KAIVAUSKERTOMUS 1996Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KAIVAUSKERTOMUS 1996
3.7. Koetutkimukset
3.7.1. Tarkistuskuopistus kaivausalueella
3.7.2. Pellolle tehdyt koekuopat sekä viemärikaivanto
3.7.1. Tarkistuskuopitus kaivausalueella
Kaivausalueelle tehtiin lopuksi 12 kuoppaa, joilla varmistettiin kulttuurikerroksen loppuminen. Kuopat on merkitty karttaan 187. Seuraavassa on esitetty kuopista tehdyt havainnot:
Luettelossa on ensin kuopan nro ja sitten kuvaus
100
Pohjoisprofiilissa näkyi halkaistuna paalu 2226 (vrt. kartta 61), jonka seinämässä oli pohjaan saakka nokea ja palaneen saven muruja. Paalu oli suoraseinäinen ja tasapohjainen. Likaista, tummaa savea oli noin 20-25 cm:n paksuudelta.
Eteläprofiilissa näkyi pinnassa 3-5 cm:n paksuinen kellertävä savi eli tyypillinen keltainen »pseudopohjasavi» (2130). Sen alla tummaa, likaista savea oli 16-20 cm, minkä jälkeen alkoi puhdas savi. (Kartta 188.)
101
Kuopan eteläprofiilissa näkyi pinnassa tummanharmaa savikerros, jonka paksuus oli 10-15 cm. Sen alla ollut kellertävämmänharmaa savi (25-30 cm) oli selvästi tiiviimpää ja kuivempaa kuin sen alta esiin tullut puhdas, märkä savi.
Länsiprofiilissa näkyi halkaisuna paalu 1286 (kartta 29), joka oli suoraseinäinen ja tasapohjainen. Paalun seinämä oli kovettunutta, palamatonta savea (»klinkkeriä»). Paalun molemmin puolin savi oli likaisenharmaata ja mureaa ja paalun pohjoispuolella oli profiilissa vähän maatunutta puuta. Tumman saven paksuus oli 15-20 cm ja sen alta tuli puhdas savi. (Kartta 189.)
102
Pohjoisprofiilissa näkyi halkaistuna kuoppa 2321 (kartta 98), jonka länsipuolella, pinnassa niin ikään kuopanteena havaitun 2321b:n (kartta 30) alla savi oli selvästi noen värjäämää. Puhdas savi alkoi heti kuopanteiden pohjasta.
Itäprofiilissa näkyi kourumaisen rakenteen 2327 (kartta 98) pohjoisreuna. Tumma, likaisenharmaa savi oli paksuimmillaan (n. 40 cm) profiilin keskellä ja kohollaan olleessa kohdassa savi oli kovaa, hiukan kellertävää (yksikkönumero 3333). Puhdas savi alkoi 20-40 cm:n syvyydeltä.
Länsiprofiilissa tummaa, likaisenharmaata savea oli noin 25-28 cm:n paksuudelta. Savikerroksen yläosassa on halkeamia, jotka erottuvat lähes mustina. Samanlaisia halkeamia oli näkyvissä myös kuopan eteläprofiilissa (ei piirretty). Lähellä kuopan luoteiskulmaa oli profiilissa noen värjäämä läiskä, joka liittynee kuopanteeseen 2321b (ks. edellä pohjoisprofiilin kuvaus). (Kartta 190.)
103
Eteläprofiilissa näkyi ohut, itään päin oheneva vaalean, kovan saven kerros, jonka tyypillinen ominaisuus olivat kirkkaankeltaiset »hippuset». Eteläprofiilin itäosassa puhtaan saven päällä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään.
Länsiprofiilissa tumma, likainen savi oli samankaltaista kuin kuopissa 100, 101 ja 102. Huomiota herättää likaisen kerroksen ohuus (n. 8 cm). (Kartta 191.)
104
Kuoppa tehtiin kaivinkoneella avatun ja varsinaisen, lastoilla kaivetun kaivausalueen rajalle. Linjan y = 496 länsipuolella oli jäljellä ohuelti peltokerrosta, mikä näkyy kuopan pohjoisprofiilissa. Tumman, likaisen saven paksuus oli 15-20 cm ja sen alta tuli puhdas savi.
Kuopan länsiprofiilissa peltokerrosta oli näkyvissä n. 20 cm peltokerrosta, jossa oli suurehkoja kiviä. Heti peltokerroksen alla oli tumma, likainen savi (5-15 cm) ja sen alla puhdas savi. (Kartta 192.)
105
Pohjoisprofiilissa oli näkyvissä kaivausalueen poikki kulkevan pohjois-etelä-suuntaisen kourun (vrt. alaluku 3.1: esihistoriallinen ojanne; saman kourun eteläosa dokumentoitu rakennenumerolla 2277, alaluku 3.3.5.2) poikkileikkaus. Kourun pohjalla oli ohut kovettuneen, palamattoman saven (»klinkkerin») kerros ja kourua reunusti muissa tarkistuskuopissa havaittua tummaa likaista savea tummempi savikerros. Sen alta tuli näkyviin kellertävä, likainen savi, jonka alla oli puhdas pohjasavi. Puhtaassa savessa oli kourun kohdalla tummia pystysuuntaisia värjäymiä n. 30 cm syvyyteen asti. Havaintojen tekemistä vaikeutti pohjavesi, jonka pinnan korkeus oli tässä kohdassa 6,26 m mpy.
Eteläprofiilissa pohjois-etelä-suuntaisen kourun poikkileikkaus näkyi kuopanteena tummassa savikerroksessa, jonka paksuus oli 10-15 cm. Eteläprofiili ei ole täsmälleen itä-länsi-suuntainen, minkä vuoksi kouru näyttää siinä leveämmältä kuin pohjoisprofiilissa. Tumman saven alla kellertävän saven paksuus oli vain pari cm ennen puhdasta pohjasavea.
Länsiprofiilissa näkyi sama tumma savikerros (12-15 cm), joka todettiin myös pohjois- ja eteläprofiileissa. Kellertävää savikerrosta (vrt. eteläprofiili) ei havaittu lainkaan, mutta puhtaassa harmaassa savessa oli tumma värjäymä. (Kartta 193.)
106
Pohjoisprofiilin yläosassa näkyi ohut (alle 5 cm) kerros väriltään lähes mustaa savista maata, jossa ei kuitenkaan ollut löytöjä. Sen alla oli niin ikään ohut (n. 2 cm) kellertävän saven kerros, jonka alta alkoi tumma, likainen savi (n. 20 cm).
Länsiprofiilissa em. lähes mustan savisen maakerroksen paksuus oli n. 5 cm. Kohtisuorassa profiilia vastaan näkyi n. 7 cm leveä etelä-pohjois-suuntainen täysin musta raita. Tumman, likaisen saven paksuus oli n. 20 cm. (Kartta 194.)
107
Tarkistuskuopituksessa halkaistiin kaivauksessa aiemmin havaittu kuopanne 4270a-b (kartta 138), joka ulottui puhtaaseen saveen asti (kuopan pohjavaaitus z = 616), sekä todennäköinen paalunsija 4277 (kartta 138). Myös paalu 4277 ulottui puhtaaseen saveen ja sen pohjavaaitus oli z = 643. Tumman, likaisen saven paksuus oli n. 30 cm. Kuopan profiileja ei piirretty.
108
Tarkistuskuopituksessa halkaistiin jo aiemmin resentiksi todettu kuoppa 1223 (kartta 30), joka näkyi tarkistuskuopan koillisprofiilissa. Resentin kuopan alaosa oli puhtaassa savessa ja sen pohjavaaitus oli z = 625. Havaintojen tekemistä vaikeutti pohjavesi, joka alkoi nousta tarkistuskuoppaan (pohjaveden pinta 6,26 m mpy).
Kaakkoisprofiilissa tuli näkyviin tumma, likainen savi (12-15 cm), jonka alla oli puhdas savi. (Kartta 195.)
109
Kaakkoisprofiilissa näkyi n. 20 cm:n paksuinen tumman, likaisen saven kerros, jonka alla oli puhdas savi.
Lounaisprofiilissa tumman, likaisen saven paksuus oli n. 20 cm ja pinnassa näkyi kuopan reunaa vastaan kohtisuora musta raita. (Kartta 196.)
110
Kuoppaa ei kaivettu loppuun eikä siitä tehty muistiinpanoja.
111
Kaakkoisprofiilissa tumman, likaisen saven paksuus oli n. 15 cm ja sen alla oli puhdas savi.
Luoteisprofiilissa näkyi halkaistuna paalu 1291 (kartta 31), joka oli suoraseinäinen ja tasapohjainen. Paalu ulottui puhtaaseen saveen asti (pohjavaaitus z = 647). Tumman, likaisen saven paksuus oli n. 10-12 cm. (Kartta 197.)
112
Kaakkoisprofiilissa oli näkyvissä kuopan 1182 (kartta 32) poikkileikkaus. Kuopan pohjavaaitus oli z = 669 ja tumman, likaisen saven paksuus kuopan pohjan alla 2-3 cm.
Lounaisprofiilissa näkyi tumman, likaisen saven päällä kellertävää savea (vrt. tarkistuskuoppa 104) n. 10 cm. Sen alla tumma, likainen savikerros oli n. 10 cm paksuinen ja pohjalla näkyi puhdas savi. Tarkistuskuopasta löytyi palamatonta luuta. (Kartta 198.)
Yhteenveto tarkistuskuopista:
Tarkistuskuopituksessa kävi ilmi, että kaivausaluetta ei kaivettu aivan puhtaan saven pintaan asti. Lähes koko alueelta jäi poistamatta heikosti värjääntynyt savikerros. Savi poistettiin systemaattisesti ruuduista 98-102/509-511. Se oli hyvin työlästä kaivaa, eikä siitä tullut juuri löytöjä (lähinnä yksittäisiä luita). Aueella pohjasaven pinnassa tuli kuitenkin näkyviin melko heikosti erottuvia tummia juovia (ks. kaivauskertomuksen alaluku 3.5.2.4.5 sekä kartta 173).
3.7.2. Pellolle tehdyt koekuopat sekä viemärikaivanto
Kaivausalueen länsipuoliselle peltoalueelle tehtiin kymmenen 1 m × 1 m:n kokoista koekuoppaa. Kuopituksessa käytettiin samaa koordinaatistoa kuin kaivausalueella ja vuoden 1994 koekuopituksessa. Kaivettu maa-aines seulottiin. Kuopitetulta alueelta ei löytynyt rakenteita tai värjäymiä. Löytöaineisto oli lähinnä tiiltä, lasia ja lasitettua punasavikeramiikkaa. Ainoastaan kuopasta 10 (90/460) löytyi kaksi palaa rautakautista keramiikkaa. Kuopat on merkitty yleiskarttaan.
Peltoaluetta kiertävän tien mutkassa on kalliopaljastuma, jonka reunassa oli suurehkoja kiviä (ks. yleiskartta). Alueelta poistettiin turvetta, koska haluttiin selvittää, kuuluivatko kivet vuoden 1725 kartassa näkyvään läntisimmän talon kivijalkaan. Kivet saattoivatkin olla peräisin rakenteesta, mutta paikalle vedetyn sähkölinjan rakennustöissä alue oli niin pahoin myllääntynyt, ettei asiasta saatu varmuutta.
Peltoalueen itäreunaan kaivettiin kesällä 1996 sadevesiviemäri (ks. yleiskartta). Työ tehtiin kaivinkoneella arkeologin seurannassa. Peltoalueen kaakkoiskulmasta itään lähtenyt oja kaivettiin lähes puhtaaseen saveen. Ainoa poikkeava havainto oli puujäänne, joka näkyi kaivannon pohjoisprofiilissa n. 12 metrin päästä kaivausalueen itäreunasta (kartat 1 ja 200). Puu ei näyttänyt kuuluvan mihinkään rakenteeseen eikä siihen liittynyt ajoittavia löytöjä. Pellon itäreunaan kaivetussa pohjois-etelä-suuntaisessa ojassa ei myöskään näkynyt erityisiä kerroksia tai rakenteita. Ne kerrokset, joita kaivannossa havaittiin, kuuluvat suureksi osaksi tien rakenteisiin. Ainoastaan puhdasta pohjasavea edeltänyt hieman likainen savi vaikutti sekoittumattomalta (kartta 199). Viemärikaivannosta ei tullut mitään erityisiä löytöjä.
Vuoden 1996 kaivauksessa saatiin vuosina 1994 ja 1995 avattu kaivausalue tutkittua pohjasaveen asti. Rautakautisten tai varhaiskeskiaikaisten kerrosten osalta muinaisjäännös tuli kaivetuksi loppuun. Ainoastaan kaivausalueen itäreunan ja tien väliin jäi noin neljän metrin levyinen avaamaton alue, jossa sekoittumattomia kerroksia näytti vielä olevan jäljellä. Kaivausalueen pohjoisreunasta löytyneitä selvästi historiallisen ajan kerroksia ei vuonna 1996 kaivettu lainkaan.
Vuoden 1995 tapaan käytettiin stratigrafista kaivausmenetelmää, yksiköitä dokumentoitiin runsaat kaksi tuhatta. Alueelta löytyi runsaasti suhteellisen hyväkuntoisia puujäänteitä, joista suurin osa näytti kuuluvan rakenteisiin. Puurakenteiden lisäksi löydettiin runsaasti paalunjälkiä, erilaisia kivirakenteita sekä ojiksi tulkittuja kaivantoja. Rakenteet olivat stratigrafisesti kerrostuneita, erityisen selviä faaseja ei kuitenkaan kentällä voitu erottaa. Alueella oli jäänteitä useammasta rakennuksesta, joiden käyttötarkoituksesta ja keskinäisestä ajoituksesta on vaikea sanoa mitään ilman tarkempaa analyysiä.
Löydöt koostuivat aiempien vuosien tapaan lähinnä savitiivisteestä, keramiikasta sekä savikiekkojen katkelmista. Metallilöytöjä tuli aiempaa vähemmän. Poikkeuksellinen löytö oli kuitenkin 16 kg:n painoinen pronssiharkko. Muutoin metallit olivat lähinnä pieniä rautamöykkyjä ja pronssikorujen osia. Muista löydöistä mainittakoon lasimassahelmet, luiset värttinänpyörät sekä hioimet. Erityistä ajallista vaihtelua ei esineistössä havaittu.
Harris, E. C. 1979: Principles of Archaeological Stratigraphy. London.
Harris, E. C. - Brown, M. R. - Brown, G. J. (toim.) 1993: Practices of Archaeological Stratigraphy. London.
Pietikäinen, Taina 1995: Raision Ihalan Mullin eduspelto - rautakautisen asuinpaikan sekä historiallisen ajan kivirakenteen kaivaus 1994. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.
Pietikäinen, Taina 1997: Raision Ihalan Mullin eduspelto - rautakautisen asuinpaikan sekä historiallisen ajan kivirakenteen jatkokaivaus 1995. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.
Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 6.1, Karttaluettelo.