« Tokio Tour | Main | Suomi-girl again! »
November 14, 2004
Kawai!
Metromainos, jonka näin matkalla kotiin sambakoulu Barbarokselta, ei tosin ole kawai: My Daily Happo-Shu, päivittäinen Happo-viinakseni.
The ad says "My Daily Happo-shu." Happo in Finnish means acid, and also refers to someone who can take a lot of acid, i.e. is a heavy drinker and has been for some time. Shu in turn refers to spirits in Japanese. I saw this ad in the tube on my way back from a four-hour (!) samba lesson with Barbaros, one of the schools here. I had the best time! It was a luxury to dance with a bateria (live drums), there were some very good dancers who were a joy to watch, and people were superfriendly. What a treat. I'll try to go back once more.
Sambaaminen oli ihanaa, neljän tunnin treenit! Hikoilin ravun värisenä japanilaisten keskellä mutta pärjäsin. Sentään yli vuosi tanssimatta. Baterian (rumpuryhmän) säestys on luksusta, ja ryhmässä oli pari loistavaa tanssijaa joita kelpasi katsella, japanilainen nainen kuin paratiisilintu ja vanhempi brasilialainen nainen, joka veti sellaisella karismalla että kurkkua puristi. Vastaanotto oli niin ystävällinen, että yritän päästä paikalle vielä kerran ennen kuin palaan Suomeen.
Niin, kawai, söpöily. Yksi japanilaisen arkiestetiikan ja kulutuskulttuurin peruspilareita. Minäkin olen langennut kawai-ansaan. Kynsilakasta luovuin kyseltyäni itseltäni viikon, miksi pidän huonoa hilesekoitteista lakkaa, jonka väristä en pidä. Päätin, että ei hörsöjä, rusetteja, killuttimia, pastellivärejä, kawai ei oo mun juttu. Mutta eilen sain kaksi tuntia kulumaan Tokyu Handsin (Tiimari, Kodin Anttila ja K-Rauta yhdessä kerrottuna kymmenellä) tarra- ja koristevalikoimaa ihastellen. (Äiti ja isä, muistatte ensimmäiset viikkorahani ja pienet hajustetut pyyhekumit.) Tajusin myös, että ainoa vaate jonka olen ostanut on pinkki t-paita, ostamani papiljotit ja hiuslenksut ovat pinkkejä, samoin pyykkiteline, keittiöpyyhe ja post-it-laput, ja lista jatkuu. Kawai on niin iso juttu, että sitä on vaikea selittää, mutta Kitty on kawaista kawain.
I've fallen into the kawai trap. I got rid of the cutsie nail polish ages ago, decided kawai was not my cup of tea, and thought that was the end of that. But yesterday I managed to spend two hours looking at the hundreds of cute stickers and decorations at Tokyu Hands in Ikebukuro, and realized that the only t-shirt I've bought is pink, the hair accessories I've bought are pink, as is the hanger for my laundry, my post-it notes, and the list goes on. When I finally got out of the shop, Kitty was there to greet me in the street. I practically ran home.
Kawain lisäksi toinen japanilainen fetissi kelpaa: nahkasaappaat korkealla varrella ja korkeilla koroilla. / No reservations about another fetish of the Japanese, high-heeled leather boots.
Sen sijaan fetissi numero uno, Louis Vuittonin laukut, pysyy poissa ostoslistalta. Minua mieltymys lähinnä huvittaa, mutta jotkut tapaamani (skandinaavi)miehet jaksavat tarpeeksi ärsyyntyessään laskea, kuinka monta laukkua näkevät tunnissa (pariinkymmmeneen pääsee helposti.) Ilmoitus yliopistolla järjestettävästä luentotilaisuudesta koskien nimibrandeja kertoo ilmiön vakavuudesta. / The number one fetish, Louis Vuitton bags, stays out of my shopping list. Some (Scandinavian) men who I've met here occasionally get so irritated by this liking of the Japanese that they spend time counting how many bags they can spot per hour (tens, easily, if you concentrate.) This ad on campus, Discovering the World of Name Brands, tells us it's actually more than a liking, it's a phenomenon.
Tokioon on saapunut joulu. Kaupat ovat täynnä amerikkalaistyylistä joulukrääsää ja kaduilla on jouluvalaistuksia. Ihmettelin tätä, koska luulin, ettei joulua vietetä Japanissa ollenkaan. Vuoden vaihtuminen on suuri juhla. Kuulin sitten, että joulu on kuin ystävänpäivä tai oikeammin Valentine's Day, pariskuntien romanttinen (kulutus)juhla. Nämä kauneudeltaan kyseenalaiset valot ovat Shinjukun Tokyu Handsin edessä (uskomatonta muuten, törmäsin siellä Heidiin) ja valtava ilmapallopukki ja tonttu päivystävät Ikebukurossa. / Christmas has arrived in Tokyo in the form of aesthetically ambiguous lights on the streets and shops filled with American style decorations. I was wondering why, as i thought Christmas isn't celebrated here, but apparently it is, as another Valentine's day, a romantic celebration for couples.
Posted by hrantavu at November 14, 2004 09:33 PM