminen ei ole edes käynyt mielessä. Minulla on vahvat fiilikset että juttuni on tehdä biisejä suomeksi. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Tosin olen todella tyytyväinen esimerkiksi Sielun Veljien Softwood Music -levyyn. Siinä toimii kaikki helvetin hyvin.
- Suomeksi pystyy kuitenkin kirjoittamaan vivahteikkaammin ja merkityksellisemmin. Kielen sointi on helvetin oleellinen osa musiikkiani enkä halua luopua siitä. Hallitsen suomen kielen ja sen kanssa on helvetin hieno pelata. Pidän suomen kielen soundista.
- Sitä paitsi ei ole täysin mahdotonta ajatella että suomea ymmärtämättömät kuuntelevat suomeksi laulettua musaa. Kuunnellaanhan englannin kieltäkin vaikka siitä ei ymmärrettäisi mitään. World Music -boomi on todistanut että afrikkalaistakin musiikkia kuunnellaan.
Olen vetänyt keikkoja esimerkiksi Jenkeissä ja Pariisissa suomeksi ja se on toiminut helvetin hyvin. Tunne on välittynyt yleisöön. En usko kaupalliseen menestykseen mutta ei se ole mahdotonta laulaa suomeksi ulkomailla.
KEIKOISTA

Miten valmistaudut keikkaan?

- Jokaisella on oma tyylinsä. Tuonelan Lukio -yhtyeen kanssa laitettiin James Brownia soimaan puoli tuntia ennen keikan alkua ja jorattiin sitä... Minulla on tietyt omat henkiset rituaalit.

Peruskysymykset täytyy selvittää eli mistä tässä elämässä on kysymys, miksi olen täällä ja miksi nuo ihmiset ovat tulleet paikalle. Selitän itselleni ihan yksinkertaisia asioita. Se poistaa turhan tärkeyden. Tajuaa ettei tässä nyt... Ja kevyt pomppiminen on aina paikallaan.
Sekä päättää millä biisillä aloittaa!

- (nauraa) Joo, se on hyvä tietää millä biisillä aloittaa.

Otatko katsekontakteja yleisöön?

- En hirveästi. Otan sellaisen kokonaiskatsekontaktin. Minulla on usein etuvalot jotka poistavat mahdollisuuden katsella koska ei näe mitään. Se on ihan jees.

Onko kuulon kanssa ollut ongelmia?

- Ei tähän mennessä. Keskustelin juuri tästä asiasta ja aloin vähän skitsoilemaan. Viime aikoina minulla on ollut epämääräistä vinkumista mutta olen tullut siihen tulokseen että se ei ole tinnitystä vaan stressistä johtuvaa huminaa. Sama on tapahtunut kerran aikaisemminkin ja silloin se johtui lihasjännityksestä.

- Viime vuosina en ole kovin paljon jyystänyt keikkoja. Sielun Veljien aikaan volyymi oli tietysti äärimmäisen kova ja sounditkin olivat vittumaiset. Mutta pahinta mitä olen ikinä kuullut oli Aerosmithin keikka jäähallissa. Menin PA-tornin lähelle ja siinä alkoi vituttamaan. Se on ainoa kerta elämässäni kun konsertissa on alkanut ottamaan päähän äänenvoimakkuuden takia. Ei perkele siinä pystynyt olemaan... Ja yleensä olen tykännyt kovasta musiikista!
MUSIIKISTA

Mistä blokkaat omituisia sointuja? Esimerkiksi Muoviruusuja Omenapuissa -biisin kertosäe on melko omalaatuinen.

- Joo... Se menee niin että soitan kitaraa ja biisit tulevat fiilispohjalta. Siirtelen sormia ja sitten syntyy kaikenlaisia helvetin hienon kuuloisia biisejä.

Oudot soinnut johtuvat myös siitä että teen lauluja pianolla. Olen toki opiskellut musiikin teoriaa sen verran että tiedän noista asioista mutta en minä sävellysvaiheessa kelaa että mikä sointu tämä nyt on.

Kuinka paljon olet lainannut biiseihisi muilta?

- En tunnusta mitään (mutisee ja hymyilee).

Tietysti vaikutteet kuuluvat. Sehän on helvetin yleistä että luulee säveltäneensä kovan kappaleen ja sitten huomaakin että sellainen biisi on jo olemassa. Se on suurin vaara kun tekee hyvän jutun. Jos keksit helvetin tarttuvan poppis-melodian niin voit alkaa saman tien miettimään että keneltäköhän se on varastettu.
Jos muutamaan päivään ei tule vastaan samanlaista niin ehkä se on omaa tuotantoa. Rappiolla -biisistäkin joku joensuulainen ammattimuusikko sanoi että se on Blowin´ In The Wind -kopio.
- En mä usko että olisin tietoisesti plagioinut ketään mutta kun kuulee hyvää musaa niin siitä saa kauheat fiilikset ja alkaa itsekin tekemään samantyylisiä biisejä.
Minkä biisin olisit halunnut tehdä?

- (miettii) En tiedä mutta niitä on tuhansia. Kuulin juuri autossa Blurin Boys&Girls -kappaleen joka on todella hyvä sävellys.

Seuraatko nykyrokkia?

- En lue musiikkilehtiä mutta toisaalta minulla on niin helvetisti ystäviä jotka tekevät niin että pysyn hyvin kärryillä tapahtumista. Kuuntelen uusia levyjä ja elän mielestäni musiikillisestikin 90-luvulla. Mutta en jaksa seurata rock-bisnestä koska se on saatanan tylsää.

- Aion lopettaa pop-musiikin tekemisen joskus. Nyt kun sain kasattua tällaisen yhtyeen niin luulin että onnistuin aikeissani. Mutta sitten alkoi tuppaamaan tällaisia rokkibiisejä jostakin takavasemmalta enkä minä halua itseäni pidätelläkään. Tulkoon sitten saatana. Tehdään omalaatuisella soundilla poppia. Seuraavan projektin ei pitäisi olla missään nimessä pop-musiikkia mutta saa nähdä mitä siitäkin tulee. Mutta minä en voi kertoa enempää... Sen pitäisi tapahtua syksyllä 1999.
Mistä kappaleistasi pidät eniten?

- Se vaikeata sanoa. Niitä on niin monenlaisia... Osittain ne on samoja kuin suuren yleisön suosikkibiisit.

Entä huonoin tekeleesi?

- En ole mielestäni huonoa musiikkia tehnyt (naurua). Onhan siellä kappaleita jotka ei ole kauheen ihmeellisiä...

Lopuksi Ismo Alangon viime aikojen suosikkilevy:

Nick Cave: Boatman´s Call. Sitä on nasta kuunnella himassa kun se on niin easyä kamaa. Ekalla kerralla kun kuuntelin sitä niin mieleeni tuli että tämähän on punkkia! Rumpali ei soita yhdessäkään biisissä kapuloilla vaan hiihtelee vaan sudeilla taustalla. Eikä albumilla ole yhtään edes keskitempoa lähellä olevaa biisiä. Silti sitä jaksaa kuunnella.

Nick Cave taitaa heijastua myös uusissa biiseissäsi...

- Voi olla... En myönnä mutta en kielläkään.