|
Laura Tuuli tuntuu ihanan pehmeältä iholla ja aurinko on jo jonkin aikaa ystävällisesti lämmittänyt niskaa. Ruoho on juuri niin vihreää kuin minkälaiseksi sitä talvisin haikeana muistelee, ja se on sopivan pehmeä jalkojen alla. Pieni kuiva soratie kiemurtelee vieressä, hiukset roikkuvat hieman silmillä ja kannan kenkiäni kädessä. Punaiset sandaalit, tänä kesänä ostetut jotka eivät vielä ole mukautuneet jalkoihini, vai mukautuvatkohan jalkani kenkiin? Kävely on mukavaa mutta olen kävellyt jo yli tunnin, äiti ja isä ovat tottuneet pitkiin kävelyihini mökillä ollessamme mutta tällä kertaa taidan myöhästyä lounaalta. Kaukaisuudesta kuuluu autonääntä, toivottavasti saisin kyydin. Äiti on aina sanonut ettei sievän tytön sovi liftata, mutta sievän tytön ei myöskään sovi kävellä yksikseen pitkiä matkoja paljain jaloin, joten minä liftaan, se on minulle sopivaa, kuten kävelynikin. Pieni punainen auto lähestyy, siinä näyttää olevan vain kuski kyydissä.
|