[ interactive scriptwriting studio ] taku kaskela kohtausharjoitus

Hissi laskeutuu alaspäin. Marko puristaa rystyset valkoisena salkkua kädessään. Hän näyttää siltä että ulkona ollut räntäsade on puristanut hänen flegmaattisesta olemuksestaan viimeisenkin puhdin. Tavaratalossa vietetyt 10 minuuttia ovat sulattaneet ne märiksi noroiksi jo valmiiksi nuhjuisille vaatteille. Hän puristaa salkkua tiukemmin ja ajattelee nappaavansa alakerran kukkaosastolta vielä kimpun tulppaaneja ostamansa lahjan lisäksi. "Kaikenlaista sitä perkele pitää" hän ajattelee mielessään ja pohtii kuinka paljon mieluummin menisi kotiin ja korkkaisi keskiolutpullon. Hissi pysähtyy ja ovet aukeavat. Hän pohtii mielessään tyšpaikan Karria ja tulevia firman juhlia. Pakko pitää eukko hyvällä tuulella ettei häviäisi Karrille pomon edessä. Se raahaa kuitenkin jonkun luuskan sinne, vaikkei edes ole kihloissa. Onneksi pomo on sentään vanhanaikainen mies. Ja sauna illoissa juttu vaimosta puree paremmin kuin poikamieshehkutukset. Onneksi.

Soililla on ollut vapaapäivä. Hän hypistelee helmiä kaulassaan astuessaan hissiin sisään. Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa se kashmir huivi, hän ajattelee kohentaessaan takin kauluksia kaulan päälle. "Se oli melkein saman näkšinen kuin se ranskalainen." Huivi, samoin kuin kaulassa olevat helmet ovat Stockmanin parasta laatua, melkein kuin Pariisissa. Soili pitää kädellä kiinni kauluksista ja peittää niillä kaulassa olevan helminauhan. Hississä oleva mies rypistyneine popliinitakkeineen näyttää aivan joltain ryssältä. Ja kaikkihan tietää että ne varastaa kaiken minkä saa. Soili ei katsoo suoraan eteenpäin mutta arvioi miestä hissin kiiltävästä ovesta tuhahdellen mielessään.

Marko havahtuu pistävään kukkaistuoksuun. Hän seuraa nenäänsä ja katsoo tulijaa alta kulman. "Mikähän lumppu tuokin on." Marko astuu vaivihkaan askeleen kauemmaksi hissin täyttävän hajuveden lähteestä ja jatkaa tarkasteluaan. Hän mittaa Soilin korkokengistä nutturaan asti. "Varmaan joku venäläinen huora". Hissi matkaa nopeasti viidennestä kerroksesta alaspäin pysähtymättä. Molempien häiriintymätön huomio jakaantuu tasaisesti omien ajatusten ja toisen ilmeettömän arvioinnin välille. Marko ajattelee vaimonsa lahjaa ja manaa mielessään toivovansa tämän pitävän siitä jotta firman juhlat menisivät hyvin. Onneksi hänen vaimonsa on sentään kunnollinen, Eila ei ikinä lähtisi ulos tuon näköisenä.

Soili pohtii kotimatkan ostoslistaa ja jääkaapin sisältöä. Hän katseensa on mitään näkemättömänä hissin oven kuperassa kuvassa miehestä ja hän ajattelee menevänsä kaupungille lauantaina ostamaan vaatehuoneelta paitoja miehelleen. Hissi tärähtää pohjakerrokseen. Blink äänen kuuluessa molemmat suunnistavat yhtä aikaa ovea kohti ennen sen avautumista ja tönäisevät vahingossa toisiaan. Soili heilahtaa ja hänen kätensä irtoaa äkkinäisesti kauluksilta. Kaulanauha heilahtaa kaulassa ja Marko näkee vilaukselta halvan korukopion Ð samanlainen heilahtaa lahjapaketissa hänen salkussaan. Oven avautuessa molemmat nopeasti katsovat toisiinsa ystävällisesti hymyillen ja mutisevat anteeksi hieman liian äänekkäästi poistuen tavaratalon ihmisvirtaan.

[alkuun]