Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
1. JOHDANTO
Raision Ihalan Mullin eduspelloksi kutsutun rautakauden loppuun ja/tai varhaiskeskiajalle ajoittuvan asuinpaikan tutkimuskaivaukset aloitettiin kesällä 1994. Tällöin todettiin asuinpaikan olevan harvinaisen hyvin säilyneen, paikalta löydettiin jopa melko hyväkuntoisia puurakenteita. Muinaisjäännös näytti myös jatkuvan jokaiseen ilmansuuntaan avatulta alueelta (145 m²). (Pietikäinen 1995) Kaivauksen jäätyä kesällä 1994 kesken ryhdyttiin Raision kaupungin kanssa neuvottelemaan jatkokaivauksista.
Jatkosuunnitelmissa painotettiin sitä, että muinaisjäännöksen tulkinnan kannalta oli ensisijaisen tärkeää poistaa peltokerros tarpeeksi laajalta alueelta, jotta asuinpaikan rajat saataisiin näkyviin ja kaikki säilyneet rakenteet dokumentoiduksi kerralla. Seuraavana vaiheena oli kaivaa paljastetut alueet samalle tasolle vuoden 1994 kaivausalueen kanssa, jonka jälkeen ryhdyttäisiin kaivamaan koko aluetta syvemmälle. Alueen jakamista pieniin, eri vuosina pohjaan kaivettaviin palasiin haluttiin varoa, koska sen uskottiin vaikeuttavan dokumentointia ja rakenteiden oikeaa tulkintaa. Kaivaustekniikkaan ja dokumentointiin haluttiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kaivausresurssien kannalta olikin varauduttava kesää 1994 huomattavasti laajempiin tutkimuksiin.
Kaivauksen pysyvämpi henkilöstö (kaivausjohtaja Taina Pietikäinen, piirtäjä Tapani Rostedt, neljä kaivajaa sekä kaksi vain jälkitöihin osallistunutta työntekijää) palkattiin työllistämisvaroin. Kesä- ja heinäkuussa kaivauksella työskenteli kaivajina 20 koululaista, jotka oli jaettu kahdeksi ryhmäksi (10 molempina kuukausina).
Kesän 1994 kaivauksessa todettiin, että luonnollisten kerrosten kaivamiseen sekä mahdollisimman tarkkaan dokumentaatioon pyrkiminen vaati useamman kuin kahden arkeologin osallistumista kaivaukseen. Koska palkkaukseen ei saatu määrärahoja, sovittiin että opiskelijat Ann-Christin Antell, Mervi Suhonen, Susanna Lehtinen, Heidi Viljanen, Janne Harjula ja Sami Raninen suorittivat Mullin kaivauksella arkeologian opintojen laudatur-vaiheen pakollisen harjoittelun (kaksi opiskelijaa kerrallaan kuuden viikon jakson). Valtionhallinnon harjoittelijana kaivaukseen osallistui Lilli Kojamo sekä arkeologian oppiaineen kautta työllistettynä arkeologian harrastaja Anneli Keränen.
Käytännössä työt jaettiin niin, että jokainen arkeologista koulutusta saanut tutkija sai kentällä vastatakseen oman alueensa, jolla hän vastasi kaivauksen etenemisestä (työnjohdosta) sekä dokumentoinnista. Kaivausalueen jakaminen ala-alueisiin oli perusteltua siksi, että stratigrafisessa kaivaustavassa yksi tutkija ei voi hallita kovin laajaa aluetta. Toisaalta opiskelijoiden oli saatava harjoitella omatoimista kaivausten johtamista.
Ala-alueet ja niistä vastanneet tutkijat:
Eteläreuna 92-96/496-512: aluksi Susanna Lehtinen, myöhemmin Janne Harjula ja Anneli Keränen
Länsireuna 97-101/496-501: Taina Pietikäinen
Länsireuna 102-113/496-501: Tapani Rostedt
Itäreuna 97-109/513-515: aluksi Heidi Viljanen, myöhemmin Mervi Suhonen, Sami Raninen ja Anneli Keränen
Koillisalue 109-115/509-513: aluksi Mervi Suhonen, myöhemmin Tapani Rostedt
Jälkitöitä eri henkilöt tekivät seuraavasti: Kaivausjohtaja Taina Pietikäinen vastasi löytöjen lajittelusta ja luokittelusta, valokuvien, karttojen ja näytteiden luetteloinnista sekä lomakepohjan suunnittelusta kenttälomakkeiden siirtämiseksi tietokoneelle. Lisäksi kaivausjohtaja vastasi kaivauskertomuksen kokoamisesta, editoinnista sekä johdantolukujen kirjoittamisesta. Piirtäjä Tapani Rostedt piirsi valtaosan kartoista puhtaaksi sekä osallistui löytöluettelon laatimiseen. Lisäksi hän laati omien vastuualueidensa kaivauskertomukset. Jokainen opiskelija laati kaivauskertomuksen omalta alueeltaan, piirsi puhtaaksi kartat, sekä syötti omat kenttälomakkeensa tietokoneelle. Jatkossa kaivauskertomuksessa tullaan mainitsemaan eri osioiden kirjoittaja/kirjoittajat.
Työllistettyä työvoimaa (ei arkeologeja) käytettiin jälkitöissä karttojen piirtämiseen ja löytöjen tallentamiseen tietokoneelle (Sauli Sinisalo) sekä löytöluettelon kuvaliitteen piirtämiseen ja löytöjen arkistointiin (Sirpa Pikkarainen).
Kaivauksen kenttätyöjakso kesti 21 viikkoa (8. 5.-29. 9. 1995), jolloin uutta kaivausaluetta avattiin 524 m² (vuoden 1994 ja 1995 kaivausalueet yhteensä 670 m²). Peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella (n. 350 m²), lapioilla, osittain myös lastoilla; osa lapiolla kaivetusta peltokerroksesta seulottiin (n. 120 m²). Kokonaispinta-alasta historiallisia rakenteita tai pohjasaveen kaivettua on noin 450 m², sekä yhä jäljellä olevia esihistoriallisia kerroksia n. 220 m². Esihistoriallisia, sekoittumattomia kerroksia kaivettiin lastalla noin 26 m³. Kenttätöissä arkeologista koulutusta saaneet henkilöt tekivät töitä 25,5 ja ei-arkeologit 37 miestyökuukautta.
Raision kaupunki myönsi kaivauksen juokseviin kustannuksiin 54 000 mk, josta maksettiin työtilan vuokra, kaivinkonekustannukset, yhdeksän 14C-ajoitusta sekä kaikki materiaalit ja välineet. Kaupunki vastasi myös työllistettyjen ja koululaisten palkoista. Anneli Keräsen ja Lilli Kojamon palkat maksoi Turun yliopisto, arkeologian opiskelijat tekivät töitä kesäopintotuella.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 2, Menetelmät