MULLIEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
MULLITurun yliopiston arkeologian osasto on aiemmin Muuttuva miljöö - muuttuva yhteisö -projektissaan pyrkinyt selvittämään Varsinais-Suomen rautakautisen asutushistorian päälinjoja makrotasolla ja ympäristön määräämältä pohjalta. Tarkastelu on rakentunut tähän asti kertyneen tutkimusaineiston - siis ennen kaikkea irtolöytöjen ja kalmistojen - varaan. Kun Raision kaupunki vuonna 1994 tarjosi jälleen mahdollisuutta kenttätöihin, kiinnostus kohdistui taas Raision Ihalan kylään. Tehdessään vuonna 1986 Ihalan arkeologista osainventointia Turun yliopiston arkeologian opiskelija Tuula Pitkänen poimi Mullin talon eduspellon pinnalta ja koekuopista saviastianpaloja, savikiekkojen osia, kuonaa, hioimen, sarvisen tai luisen kutomispuikon ja miekan kenkäimen. Peltoalueen itäpäähän keskittyneet löydöt viittasivat myöhäisrautakautiseen tai varhaiskeskiaikaiseen asuinpaikkaan.
Muutaman hehtaarin alueelta on vuosien mittaan löydetty runsaasti muinaisjäännöksiä: poltto- ja ruumiskalmisto sekä muitakin mahdollisia asuinpaikkoja. Alueella on myös kiinnostavia paikannimiä: muinaislinnaan vihjaava Linnasmäki ja varhaisesta seurakunnallisesta organisoitumisesta kertova Kirkkomäki-niminen paikka. Itse asiassa vanhin tieto alueen muinaislöydöistä liittyy juuri tähän mäkeen. Antti Matinpoika löysi vuonna 1752 noin 200 tuohivakassa ollutta hopearahaa kaivaessaan multaa; tarkkaa löytöpaikkaa ei toistaiseksi tiedetä. Tukholmassa säilyneestä luettelosta käy ilmi, että hopea-aarre koostui pääasiassa saksalaisista hopearahoista; joukossa oli lisäksi muutama anglosaksinen, irlantilainen ja tanskalainen raha. Nuorimmat, 1000-luvun jälkipuoliskon rahat kertovat aarteen kätköajan. (Katso Tuukka Talvion artikkeli Rahalöytöjä Raisiosta.)
Ihalan alue on tutkijan kannalta ihanteellisen edustava: runsaslöytöinen ympäristö on huolellisesti inventoitu ja alueen kalmistoista on tutkittu kokonaan Siirin polttokenttäkalmisto, ja osittain tuhoutuneen Ihalan kansakoulunmäen ruumiskalmiston säilyneet osat on kaivettu 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Koska perusteelliset asuinpaikkatutkimukset kuitenkin toistaiseksi puuttuivat, päätettiin vuoden 1994 kenttätöiden kohteeksi valita asuinpaikka, jotta aikaisempia kalmistotutkimuksia voitaisiin täydentää.
Kenttätyöt ovat jatkuneet vuoteen 1997. Kaikkiaan on kaivettu n. 620 m². Myöhäisrautakautisia ja varhaiskeskiaikaisia löytöjä on tavattu runsaan 300 m²:n alueelta. Kaivaustulokset ovat olleet ilahduttavia ja jopa yllättäviä. Kenttätöissä on löydetty suomalaisittain poikkeuksellisen hyvin säilyneitä rakennusten jäänteitä, jotka ovat ajoitusten mukaan peräisin 1000-1200-luvulta. Todennäköisesti 1700-luvun lopulle ajoittuva kivijalka on ilmeisesti suojannut jäännöksiä syväkyntämiseltä. Lisäksi kaivauksissa on saatu talteen myös edustava ja monipuolinen löytöaineisto, johon kuuluu mm. solkia, ruoskanpalloja ja »Mullivati».
Kohteen poikkeuksellinen säilyvyys ja monipuolinen löytöaineisto tekevät siitä valtakunnallisesti arvokkaan muinaisjäännöksen. Siksi Mullin eduspellon tutkiminen on ollut epätavallisen haastava, kiinnostava ja vastuullinen tehtävä. Koska asuinpaikka tarjoaa mikrotason mahdollisuuden tarkastella aiempia asutushistoriallisia käsityksiä ja tarjoaa kokonaan uudenlaisia aineksia Suomen sekä Itämeren piirin asutusarkeologiselle tutkimukselle, on Mullin kaivausten ja Raisiossa aiemmin tehtyjen kenttätöiden varaan rakennettu oma Raisio-projektinsa. - Erityisen kiinnostavaksi paikan tekee myös ajanjakso: hämärän peitossa oleva esihistorian ja historian taite. Käytettävissä oleva arkeologinen lähdeaineisto vähenee aiempiin jaksoihin verrattuna. Osasyynä voi olla arkeologien toistaiseksi melko vähäinen kiinnostus historiallisen ajan arkeologiaan. Ilmiön taustalla ovat myös murrosvaiheen aiheuttamat muutokset ihmisten suhtautumisessa aineelliseen kulttuuriin. Keskeisen lähderyhmän, kalmistojen, määrä pienenee ilmeisesti vähäantimiseen ja lopulta täysin esineettömään kristilliseen hautaustapaan siirryttäessä. Hallinnolliset muutokset ovat voineet johtaa pitäjäkalmistojen syntyyn aiempien talo- ja kyläkalmistojen asemesta. Näin asuinpaikat nousevat ajanjakson keskeiseksi lähdeaineistoksi. Niiden merkitystä korostaa myös se, etteivät vähälukuiset ja aukolliset historialliset lähteet, jotka kertovat vain kirkollisen ja maallisen esivallan hallinnosta ja taloudenpidosta, vielä kunnolla valaise esihistorian ja historian taitekohdan arkielämää ja elämänpiiriä - eikä lähteitä ole juuri keskiajan alkuvuosisadoiltakaan.
Raisio-projekti jakautuu sekä metodiseen että asutusarkeologiseen ja taloudellis-sosiaaliseen osaan. Keskeisellä sijalla on peltoasuinpaikoille sopivien kaivausmenetelmien toimivuuden testaaminen ja luotettavan stratigrafian luominen. Koska Ihalan Mullin asuinpaikkaa on voitu tutkia ilman pelastuskaivausten kiirettä ja paineita, ovat lähdekriittiset ja ajoitusongelmat pienempiä kuin monissa aiemmissa kohteissa. Mullin kaivauksista saatujen oppien avulla voidaan ehkä saada vanhat asuinpaikkakaivausraportit kuiskimisen sijasta puhumaan. Metodisten valmiuksien kehittäminen opettaa toki myös kaivamaan asuinpaikkoja tulevaisuudessa entistä paremmin. Koska kaivauksissa on pyritty noudattamaan kaivausmenetelmää, joka seuraa luonnollisia kerroksia, kaivausmetodinen osa edellyttää välttämättä kulttuurikerroksen synnyn ja luonteen ymmärtämistä. Tämä ja sen varaan rakentuva stratigrafian kehittäminen ei ole mahdollista ilman yhteistyötä maaperägeologien kanssa, jotka tutkivat kulttuurikerroksen syntyä geologisena ongelmana. Metodiseen puoleen liittyy myös vanhan kartta-aineiston hyödyntäminen Raision arkeologisten kohteiden etsinnässä sekä asutushistorian että asutusmuotojen kehityksen lähteenä.
Asutusarkeologisessa ja taloudellis-sosiaalisessa osuudessa erityisen huomion kohteena ovat oloissamme poikkeuksellisen hyvin säilyneet rakennusjäännökset ja rakennusten merkitys eräänlaisina »symbolisina laatikoina». Erilaiset, eri-ikäiset ja lomittuvat rakennustekniikat - liedet, savetut lattiat, hirsien jäännökset - ovat tiedonkulun näkökulmasta katsottuna kiinnostava perinneviesti. Niiden avulla voi havainnollistaa keskeistä kysymystä, miten perinteitä säilytetään ja innovaatioita omaksutaan. Myös kaikkinaiset rakennuksissa ja asuinpaikalla harjoitetut toimet on otettava huomioon tutkimuksen tässä osassa.
Asutushistoriallisen kehityksen ja talousjärjestelmän rekonstruointi sekä muutosten analysointi perustuu Mullin asuinpaikan ja Raision muihin rautakautisiin löytöihin ja muinaisjäännöksiin. Aineistona ovat kaikki löydöt sekä kaivausten arkeologinen esineaineisto, löydetty luuaineisto (ns. jätefauna), kasvien jäännökset ja siemenet sekä muiden mahdollisten luonnontieteellisten analyysien tulokset.
Keskeisinä selvityksen kohteina ovat myös Raision rautakautisen ja varhaiskeskiaikaisen asutuksen asema omassa kulttuuriympäristössään sekä erityisesti rakennukset ja ihmistoiminnan merkit sosiaalisesti ja mentaalisesti konstruoidun maisemarakenteen osina.
Tutkittavana aikana Raision seutu liittyy osaksi keskiajan Suomen, Itämeren piirin ja koko läntisen Euroopan ideologista ja taloudellista yhtenäiskulttuuria. Tämän kehityksen päätepistettä ilmentää erinomaisesti Raision noin vuonna 1500 rakennettu kivikirkko. Kaikkinensa Raisio-projektissa selvitetään, miten talonpoikainen yhteisö tuolloin eli ja vastasi sekä ulkoisiin että sisäisiin muutos- ja sopeutumispaineisiin ja miten tämä ilmeni yhteisön suhtautumisesta esinekulttuuriin ja maisemaan.
Edellä esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata projektin tutkimusteemojen avulla. Teemojen nimet eivät ole vielä hioutuneet lopullisiksi. Työt tehdään eriasteisina arkeologisina harjoitustöinä ja opinnäytteinä, arkeologian ja museologian oppiaineiden henkilökunnan tutkimustyönä sekä yhteistyössä Turun yliopiston ja muiden tutkimuslaitosten tutkijoiden kanssa.
Käynnissä olevat tutkimusteemat:
Vastauksia voidaan täydentää, mikäli mahdollisuuksia tarjoutuu, myös Raision ruumiskalmistoissa säilyneen ihmisluuaineiston avulla. Nykyaikainen osteologia ja paleopatologia kertovat menneiden ihmisyhteisöjen terveydentilasta ja yhteisöissä vallinneiden sosiaalis-taloudellisten suhteiden välisistä yhteyksistä. Ruokavalio, yksilöiden ravitsemustila, tulehdustautien taajuus ja levinneisyys, fyysisten vammojen tunnistaminen, työtaakan raskaus, erilaiset kasvuhäiriöt, vainajien ikä, sukupuoli, koko sekä sairaudet ja vaivat yms. saadaan selville nykytekniikan monipuolisilla ja hienostuneilla menetelmillä. Myös paleomolekyyligenetiikka ja erityisesti DNA-tutkimus olisivat avuksi selvitettäessä muinaisten ja nykyisten raisiolaisten sukulaisuutta.
Raisio-projektiin liittyy myös tutkimusprojektille harvinainen juonne. Hankkeen tähänastisia tuloksia on jo ehditty panna näytteille. Raision asuntomessuilla oli kesällä 1997 upouusien messutalojen lisäksi mahdollisuus tutustua Krookilan kotiseutukeskuksessa tuhannen vuoden takaiseen taloon, joka oli rakennettu ja sisustettu Mullin kaivausten rakennusjäännösten perusteella. Näyttelyssä oli todellakin mahdollisuus eläytyä muinaiseen elämäntapaan. Arkeologisessa työpajassa saattoi valmistaa esineitä ja keramiikkaa sekä veistää ja pystyttää rekonstruktion rakennuksesta, joka tunnettiin kaivausten perusteella parhaiten.
Arkeologia on yhteistyötä. Paitsi kaivaukset myös 1000 vuotta sitten Raisiossa -näyttely on kouluttanut Turun yliopiston arkeologian ja museologian opiskelijoita yhteistoimintaan monien eri tahojen kanssa. Samalla osallistuminen näyttelynrakentamiseen on opettanut tieteen popularisointia näyttelyn keinoin. Lisäksi on saatu työkokemusta ja voitu soveltaa hankittuja teoreettisia valmiuksia työelämään. Perustutkimuskin on samalla edistynyt: näyttelyä rakennettaessa on kerrankin voitu kokeilla käytännössä talonrakentamista ja esineiden valmistamista sekä tarkastella kriittisesti kaivaushavaintoja ja niiden tähänastisia tulkintoja. Näin tutkimusaineistoa on onnistuttu kartuttamaan kaivausten jälkeen myös kokeellisen arkeologian keinoin.
Sekä kaivaus- että näyttelytoiminta käytännön kokeineen on johtanut Raisio-projektin kehittämiseen. Turun yliopiston arkeologian osasto on yhdessä Taideteollisen korkeakoulun kanssa saanut Suomen Akatemian tiedontutkimusohjelmasta rahoitusta hypermediahankkeeseen Through the Eyes of Media: Visualizing Historical Knowledge, joka on samalla Master of Arts Lily Díazin väitöskirja. Uuden tieto- ja mediateknologian avulla yritetään tuoda arkeologinen tietämys osaksi uudenlaista museotoimintaa. Tätä kautta hanke laajentuu historianopetuksen ja -tuntemuksen apuvälineeksi ja tekee tunnetuksi maamme arkeologista menneisyyttä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, lähtökohtana Raision Ihalan Mullin eduspellon kaivaukset.
Haasteelliseksi tämän tekee erityisesti perinteisten arkeologisten metodien ja muinaistieteen soveltamien luonnontieteellisten menetelmien ja tulosten yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Hanke tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden käyttää uudenlaisia tutkimusaineiston ja -tulosten esittämismuotoja, erityisesti arkeologisten rekonstruktiomallien osalta. Samalla on tilaisuus saattaa perustutkimusaineisto ja -välineistö uuteen, tuleville tutkijoille sopivaan muotoon. On myös testattava, millä eri tavoin voidaan siirtää tietoa verkkojärjestelmiin vertailevan arkeologisen tutkimuksen tehostamiseksi.
On tärkeää esitellä arkeologista tutkimusprosessia hypermedian keinoin, sillä se palvelee myös yliopistojen perusopetusta. Uudella mediateknologialla voidaan sitä paitsi horjuttaa yleistä harhaluuloa, jonka mukaan arkeologian ongelmat ratkaistaan kaivaen. Tutkimus kuitenkin vasta alkaa aineistonkeruuksi luonnehdittavien kaivausten jälkeen. Kerätty aineisto on kuvattava ja alistettava lähdekritiikille ennen varsinaista analyysia. On myös pidettävä huoli siitä, että kaivetut löydöt, korvaamaton kulttuuriperintö, eivät tuhoudu: löydöt on konservoitava. Prosessin tässä vaiheessa tarvitaan muiden tieteiden ja erityisasiantuntijoiden apua. Ajoitusnäytteet on lähetettävä laboratorioihin, luukappaleet on tunnistettava, kasvinjäänteet ja siemenet nimettävä, eri löytöryhmistä on saatava selville pitoisuusanalyysit, jotka kertovat alkuperästä ja valmistustekniikasta jne. Analyysia ja vertailuaineiston keruuta seuraa johtopäätösten teko, vastaaminen kysymyksenasetteluun, synteesi ja mahdollisen uuden teorian esittäminen. Tulokset on myös julkaistava. Tutkimusprosessi vie aikaa. Jo yksin kaivausraportin laatiminen ja löytöjen luettelointi vaatii kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin kenttätyö. Ongelmatkin alkavat yleensä tästä: mistä saada rahoitus kaikkiin kaivauskertomuksen jälkeisiin tutkimusvaiheisiin?
Arkeologia on kallis tiede. Metodisen monipuolisuutensa vuoksi sen tarpeet lähenevät pikemminkin luonnontieteiden ja lääketieteen kuin muun humanistisen tutkimuksen tarpeita. Raisio-hankkeet ovat olleet poikkeuksellisen suuri ponnistus arkeologian kaltaiselle pienelle oppiaineelle. Niiden rahoitus on ollut koko ajan ongelma. Rahoituksen järjestäminen on edellyttänyt laajaa yhteistyötä. Arkeologian osasto ja Turun yliopisto ovat toki mahdollisuuksiensa mukaan osallistuneet hankkeen toteuttamiseen ja rahoittamiseen. Suurimmasta taloudellista panostuksesta, pääosasta kaivausten aiheuttamia kuluja, on kuitenkin vastannut Raision kaupunki ja erityisesti sen kulttuuritoimi. Tutkimuksen vaatimia analyyseja on voitu teettää Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston myöntämän apurahan turvin. Hypermediahankkeen päärahoittajat ovat Suomen Akatemian tiedon tutkimuksen ohjelma ja Taideteollinen korkeakoulu.
Sekä Raisio-hanketta että sen Hypermedia-jatkojalostushanketta olennaisesti palvelevan näyttelyn rakentajat osoittavat, miten laajaa yhteistoimintaa tarvitaan. Näyttelynkin keskeinen toimeenpanija on ollut Raision kaupungin kulttuuritoimi. Mukaan on myös saatu valtion työllistämistuella toimintaansa rahoittanut Raision arkeologinen työpaja, läänintaiteilija Heli Aaltonen Turun ja Porin läänin taidetoimikunnasta, lavastaja Kari Puumalainen, taidegraafikko Yrjänä Ermala Pysäkki-projektista, puvustaja Tytti Mulo, Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Raision ammattioppilaitos, Raision työväenopisto ja Turun maakuntamuseon Kuralan Kylämäki, Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri, opetusministeriö sekä varmasti myös joukko unohtuneita yhteistyökumppaneita.
Hanke etenee ja samalla myös kiitettävien tahojen määrä kasvaa.
Sähköposti: <justaa@utu.fi>.