KAIVAUSKERTOMUS 1996Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KAIVAUSKERTOMUS 19963.4.1. Kartta 69
3.4.2. Kartta 123
3.4.3. Kartta 70
3.4.4. Kartta 128
3.4.5. Kartta 134
3.4.6. Kartta 136
3.4.7. Kartta 138
3.4.8. Kartta 141
3.4.9. Kartta 142
3.4.10. Kartta 170
Työ aloitettiin piirtämällä vuoden 1994 kaivaustaso ja numeroimalla havaitut yksiköt karttaan 69 (ns. 0-taso), johon kertyi yksiköitä 4000-4064, sekä myöhemmin lisätty 4088 a-c. Aloittamisvaiheessa vuonna 1994 jätetyt profiilit linjoilla 100/504-100/508 ja 100/504-104/504 olivat paikoillaan. Näistä viimeksi mainittu poistettiin ja sen alta paljastuneet yksiköt lisättiin karttaan 69.
Tässä aloitusvaiheessa huomattavimpina yksiköinä havaittiin kiveys 4007 ja siihen liittyvä yksikköryväs 4008, 4009, 4010, 4012, 4013, 4014, 4023 ja 4049ab, jotka olivat erilaisia, osin hiekan sekaisia savia, viimeiseksi mainittu täysin maatunutta orgaanista ainesta sisältänyttä ruskeaa savea.
Paalunsijat 4000 ja siihen liittyvä kiveys 4001, sekä 4011ab erottuivat rakenteina, samoin myöhemmin paalunreiäksi määritelty 4022.
Vuonna 1994 havaituista puulinjoista olivat havaittavissa SSE-NNW-suuntaiset 4004 ja 4018 sekä niihin liittyvät kiveykset 4002 ja 4017, samoin N-S-suuntainen puulinja 4030 ja WSW-ENE-suuntaiset puulinjat 4005 ja 4029. Puut olivat tässä vaiheessa näkyvissä pääasiassa kapeina, melko heikosti erottuvina linjoina. Tämän vuoksi otettiin ensimmäiset 14C-näytteet, koska arveltiin puunjäännösten katoavan heti, kun alettaisiin edetä 0-tasosta alaspäin. Edellä mainittujen lisäksi vähäisempiä puunjäännöksiä voitiin myös havaita, mutta ne eivät muodostaneet pitempiä linjoja, joskin ne olivat suorakulmaisessa suhteessa selvempiin puulinjoihin nähden.
Keltaiset hiekkayksiköt 4006, 4027 ja 4053 erottuivat selkeärajaisina. Näiden lisäksi oli havaittavissa joitakin vähäisempiä hiekka/silttiyksiköitä. Kaikki keltaiset hiekkayksiköt rajoittuivat puulinjan 4005 N-puolelle. Hiekkaläiskien välinen maa oli noen ja maatuneen orgaanisen aineksen sekaista savea, joukossa palanutta savimurua. Tälle maalle annettiin yksikkönumero 4039a.
Selvästi erottuvana yksikköryppäänä erottuivat voimakkaasti nokiset ja hiiliset 4020 ja 4028 ja maatuneesta orgaanisesta aineksesta muodostunut 4061ab ruuduissa 101-102/504-505.
Vaaleista savipaakuista, joiden välissä oli multamaista maata, muodostunut 4023 näytti liittyvän kiveykseen 4007. Samanlaista savea oli jo edellä mainittu, kiveyksen välittömästä yhteydestä esiin tullut 4012. Kun 4023 kaivettiin kokonaan esiin, sen havaittiin muodostavan kulmikkaan kuvion. NW-puolella 4023 rajoittui yksikköön 4076. Se koostui möyheästä, multaisesta maasta, jonka seassa oli halkaisijaltaan n. 10 cm tai pienempiä kiviä. 4076 ulottui 4023:n alle (kartta 122).
Pääosa vuonna 1994 kaivetusta tasosta oli tummaksi värjääntynyttä savea, jossa ei alkuvaiheessa ollut havaittavissa mitään eroavaisuuksia. Tämä savi sai numerot 4015ab ja 4024ab. Tämä erottelu johtui profiilikaistoista, jotka jakoivat kaivausalueeni alun perin neljään lohkoon.
Puulinjojen 4004 ja 4018 välissä erottui selvästi pitkänomainen, palaneiden savimurujen oranssiksi sävyttämä yksikkö 4019, joka ilmeisen selvästi liittyi puulinjastoon. Tämä rakenne jatkui S. Lehtisen, M. Suhosen ja J.-M. Vuorisen vastuualueille, joilla se esiintyy eri numeroilla.
0-tasosta mainittakoon vielä kapeat, vaaleat hiekka/silttiraidat 4003, 4021 ja 4040, jotka näyttävät liittyvän puulinjoihin ja kiveyksiin 4017 ja 4018, 4004 ja 4002 sekä 4005.
0-tason piirtämisen ja vaaituksen jälkeen alettiin havaittuja yksiköitä poistaa ja osittain näkyviä yksiköitä kaivaa kokonaisuudessaan esiin. Profiilikaista 100/504-507 poistettiin.
Puulinja 4005 kaivettiin kokonaan esille. Se osoittautui paalunpaikasta 4000+4001 paalunpaikkaan 4011ab ulottuvaksi puuksi. Sen N-puolella, samalla alueella, jolla esiintyi hiekkayksiköitä, voitiin havaita NNW-SSW- ja WSW-ENE-suuntaisia vähäisiä puujäännöksiä. 0-tasossa havaitut hiekkayksiköt laajenivat, maa niiden välissä jatkui 4039:nä.
Ruskean, maatuneen orgaanisen aineksen värjäämä yksikkö 4049 osoittautui täysin maatuneeksi puulinjaksi, joka ulottui ruudun 101/509 W-reunasta ruudun 100/505 E-reunaan. Jälkimmäinen pää erottui heikommin ja päättyi epämääräisesti. 4049ab:n N-reunaa myötäili nokinen, murea, hiekansekainen yksikkö 4086. S-puoleltaan 4049ab rajoittui tiiviiseen saveukseen 4071, joka ruutujen 100/505-508 alueella jatkui palaneen saven sekaisen, murean saven 3009 (ks. J.-M. Vuorinen) alle. 3009:n päällä oli vielä noen tahraama saviyksikkö 4070. 4071 oli E-osassaan, joten sille annettiin oma numero 4073.
Pienet kiinteät savipaakut 4080 (101/505-506), 4081ab (101/507-508), 4087a-d (101/507) ja 4102a-d (101-102/507) näyttivät liittyvän puulinjoihin 4005 ja 4049ab.
Maatuneesta orgaanisesta aineksesta muodostunut ruskea, möyheä yksikkö 4061ab ulottui pois kaivetun vahvasti nokisen 4020:n alle, ja näytti myötäilevän puulinjan 4005 N-reunaa. 4061:tä reunusti tumma, lähes musta raita. 4061ab:n kanssa samaan maatuneeseen yksikköryväkseen kuuluvat 4082 ja 4083 (102/504-505), joista jälkimmäinen yhtyy 4061ab:hen 4027:n alla. Näiden alle ulottui 4031a:n alta tullut vaalea saveus 4082.
Pääosa puulinjojen 4005 ja 4049ab välisestä maasta oli ruskean ja harmaan sekaisesta, orgaanisen aineksen värjäämää savea, jolle annettiin yksikkönumero 4068. Tämä oli samantapaista kuin 4005:n N-puolinen 4039a, mutta jälkimmäinen oli ruskeampaa ja sisälsi nokipilkkuja.
Tässä vaiheessa puulinjat 4005 ja 4049a oli poistettu. 4005:n alta ja osittain sen S-puolelta tuli esiin puulinjaan selvästi liittyneet tuhkan värjäämät, tummanharmaat hiekkayksiköt 4085 ja 4111.
Linjan 101 S-puolella oli nyt selvästi havaittavissa jo edellisessä välitasossa osittain näkynyt laaja saveus 4071, joka jatkui J.-M. Vuorisen vastuualueelle. Se muodosti säännöllisen suorakulmaisen alueen, jota NW-kulmassa rajasi jo edellisessä välitasossa esille tullut möyheä, multainen ja kivinen 4076, joka myös jatkui J.-M. Vuorisen alueelle. Saveuksen 4071 NE-kulmassa (101/508-509) oli selvästi havaittavissa tumma, maatuneesta aineksesta muodostunut raita, jolle edelleen annettiin numeroksi 4049b, koska kysymys oli mitä ilmeisimmin samasta rakenteesta. Tämä raita muodosti terävän, suoran kulman, johon näytti liittyvän jo edellisessä välitasossa dokumentoitu N-S-suuntainen maatunut puujäänne 4075 ja punertavan ruskea, täysin maatuneesta aineksesta muodostunut 4074.
Saveuksen 4071 ja poistetun puulinjan 4005 väliin jäävällä alueella oli edelleen orgaanisen aineksen värjäämää ruskeanharmaata savea (4068), jossa näkyi vaaleampien saviläiskien muodostama alue ruudussa 101/506-507. Tämä lienee ollut edellisessä välitasossa dokumentoidun 4087:n jäännöstä.
Pois kaivetun puulinjan 4005 N-puolella oli 4039a vaihettunut multamaisemmaksi 4039b:ksi. Sen seassa olivat vielä näkyvillä hiekkayksiköt 4006, 4044 ja 4094. Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että keltaiset hiekkayksiköt ja multamaiset yksiköt 4039ab, 4095, 4097, 4115 ja 4116 lomittuivat toistensa alle ja päälle, toisin sanoen hiekka esiintyi epämääräisen muotoisina linsseinä multamaisen maan seassa.
Linjan 103 N-puoli oli vuonna 1994 kaivettu hieman alemmalle tasolle kuin ko. linjan S-puoli, johtuen tällä linjalla olleesta profiilikaistaleesta. N-puoli dokumentoitiin 0-tasokarttaan (kartta 69). Sen jälkeen sitä ei kaivettu syvemmälle, ennen kuin kaivaus linjan 103 S-puolella oli stratigrafisesti edennyt samaan tasoon. N-puolisen alueen 1. välitaso piirrettiin siis tähän välitasokarttaan 70. Hiekkainen alue jatkui myös »kynnyksen» N-puolelle. Tällä alueella oli kaksi laajempaa hiekkayksikköä: 4053 ja siihen yhdistyneet 4054 ja 4055 sekä linjan 103 S-puolelta jatkunut 4027. 4053=4054:n alla oli havaittavissa tumma, ohut maatuneesta aineksesta muodostunut yksikkö 4053=4054b, joka tasossa näkyi tätä hiekkayksikköä kiertävänä tummana reunuksena. Sen ulottuvuus oli sama kuin päällä olleen hiekankin, joten nämä liittyivät selvästi yhteen. 4027:ään liittyi multaa sisältävistä ja taustastaan selkeästi erottuvista, halkaisijaltaan n. 8 cm olevista rei'istä koostuva yksikkörykelmä 4158 a-h.
Näiden kahden laajan hiekkayksikön välissä oli havaittavissa savensekainen hiekkayksikkö 4064 sekä orgaanisperäisestä ruskeasta maasta koostunut yksikkö 4065. Näiden kahden välillä kulki hiiltynyt raita 4162 (103/506).
Ruutujen 102/504-505 alueella oli kaivettu esille jo edellisessä välitasokartassa osittain näkynyt saveus 4082. Se yhtyi hiekan 4027 ja maatunutta ainesta sisältäneen yksikön 4061ab:n alta esiin tulleeseen saveukseen 4113. Osittain viimeksi mainitun päälle ulottui selvärajainen, tummasta, tahmeasta, maatuneesta aineksesta koostunut yksikkö 4078=4079, joka oli pilkistänyt pieninä läiskinä esille jo edellisessä välitasossa. Kun hiekkayksikkö 4111, joka oli osittain tämän maatuneesta aineksesta koostuneen yksikön päällä, poistettiin ja yksikköä 4078 kaivettiin syvemmälle, havaittiin sen muodostavan »sakarakuvion», jossa näkyi aiemmin poistetun puulinjan 4005 ENE-WSW-suuntainen jälki, toinen »sakaroista» oli NW-SE-suuntainen. Tahmea, maatunut aines ulottui sakaroiden kohdalla hieman syvemmälle kuin muu yksikkö (kartta 124). Kun yksikkö 4078 oli kokonaan kaivettu pois, sen alla kellertävät saviyksiköt 4109 ja 4113 yhdistyivät. Tämän saveuksen alta pilkotti tummanruskea, murea maa, jolle annettiin yksikkönumero 4135. Tämä oli samanlaista, kuin ruudusta 101/505-506 esiin tullut 4104, joka myös jatkui saveuksen 4109=4113 alle (kartta 125).
Välittömästi jälkimmäisen pohjoispuolella (102/506) oli 4039a:n alta paljastunut selvärajainen, noen ja maatuneen puun värjäämä yksikkö 4101a, johon liittyi halkaisijaltaan n. 10 cm:n kokoisista tai pienemmistä kivistä koostunut löyhä kiveys 4101b.
1700-luvun kivijalan S-reunassa oli havaittavissa tumma, E-W-suuntainen raita 4175a, johon liittyi vähäinen hiiltynyt, NE-SW-suuntainen puunjäännös 4175b. Tämä tumma raita ulottui kivijalkaan liittyvän tiiviin saveuksen 4156:n alle.
Kivijalan S-puolelta olivat tulleet esiin E-W-suuntaiset puunjännökset 4167 a ja c (103/504-505 ja 103/508), joihin näytti liittyvän maatuneen aineksen värjäämää maata 4167 b ja d. Saman suuntainen puunjäännös 4171 tuli esiin ruudusta 103/508. Linjan 103 N-puolelta tuli esiin myös N/NNW-S/SSE-suuntaisia puunjäännöksiä ruudusta 103/504 (4004c ja d, 4160) ja ruudusta 103/506 (4161).
Hiekkayksikön 4027 alueelta löytyi suhteellisen runsaasti savikiekon osia, mm. yksi puolikas pienestä kuopasta 4158g. Myös kaksi polttamatonta savikiekkoa tuli esiin ruudusta 103/505: 4169 löytyi kivijalkaan liittyvän tiiviin saveuksen 4156 reunasta, 4176 maatuneen puulinjan (?) 4167b päältä.
Linjan 103 N-puoleista aluetta kaivettiin syvemmälle, jotta mahdollinen pitempi puulinja, josta 4167a-d antoi viitteitä saataisiin esiin. Puunjäännös 4167a osoittautui hieman leveämmäksi. Puunjäännös 4160 jatkui N-suuntaan möyheän, maatuneen sekaisen yksikön 4157:n alle (4160b). Tämä ja 4167a saattoivat muodostaa salvoksen, koska 4160ab:n keskikohta näytti mielestäni madalletulta (veistetyltä?). 4167 puulinjaan saatoi myös liittyä pieni puunjäännös ruudussa 103/505 (4167e). Tumman maan muodostama linja 4175 paljastui saveuksen 4156 alta yhtenäisenä, 1700-luvun kivijalkaa myötäilevänä ja kivijalan kivien alle jatkuvana yksikkönä (kartta 126).
Kun hiekkayksiköt 4027 ja 4053+4055 kaivettiin kokonaan esiin, havaittiin niiden rajautuvan tummaan raitaan 4175. Maatunut raita 4167b yhtyi laajempaan maatunutta ainesta sisältävään yksikköön 4157, joka puolestaan jatkui palaneen savimurun värjäämän yksikön 4019 alle (kartta 127).
Koska saveus 4071 haluttiin kokonaisuudessaan esille J.-M. Vuorisen alueella, sitä ei vielä poistettu linjan 100 N-puolelta. Näin ollen vastuualueeni eteni vähitellen kyseistä yksikköä alemmille stratigrafisille tasoille.
Kun multainen ja kivinen 4076 oli poistettu, havaittiin 4071:n jatkuvan sen ja puulinjan 4004 alle (ks. leikkauskartta 130).
4068:aa poistettaessa tuli esille saveuksen 4071 N-reunasta mureaa, hiekansekaista maata (yksiköt 4127, 4122), joka jatkui saveuksen alle. 4068 vaihettui tiiviimmäksi saveksi 4126, jossa esiintyivät vaaleampina läiskinä 4119 ja 4120 ruuduissa 101/508-509).
4126:n N-puolella, ruutujen 102-103/504-508 alueella maa oli edelleen maatuneen orgaanisen aineksen tummanruskeaksi värjäämää (4039bc), luoteisimmalla alueella myös multamaista (4157=4167b=4083).
Linjan 103 N-puolelta, 1700-luvun kivijalan välittömästä läheisyydestä, multaiselta alueelta (4157) tuli esiin lisää pieniä kuoppia 4180, 4181, 4182, 4183, 4185, 4186, jotka erottuivat ympäristöstään hieman tummempina läiskinä (halkaisija n. 10 cm). Kuopparykelmästä 4158 a-h oli vielä kolme syvintä näkyvissä (e, g, h). Myös jo edellisessä kartassa 127 esillä ollut epämääräinen tumma kuvio 4179 osittautui pyöreäksi paalunreiäksi, jonka halkaisija oli tässä vaiheessa 15 cm.
Ruutujen 101-102/504-505 alueella saveuksen 4109=4113 alta paljastui samankokoinen murea, maatuneen aineksen tummaksi värjäämä hiekkapitoinen, multamainen savi 4104=4135, jossa oli paikoin havaittavissa kaarnaa muistuttavaa läiskikkyyttä. Sen alta pilkisti vaalea, ruskehtava savi 4136. Murea maa rajautui SW-puoleltaan tuhkan värjäämään hiekkaan 4129, joka myös jatkui tämän murean yksikön alle. Murean maan W-puolelta tuli esiin puuhakkeesta koostuva, selvärajainen yksikkö 4133, jonka W-puolelta alkoi ruskehtava, tummanharmaa savi 4138. Tämä savi jatkui puulinjan 4139 ja palanutta savimurua sisältävän yksikön 4019 alle. Samanlaista savea olivat myös yksiköt 4146 ja 4128, jotka yhdistettiin myöhemmin samaksi yksiköksi.
Aikaisemmin ruuduista 101-102/504 dokumentoitu tummanharmaa hiekkaraita 4112 (kartta 70) tuli ruutujen 100-101/504 alueella esiin savimuruisen yksikön 4019 ja multaisen 4076:n alta ulottuen hieman myös saven 4149 alle. Tämä hiekka lienee samaa yksikköä kuin 4129 ja 4140. Rippeitä tuhkan värjäämästä hiekasta tuli esiin myös ruudusta 102/504 (yksikkö 4154), jossa se yhtyy oranssiin hiekkaraitaan 4153 (ks. kartta 131).
Ruudussa 101/507 puulinjaan 4005 liittyneen harmaan hiekkayksikön 4085 alta tuli esiin savensekainen hiekka 4117, jossa oli muutama halkaisijaltaan n. 10 cm:n kokoinen kivi. Tämä oli mitä ilmeisemmin yksikön 4085 alempi kerrostuma.
Kun kaivaus tällä alueella oli edennyt edellä kuvattuun kolmanteen välitasoon, siirryin kaivamaan teltan E-reunan alle jäänyttä ja reunan välittömään läheisyyteen liittynyttä aluetta teltan sisä- ja ulkopuolella (ruudut 97-102/510-512). Tämän alueen ylemmät tasot oli dokumentoinut J.-M. Vuorinen (ruudut 100-102/510-511) ja S. Raninen (ruudut 97-102/511-512).
Alueen huomattavimpina yksikköinä olivat tässä vaiheessa esillä palaneen savimurun oranssin kirjavaksi sävyttämä, nokea ja hiiltä sisältänyt 3118 (ruudut 100-102/510-511), josta pilkisti hiiltyneitä puunpätkiä, 4192a-d ja itäpuolella selvästi erottuva tuhkan värjäämä hiekkayksikkö 4203, jonka joukossa oli keltaista hiekkaa, 5106a-d. 3118:n länsipuolella oli havaittavissa kahden tumman, maatuneesta aineksesta muodostuneen raidan reunustama, ruskeanharmaa, puuhippuja sisältävä savi, jonka joukossa oli pieniä kiviä. Vaikka tämä yksikkö ei kovin selkeästi erotu viereisestä saviyksiköstä 4126b ja maatuneet raidat saattavat liittyä myös yksiköihin 3118 ja 4200, sille annettiin oma numero 4191.
Linjalla 512 voitiin jo tässä vaiheessa havaita rajavyöhyke, jossa oli ruskeasta savesta koostuva, selvästi erottuva yksikkö 5139a. Sen itäpuolelle rajoittui S. Ranisen vastuualueen vallitseva yksikkö, tummasta noenvärjäämästä maasta koostunut 5002. Linjan 100 S-puolella oli J.-M. Vuorinen antanut tälle tummalle maalle numeroksi 3082.
Ruuduissa 97-99/510 oli havaittavissa myös selvärajainen tuhkan värjäämä, tummanharmaa hiekkayksikkö 3086, johon liittyivät keltaiset hiekkayksiköt 3087 ja 3177. Tähän hiekkaan näytti välittömästi liittyvän puunjäännös 3084, joka S-osassaan oli osittain hiekan päällä. Hiekan W-puolella oli kiviä isältänyttä savea, yksiköt 3023 ja 3235 (ks. J.-M. Vuorinen).
Linjan 98 S-puolella, lähellä pyörätien reunaa maa oli erittäin kuivaa (ilmiö, joka jatkui kaivauksen loppuun asti) ja se sisälsi resenttejä löytöjä, esim. ruudussa 97/511 olleen suuren kiven alta löytyi peltiämpärin jäännöksiä ja metallinen pullonkorkki. Kiven ympäristö on numeroitu yksiköksi 4197, joka suurin piirtein käsittää sekoittuneen maan.
Kun palaneen savimurun sävyttämä yksikkö 3118 poistettiin, sen alta paljastuivat puunjäännös 4192, joka oli osittain näkyvissä jo edellisessä välitasossa, sekä saman suuntaiset vähäisemmät puunjäännökset 4209 ja 4233a. Hiekkayksikän 3086 alta tulivat esiin edellisten kanssa saman suuntaiset puunjäännökset 4233b ja 4199. Jälkimmäinen oli osittain näkyvissä jo edellisessä välitasossa. Puiden välissä oli hiekkayksiköitä: 4189, 4211, 4217, 4218, 4219, 4220, 4221, 4222. Hiekan alta pilkotti savi: 4210, 4216 ja 4226.
Hiekkayksikkö 4203 oli nyt pääpiirteissään näkyvissä. Länsireunassa sitä peitti palaneesta ja maatuneesta aineksesta koostunut, tummanruskea, lähes musta 4207. Kun tämä oli poistettu ja hiekkayksikköä 4203 kaivettiin alaspäin, alkoi hiekan joukossa esintyä puusilppua. Hiekka rajautui E-puolella kiinteään, keltaharmaaseen, silttiseen saveen 4206 ja 4238. Hiekan E-reunan alta pilkisti keltainen hiekka 4239 a-d (kartta135).
Linjan 100 S-puolella 5002=3082 maa vaihettui vähitellen vaaleammaksi, hiekkapitoiseksi saveksi, joka sisälsi halkaisijaltaan n. 10 cm:n kokoisia kiviä. Tälle annettiin yksikkönumero 4195. Löyhä kiveys jatkui W-suuntaan, J.-M. Vuorisen yksiköihin 3235 ja 3291 (ruudut 98-99/510).
Kun puunjäännökset 4192, 4209, 4233ab, 4199 ja hiekkayksiköt 4189, 4211, 4217, 4218, 4219, 4220, 4221, 4222 ja puusilpun sekainen hiekka 4203b poistettin tuli esille puusilppua sisältänyt savi 4248ab, sekä ruskeanharmaa, kiviä sisältänyt saviyksikkö 4226, joka oli ollut osittain näkyvissä jo edellisessä välitasokartassa. 4248a:ta reunusti E-puolella jo kartassa 135 näkyvä keltainen hiekka 4239, joka sijaitsi »haitarimaisesti» 4248a:n alla ja päällä (kartat 136 ja 137).
Ruuduista 99/510 ja 99-100/511 tuli esiin kaksi puujäännöstä 4241 ja 4252, jotka olivat samansuuntaisia (N-S) tältä alueelta edellisestä tasosta löytyneiden puunjäännösten kanssa.
Yksikköä 4195 kaivettaessa maa vaihettui vähitellen ruskeansävyisestä tummanharmaaksi, mutta säilyi koostumukseltaan edelleen hiekkaisena savena. Kiviä oli syvemmällä vähemmän. Tälle kerrostumalle annettiin yksikkönumero 4236.
4195:n alta, ruuduista 97-98/510 tuli esiin selkeärajainen, vaaleankeltainen, silttimäinen hiekkayksikkö 4245, joka reunoiltaan jatkui hieman myös 4236:n alle.
Edellisessä tasossa näkyvillä ollut harva kiveys tiivistyi ruuduissa 98-99/510 ja sai yksikkönumeron 4250. Siitä N-suuntaan lähti tumma, halkaisijaltaan n. 5 cm:n kokoisia tai pienempiä kiviä sisältänyt, nokinen ja hiilinen, karkearakeinen hiekkaraita 4243, jonka sijainti vastaa likimain poiskaivetun puunjäännöksen 3084 linjaa.
Tässä vaiheessa alkuperäisellä vastuualueellani (ruudut 100-103/504-509) jatkettiin kaivausta kolmannesta välitasosta lähtien ja piirrettiin samaan karttaan »itäisen» alueen kanssa, koska ne stratigrafisesti olivat nyt samassa tasossa.
Kun multamaista, maatunutta ainesta sisältävää savea 4157=4167b=4083=4039bc poistettiin, tuli esiin pieniä kuoppia niiden lisäksi, jotka olivat näkyvissä jo edellisessä välitasokartassa 128. Jokaiselle kuopalle annettiin dokumentoinnin helpottamiseksi oma numero ja rykelmälle yhteiseksi numeroksi 4282. Pieniä kuoppia löytyi myös ruudusta 102/504: 4327, 4328 ja 4329 sekä ruudusta 102/506, 4301.
Kun yksiköiden 4101 ja 4078 viimeiset rippeet poistettiin, paljastui niiden alta puunjäännösryhmä 4137 ja 4265a-f. Suurin osa puista oli N-S-suuntaisia, ja esiin tullut, lähes täysin maatunut rakenne vaikutti jonkinlaiselta puutasolta. Kahden puun S-päät näyttivät saveen jääneiden kellertävien värjäytymien perusteella jatkuneen maatuneen puulinjan 4049ab:n alta paljastuneeseen E-W-suuntaiseen tummaan raitaan (4141 ym.) asti.
Puutason S-puolelta, ruudusta 101/506 paljastui neljän kiven muodostama tiivis kiveys. Kivien välissä maa näytti ympäröivää savea 4259 tummemalta. Koska epäiltiin kyseessä olevan paalunpaikan, annettiin sille oma yksikkönumero 4306.
Ruudusta 101/507 oli tullut saven 4126a alta keltainen saven sekainen hiekkayksikkö 4260a, jonka keskellä kulki saviraita 4260b. Tämä raita oli saman suuntainen kuin puulinjan 4049ab:n alta tullut maatuneen aineksen värjäämä raita 4141 ym.
Kun välitasokartoissa 70 ja 128 näkyvää »kulmaa» ruuduissa 100-101/508-509 alettiin poistaa, havaittiin harmaan, tuhkan värjäämän hiekan 4106 jatkuvan puujäännösten 4121ja 4075 sekä täysin maatuneiden puujäännösten 4049b:n ja 4074 alle. Keskeltä tuhkan värjäämää hiekkaa tuli esiin erittäin vahvasti nokinen ja hiilenpaloja sisältänyt yksikkö 4271, joka sijaitsi tarkalleen edellisessä välitasossa näkyneen maatuneen »kulman» alla. Tämän »kulmakompleksin» yhteydestä löytyi myös keskittymä eläimenluita (ruudut 100/508-509). Luut tulivat esiin tiiviinä rykelmänä kiveyksen 4038a:n yhden kiven alta, ruskeanharmaan ja tummanharmaan kirjavasta, mureasta, maatunutta orgaanista ainesta sisältävästä savesta, jolle annettiin yksikkönumero 4283 (kartta 139).
Hiekkayksikkö rajoittui S-puoleltaan kiveykseen 4038, josta tässä vaiheessa oli paljastunut lisää kiviä. Se näytti myös selvästi rajautuvan ympäristöstään, koska kivien välinen maa sisälsi resenttiä löydöstöä (tiillenmuruja, laastia).
Kiveysten 4038a ja 4011b väliselle maakaistaleelle ruuduissa 100-102/509 oli annettu oma numero 4126b, koska se poikkesi 4126a:sta siinä suhteessa, että se sisälsi pieniä linssejä vaaleaa savea, puuhippuja ja palaneen saven muruja. Tältä epämääräisesti erottuvalta anomalia-alueelta tuli esiin N-S-suuntainen puunjäännös 4261. Kun 4248a poistettiin, sen alta tuli esiin jo aiemmassa välitasossa osittain näkynyt möyheä, ruskeanharmaa, kiviä sisältävä savi 4226. Osittain 4248a:n ja osittain 4239:n alta paljastui kiinteä, selvästi erottuva keltaharmaa saviyksikkö 4302 (100-102/511). 4226:n E-puolella, osittain sen päällä oli toinen selkeästi erottuva orgaanisen aineksen ruskeaksi värjäämä saviyksikkö. Tämä savi sijaitsi »rajavyöhykkeellä», josta alkoi tulla esiin esihistoriallinen oja. Koska savi oli samanlaista kuin M. Suhosen dokumentoima laajempi yksikkö kaivausten itäisimmällä alueella, tälle annettiin sama numero: 5548, jotta nämä alueet saatiin liitettyä stratigrafisesti yhteen. Tämän E-puolella oli tummanharmaa 5139a:n alta esiin tullut savi, joka voitiin liittää M. Suhosen dokumentoimaan laajempaan yksikköön 5572.
4226:n S-puolella ruuduissa 98-100/510-511 savi oli hieman kiinteämmän tuntuista ja se sisälsi vähemmän kiviä kuin edellä mainittu. Tälle savelle annettiin oma numero 4303. Sen voitiin katsoa olevan samaa kuin pohjasavea edeltävä kellertävä savi 4136 ja 4259.
4248b:n alta, ruudusta 99/510 paljastui kiveys 4284, joka mahdollisesti liittyi aikaisemmin esiin tulleeseen kiveykseen 4250 (ks. kartta 136), mutta tämä kiveys jatkui syvemmälle. 4284 oli puusilppua sisältäneen saven 4248b:n joukossa. 4248b ulottui kiveyksen pohjalle asti.
4248b:n S-puolella ruuduissa 97-987/510-511 maa oli kuivaa ja hiekkaista savea 4288, jossa oli pari suurempaa ja joitakin halkaisijaltaan n. 10 cm:n kokoisia kiviä, A.-C. Antellin dokumentoima puunjäännös 3363 sekä pari toisiensa suhteen ristikkäistä puunjäännöstä 4256 ja 4257. Viimeksi mainittu saattoi olla lähes täysin maatunut salvos.
4288 SE-puolella oli selvästi sekoittunutta maata lähellä pyörätien reunaa. Tämä sekoittunut maa saattoi osittain liittyä jo kaivausten alkuvaiheessa havaittuun resenttiin ojaan 3004.
Tässä vaiheessa rakenteet (paalunpaikat?) 4011ab ja 4038ab oli poistettu. Kummassakin rakenteessa möyheä, hiekkainen, tiilenmuruja sisältänyt multa jatkui samalle tasolle kuin alimmat kivet (n. 6,5 m mpy). Sen alta tuli vaalea, »puhdas» kellertävä savi, joka edelsi vaaleanharmaata pohjasavea (ks. yksityiskohtakartat 129 ja 140). Samoin oli poistettu savi 4302, jonka alla 4226 jatkui. 4226 vaihettui 4305:ksi, joka poikkesi päällä olleesta kerrostumasta siinä suhteessa, että se sisälsi vähemmän kiviä ja oli kuohkeampaa ja puhtaampaa. Siinä ei enää ollut palaneen saven muruja ja nokihippuja. 4303:een verrattuna tämä savi oli möyheämpää. Voidaan katsoa,että nämä savet 4303 ja 4305 ovat periaatteessa samaa, pohjasavea edeltävää kellertävää savea kuin aikaisemmin dokumentoidut 4136 ja 4259.
Aiemmin mainittua epämääräistä anomalia-aluetta 4126b:tä kaivettaessa siihen alkoi hahmottua pehmeämpi ja ympäristöstään heikosti tummempana erottuva pyöreä yksikkö 4307. Kun sitä kaivettiin syvemmälle, se varmistui halkaisijaltaan 30 cm:n kokoiseksi, pohjalta tasaleveäksi paalunreiäksi (pohjalukema 6,43 m). Reiän seinämässä lähellä yläreunaa oli kolme halkaisijaltaan n. 10 cm:n kokoista kiveä.
Kun hiekansekainen savi 4288 poistettiin, puusilppua sisältänyt 4248b jatkui sen alle. 4248b:ssä oli havaittavissa vähäinen E-W-suuntainen puunjäännös 4318, joka ilmeisesti oli 4256:n alempi kerrostuma.
Tässä vaiheessa vastuualueeseeni liitettiin myös ruudut 97-99/509, joissa voitiin havaita J.-M. Vuorisen kaivaman »kourun» jatkeena ruudussa 99/100 likainen raita 4314.
»Kourun» E-puolella maa oli erittäin tiivistä, kellertävää, murenevasti lohkeavaa savea, jossa oli näkyvillä vihertäviä ja tummanharmaita N-S-suuntaisia raitoja. Tämä kova savi 4309 näytti ulottuvan puusilppua sisältävän 4248b:n alle. 4309:n pinnassa näkyi vähäinen N-S-suuntainen puunjäänös 4311 sekä sen N-puolella heikosti erottunut hiekkaisesta mullasta koostunut raita 4312, joka saattoi olla peräisin täysin maatuneesta puusta. Keltaharmaan ja tummanharmaan sekaisessa savessa 4313 oli havaittavissa SW-NE-suuntainen halkeama ruudussa 99/509.
Kun kova kellertävä saviyksikkö 4309 poistettiin, sen alta paljastui osittain vaaleankeltainen, osittain tuhkanvärjäämä hiekkaraita 4308 ja 4316. Tämä hiekka muodosti »haitarimaisen» stratigrafian kovan kellertävän saven kanssa, koska kovaa savea tuli esiin myös hiekan alta: yksikkö 4323. Linjalla 510 kellertävä savi ulottui syvemmälle ja sen alta paljastui erittäin kova, palasina lohkeava tummanharmaa savi 4321. Kovuus saattoi johtua jo edellä mainitusta maaperän huomattavasta kuivuudesta lähellä pyörätien reunaa ja resentim ojan 3004 E-päätä.
Puusilppua sisältänyt savi 4248b vaihettui vähitellen 4248c:ksi, jossa puuhippuja oli enää suhteellisen vähän saven joukossa. Ruudussa97/511-512 4248c jatkui jo kaivauksen aikaisemmassa vaiheessa havaittuun, mahdollisesti esihistorialliseen ojaan 5722. Tämän ojan S-päästä tuli esiin kolme puunjäännöstä 4324a-c. Puusilpun sekainen savi 4248c jatkui näiden puiden alle. Kiveys 4284 laajeni vielä hieman ja päällimmäisten kivien alta tuli esiin lisää kiviä.
Tässä vaiheessa M. Suhonen oli ruutujen 98-102/511-512 alueella syventänyt ojaa 5722 ja havaittiin, että oja oli vuorattu harmaalla savella 5611, jota reunusti heikommin erottuva ruskea savi 5643. Näiden savien havaittiin esiintyvän myös ojan W-puolella, omalla vastuualueellani. Nämä savet olivat stratigafisesti savien 4303 ja 4305 päällä. Koska niitä ei havaittu edellisessä välitasossa, on mahdollista, että ne olivat ohuena kerroksena savien välissä muodostaen näin »haitarimaisen» stratigafian.
Oja 5722 oli kaivettu kokonaisuudessaan esille. Se ulottui ruudusta 97 ruutuun 108 pituussuunnassa N-S ja oli laajimmillaan n. 90 cm leveä. Ojan pohjalta tuli esiin kuusi erillistä puuta: 5725, 5737, 5929, 5930, 5935, 5936, joista 5930 ja 5936 olivat oksaisia.
Ojaan liittyi tässä vaiheessa kolme n. 10 cm leveää poikittaiskourua 5725, 5751 ja 5752. Myöhemmässä vaiheessa löytyi vielä neljäs poikittaiskouru ruudusta 97/511 aivan ojan S-päästä, läheltä tien reunaa (ks. M. Suhosen kartta). Nämä kourut menivät puiden alitse. Ojan W-seinämässä kiinni (ruuduissa 99-100/511) oli savesta työstetty tai muovautunut kouru 5750. Ojan pohjalla savi oli paikoin ruosteen värjäämää, yksikkö 5661.
Koko vastuualueeni oli kaivettu pohjasavea edeltävään kellertävään saveen (4136=4259=4303=4305=4322). Paalunreiät 4022, 4306 ja 4307 ovat kaikki näkyvissä tässä välitasokartassa, ja voidaan havaita, että ne muodostavat E-W-suuntaisen rivin, joka myötäilee aikaisemmin pois kaivettua maatunutta puulinjaa 4049ab ja sen alta tullutta värjäytynyttä maaraitaa 4141.
Savessa havaittiin vielä kaksi SW-NE-suuntaista halkeamaa (ruuduissa 100/510-511 ja 99/509-510) aikaisemmin dokumentoidun lisäksi. Ensiksi mainittu railo ulottui ojaan 5722 savisen kourun 5750 kohdalle katkaisten sen.
Tässä vaiheessa löytyi vielä kaksi
pientä kuoppaa. 4326 ruudussa 98/511 tuli esiin kiveyksen 4284 ja
puusilppua sisältäneen saven 4248b alta ja erottui ympäristöstään,
savesta 4303 hieman tummempana savisena, pyöreänä kuviona.
4330 ruudussa 102/511 oli täynnä tummanharmaata hiekkaista maata.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan
lukuun 3.5, Alue 97-109/513-514 (ns. 5000-alue).