KAIVAUSKERTOMUS 1994Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KAIVAUSKERTOMUS 19941. JOHDANTO
Käytetty kenttätyöaika Raision Ihalan Mullin kaivauksilla oli 11 viikkoa (6. 6.-19. 8. 1994). Esitöitä kaivausjohtajalla oli neljä viikkoa ja piirtäjällä yksi viikko. Jälkitöitä kaivausjohtaja teki 11 viikkoa ja piirtäjä 14 viikkoa. Kaivauksia johti hum. kand. Taina Pietikäinen ja piirtäjänä toimi hum. kand. Tapani Rostedt. Molemmat arkeologit oli palkattu työllistämisvaroin, mikä sääteli työhön käytettyä aikaa (molemmilla 6 kuukauden työllistämisjakso: kaivausjohtaja 9. 5.-8. 11. 1994, piirtäjä 30. 5.-29. 11. 1994).
Kaivaustyövoimaksi oli palkattu 21 raisiolaista koululaista. Ryhmä työskenteli kahdessa jaksossa: 11 kaivajaa kesäkuussa ja 10 heinäkuussa. Lisäksi kaivauksilla työskenteli heinäkuun alusta lähtien harjoittelijana Mareena Viljanen, joka osallistui myös jälkitöihin. Palkkauksesta johtuen päivittäinen työaika oli kaikilla työntekijäryhmillä 6 tuntia. Kaivauksilla otetut maanäytteet on tutkinut fil. tri Terttu Lempiäinen.
Jälkityöt jakaantuivat pääosin seuraavasti: Löytöjen järjestelystä, pesemisestä ja arkistoinnista, sekä löytöluettelon kuvaliitteen piirtämisestä vastasi Mareena Viljanen. Tapani Rostedt puhtaaksipiirsi kartat sekä luetteloi löydöt. Taina Pietikäinen vastasi valokuvien luetteloinnista, löytöjen luokittelusta sekä kaivausraportista.
Peltoalue, jolla kaivauskohde sijaitsee, on Raision kaupungin omistuksessa ja kaavoitettu puistoalueeksi. Ennen peltoviljelyksessä ollut alue on ollut useampia vuosia kesantona. Pelto on aiemmin kuulunut Siirin talon tiluksiin.
Raision kaupunki vastasi kaivajien palkoista sekä varasi 10 000 mk:n määrärahan juokseviin kustannuksiin. Kustannukset muodostuivat työmaakopin ja wc:n vuokrista sekä näiden kuljetuksista, kaivinkonevuokrasta (4 tuntia), väline- ja materiaalihankinnoista. Kustannusarviota ei ylitetty. Koekuoppia kaivettiin 72 kpl, kaivausaluetta avattiin 144 m², josta puhtaaseen maahan asti kaivettiin n. 50 m². Alueesta n. 60 m² kaivettiin kolmanteen tasoon ja n. 30 m² neljänteen tasoon.
Aloite kaivauksiin tuli Raision kaupungilta, joka halusi tarjota nuorille kesätyöpaikkoja. Toisaalta kaupungilla on vireillä hanke luontopolkujen ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisten kohteiden yhdistämiseksi. Kaupunki toivoi kaivauskohteen olevan joen läheisyydessä - tausta-ajatuksena joen virkistyskäytön monipuolistaminen.
Arkeologisesti kiinnostavia tutkimattomia kohteita Raisiossa on useita. Ihalan alue on otollinen paikka tutkimuksiin: siellä on paljon kaupungin omistuksessa olevaa maata sekä useita kohteita lähellä toisiaan. Alun perin valittiinkin kaksi kohdetta, joissa oli tarkoitus työskennellä kahdessa ryhmässä. Kummassakaan ei arveltu yksinään olevan tarpeeksi työtä suuren kaivajaryhmän työllistämiseksi koko kesäksi.
Toinen kohteista oli Tuula Pitkäsen 1986 peltopoiminnassa ja koekuopituksessa havaitsema Mullin eduspellon myöhäisrautakautiseksi asuinpaikaksi oletettu muinaisjäännös. (Pellon nimitys on ilmeisesti Pitkäsen oma. Jatkossa paikasta käytetään muotoa Mullin asuinpaikka, koska sekaantumisen vaaraa ei ole). Pitkäsen tutkimuksissa alueelta löytyi keramiikkaa, savitiivistettä, savikiekkojen katkelmia sekä joitakin esineiden katkelmia (Pitkänen 1986).
Raisiosta ei ole aikaisempia varmoja kaivaushavaintoja rautakautisista asumuksista. Kohteen tutkimisella pyrittiinkin selvittämään myöhäisrautakauden asumiseen ja arkipäivän elämään liittyviä kysymyksiä. Toisaalta Mullin asuinpaikasta on näköyhteys Turun yliopiston arkeologian osaston aiemmin tutkimaan Siiri I:n polttokenttäkalmistoon. Asuinpaikan kaivaus on luonnollinen jatko tälle tutkimusprojektille.
Tuula Pitkänen on inventoinnissaan rajannut muinaisjäännösalueen lähinnä pintalöytöjen ja pellon reunaan tehtyjen koekuoppien perusteella (pelto oli tuolloin viljeltynä, eikä peltoa voitu kuopittaa). Hän arvelee muinaisjäännöksen pinta-alaksi n. 200 m² (Pitkänen 1986). Kesän 1994 kaivausalueen pinta-alaan vaikutti muinaisjäännöksen luonne. Oletuksena oli, että jopa satoja vuosia jatkunut pellon muokkaus oli tuhonnut asuinpaikan lähes täydellisesti. Koskemattoman kulttuurikerroksen oletettiin parhaimmassakin tapauksessa olevan ohuen. Mahdollisten säilyneiden rakenteiden uskottiin tulevan sitä selvemmin esiin, mitä suurempi kaivauspinta-ala on.
Alun perin oli tarkoitus tutkia 13 × 12 m:n kokoinen alue, josta poistettiin turvemainen pintakerros. Peltokerros poistettiin 9 × 12 m:n kokoiselta alueelta, johon tehtiin myöhemmin löytökeskittymien ja rakenteiden vuoksi 2 × 12 m:n sekä 2 × 7 m:n kokoiset laajennukset. Muinaisjäännös kuitenkin jatkuu avatulta alueelta jokaiseen ilmansuuntaan.
Avattua aluetta ei kaivettu loppuun, mihin vaikutti se, että säilynyt kulttuurikerros olikin oletettua paksumpi. Lisäksi paljastuneen muinaisjäännöksen luonne vaati huolellista etenemistä. Suuria ongelmia aiheutti koko heinäkuun jatkunut täysin sateeton jakso, jolloin pelto kuivui hyvin kovaksi ja sitä oli vaikea kaivaa. Loppujen lopuksi oli tutkimuksellisesti perusteltua jättää alue tiettyyn tasoon odottamaan jatkokaivauksia. Kolmannessa tasossa näkyvät rakenteet jatkuvat selvästi avaamattomalle alueelle. Avaamalla jatkossa riittävästi lisää kaivausaluetta, voidaan koko muinaisjäännös (muinaisjäännöskompleksi) dokumentoida kerralla ja saada varmempi tulkinta rakenteille.
3. MUINAISJÄÄNNOKSEN YMPARISTÖ
Muinaisjäännös sijaitsee nykyisin Raision kaupungin omistuksessa olevan peltoalueen pohjukassa. Peltosaareketta reunustavat etelässä Knuutinkatu sekä idässä ja pohjoisessa Linnamäentie. Pellon eteläpuolella, Knuutinkadun toisella puolella on Mullin tila. Koko peltoalue viettää loivasti (12-6 m mpy) itään kohti Raisionjokea, joka tällä kohtaa tekee loivan mutkan itään. Nykyiseen joenrantaan muinaisjäännökseltä on matkaa n. 100 metriä. Kivikosken mukaan vedenpinta on ollut Raisiossa 1000-1100-luvulla n. 5 metriä korkeammalla (1960, 30-31; kartta 4). Kaivausalueen pintavaaitus vaihteli n. 7,30-6,80 m mpy. Pelto on paikalla hyvin tasaista, ainoastaan pellon kaakkoisnurkkaus erottui hieman kohollaan olleena terassina. Peltoa reunustavat suuret sireenipensaat, ojanpientareilla kasvaa runsaasti nokkosta. Muuten paikan kasvillisuus on tyypillistä kesantopellon kasvustoa (varsinaista kasvikartoitusta ei ole tehty).
Mullin asuinpaikan lähiympäristössä on runsaasti muita muinaisjäännöksiä. Alle puolen kilometrin päässä ovat Huhkonkallion polttokalmisto, Linnasmäki, Siirin I:n polttokenttäkalmisto, Siiri II:n polttokalmisto tai asuinpaikka sekä Ihalan kansakoulun ruumiskalmisto. Niihin kaikkiin lienee rautakaudella ollut näköyhteys Mullin asuinpaikalta (liite 2). Mullin tila tunnetaan jo 1400-luvun alkupuolen kirjallisissa lähteissä (Oja 1960: 63). Ihalan kylästä on olemassa hyvä karttasarja 1700-luvun alusta 1800-luvun loppuun (Maanmittauslaitos A 90:5/1-17). Ilman tarkempia kartografisia tutkimuksia on kuitenkin vaikea sanoa, onko nykyinen pelto ollut peltona jo 1700-luvun alussa.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 4, Menetelmät.