25.1.2001 ja 1.2.HENKILÖT RYHMÄTYÖN KOHTEENA

Mikko Lindholm Marko Painilainen, 37, alempi toimihenkilö Marko Painilainen kiristää vauhtiaan ja nostaa harmaan ulsterinsa kauluksia pystyyn saadakseen suojaa yltyvää sadetta vastaan. Sateenvarjo levisi aamulla töihin mennessä, joten nyt on sinniteltävä ilman sitä. Markon vettä valuva tukka pyrkii silmille, eikä paksusankaisten silmälasien läpi näy muuta kuin vesipisaroita.

Hän sadattelee mielessään kenkävalintaansa, sillä aamulla jalkaan vetäistyt pikkukengät ovat totaalisen sopimattomat tällaiselle loskakelille. Hitto sentään! Markon ulsteri, kuten sen alla oleva tumman sininen pukukin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Ei aivan tämän talven mallia.

Markon vaimo Eila on huomauttanut asiasta usein miehelleen, mutta aika ei vain riitä kaupoilla juoksemiseen. Eilan joululahjaksi antamat paidat olivat kyllä ihan kivoja, vaikka Marko ei välittänytkään niiden kirkkaista väreistä ja raidoista. Uuden aseman takia voisi kyllä kiinnittää hieman enemmän huomiota tuohon ulkonäköasiaan. Ehkä Eila on oikeassa. Markoa vituttaa.

Hän on kävelemässä takaisin työpaikalleen, koska tajusi unohtaneensa huomisen esityksen kalvot avokonttoriin pöydälleen. Hän huomasi asian vasta bussissa, joten hänen oli hypättävä pois ja palattava takaisin kävellen. Päivä oli muutenkin venynyt ylipitkäksi esitystä valmisteltaessa, eikä Markolla ollut enää intoa miettiä työasioita. Silti hän oli päättänyt kerrata illalla esitystään kotona, pystyäkseen esittämään kuukausiraportin kerrankin turhia takeltelematta.

Matkalla toimistoon Marko arvailee mitä uutta hänen työkaverinsa Karri on keksinyt huomiseen esitykseensä. Markoa todella ärsyttää Karrin PowerPoint –slaidit ja koko se show, jota mies vetää aivan pienintäkin esitystä varten. Onhan ne toisaalta näyttävän näköisiä ja pomo ainakin pitää niistä. Mutta ei Karri yhtä hyvin omia työasioitaan hoida. Pelle!

Pitäisi opetella käyttämään paremmin sitä tietokonetta, ei kai sitä nykyään ilmankaan pärjää. Keneltäköhän kysyisi apua? Karri kyllä osaisi, mutta siltä ei voi kysyä neuvoa. Ei todellakaan! Ajatus Karrin omahyväisestä virneestä saa Markon kiristelemään hampaitaan...