Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1996

3. HAVAINNOT

Janne Harjula

Kertomukseen on merkitty lähdeviitteenomaisesti yksikkönumero, koordinaatit, joiden alueella yksikkö laajimmillaan sijaitsi, ja kartat, joihin yksikkö on merkitty.
 
 

3.6.1. Luoteisalue, 107?110/491?503
3.6.2. Koillisalue, 109?113/508?514
 
 

3.6.1. Luoteisalue, 107?110/491?503 (kartat 174?181)

Kaivaus luoteisalueella aloitettiin etsimällä vuoden 1995 yksiköitä ja antamalla näille uudet yksikkönumerot. Löytyneistä yksiköistä tärkeimmät olivat 462=6002, 452=6000 ja 396=6003.

Savimaassa erottui tummanruskea, noin metrin levyinen raita irtonaista maata, yksikkö 6002 (109?110/495?502, kartta 174). Raita oli itä?länsi-suuntainen ja se rajautui idässä historiallisen ajan rakennuksen kivijalkaan. Yksikön pohjoispuolella oli puhdasta savea, ja eteläpuolella likaista, nokea ja murskaantunutta luuta sisältänyttä savea, jolle annettiin yksikkönumero 6003 (107?109/496?501, kartat 174?178). Kivijalan vieressä yksikkö 6002 jatkui pohjois?etelä-suuntaisena. Yksikkö oli sekoittunut kerros, jonka itäpäässä oli paljon kiviä ja paksummin maata kuin yksikön länsipäässä. Länsipäässä 6002:n alta paljastui yksikkö 6006 (109?110/489?501, kartat 174, 175, 178) ja puujäänteet 6000 (109/496?497, kartat 174, 176) ja 6005 (109?110/498, kartta 176). Itäpäässä 6002:n alta tulivat yksiköt 6007 (110/500?503, kartta 175) ja 6010 (107?110/502?503, kartat 175, 177). Yksikkö 6010 yhdistyi myöhemmin yksikköön 6007. Kun yksikkö 6010 kaivettiin pois, ruutuun 108/502?503 jäi kuoppa, jolle annettiin yksikkönumero 6014 (108?109/502?503, kartta 178). Kuoppa oli 30?40 cm syvä, halkaisijaltaan 60 cm pinnalta ja 30 cm pohjalta. Kuopan seinämästä paljastui yksikkönumeron 6016 saanut puu, ehkä jonkinlainen puuesine (108/503, kartta 179).

Yksikkö 6006 oli itä?länsi-suuntainen, orgaaniselta vaikuttanut ja paljon täysin maatunutta puuta ja nokipilkkuja sisältänyt kerros. Yksikkö jatkui koordinaatista y=495 länteen, siis laajemmalle alueelle kuin päällä ollut yksikkö 6002. Yksikkö 6006 oli sekoittumaton. Yksikkö 6002:n itäpään alta paljastunut 6007 oli happaman hajuista, mullan- ja savensekaista maata. 6006:n ja 6007:n tarkkaa rajakohtaa ei pystynyt havaitsemaan.

Yksiköiden 6006 ja 6007 alta alkoi hahmottua kaksi, noin 60 cm:n päässä toisistaan kulkenutta itä?länsi-suuntaista puulinjaa, yksiköt 6012 (110/495?503, kartta 178), joka kartassa JH2A näkyy vielä ilman yksikkönumeroa, ja 6013 (109?110/491?501, kartta 178), joka kartassa JH2A näkyy vielä ilman yksikkönumeroa. Yksikkö 6012 oli pitkä, useista kohdin poikkileikkaukseltaan pyöreä, lähes yhtenäinen puulinja, joka jatkui itäosassaan historiallisen ajan kivijalan alle. Noin 60 cm tämän linjan eteläpuolella kulki saman suuntainen puulinja, tämäkin n. 10 metrin pituinen. Puulinjojen 6012 ja 6013 välisellä alueella ja puiden alla oli orgaaninen, maatuneen puun hippuja sisältänyt savikerros, yksikkö 6015 (109?110/496?503, kartta 178). Yksikkönumeron 6017 (110/498?499, kartta 181) sai tämän savikerroksen päällä ollut puu, ilmeisesti jonkinlainen esine, joka otettiin talteen konservoitavaksi. Hyvin ohuessa, noin metrin pituisessa puussa oli tasaisin välimatkoin lovia, jotka vaikuttivat työstetyiltä. Koordinaattien 110,40/497,50 ja 110,00/499,00 kohdalla savessa oli rautahippuja n. 20 cm halkaisijaltaan olevan kehän muotoisesti, mahdollisesti kuitenkin vain luonnollisena saven rautapitoisuutena.

Puulinjayksiköstä 6013 erotettiin rakenteeksi yksikkö 6020 (109/405?497, kartta 178), jonka kohdalla puu kaventui (koordinaatit 109/495?496). Puuyksikkö 6020:n pohjoispuolelta paljastui noin 7 cm:n levyinen itä?länsi-suuntainen, suora ja leikkaukseltaan säännönmukaisen pyöreä puu, yksikkö 6019 (109?110/494?499, kartta 180). Yksikköihin 6019 ja 6020 tuntui liittyvän myös yksikkö 6021 (109/496). Tämä oli lyhyt, pohjois?etelä-suuntainen puu, joka oli keskeltä kourumainen. Edellämainitut kolme puuyksikköä ja alta tullut savi 6015 poistettiin viimeiseksi.

3.6.2. Koillisalue, 109?113/508?514 (kartat 182?185

Kaivaus koillisalueella aloitettiin etsimällä vuoden 1995 yksiköitä. Tärkeimmät löytyneistä olivat 6=6500, 157=6501 ja 460=6502.

Yksikkö 6500 (109/510?514, kartat 182?185) oli keltaharmaata, paikoin hiiltä ja murskaantunutta luuta sisältänyttä savea. Tämän päällä oli yksikkö 6501 (109?111/510?514, kartat 182?185). Tämä oli noensekainen, koillisalueen poikki itä?länsi-suuntaisena kulkeva kerros. Idässä tämä yksikkö jatkui kaivausprofiiliin ja lännessä yksikköön 6507 (109?112/508?509, kartat 182, 183, 185).Yksikkö 6507 oli pitkulainen, pohjois?etelä-suuntainen hiilimaa-alue, joka seurasi historiallisen ajan rakennuksen kivijalan vierustaa pohjoiseen. Maa oli kuohkeaa, mustaa ja helposti irtoavaa Yksikkö 6501 rajoittui pohjoisessa kellertävään saveen, joka sai yksikkönumeron 6516 (111?113/509?513, kartat 182?185). Tämä yhdistyi myöhemmin yksikköön 6500, kun 6501 poistettiin välistä.

Puuyksikkö 6502 (110/510?514, kartat 182?183) oli tullut esiin vuoden 1995 kaivauksissa.

Yksikön 6501 alta paljastui lisää puujäänteitä, joista tärkeimmät olivat 6508 (110?111/514, kartat 182?184) ja 6509 (110/513?514, kartat 183?184). Puu 6508 oli leveä ja lankkumainen, ja se jatkui kaivausprofiiliin tehdystä laajennuksestakin eteenpäin. Tämän takia puun koko pituutta ei saatu selville. Yksikkö 6509 oli poikkileikkaukseltaan kupera puu, joka jatkui myös profiililaajennuksesta eteenpäin. Viimeisenä poistettiin nämä puut ja hiilimaayksikkö 6507.
 
 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 3.7, Koetutkimukset
 
 

Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut