|
Markus Hänellä on punaiset polkkahiukset ja on hyvin söpö. Arvelisin hänen olevan ehkä 15-16 vuotias, mutta sitä on vaikeata sanoa. Kymmenessä vuodessa menettää arviointikykynsä sen ikäisistä. Hän vain hymyilee. "Haluatko kyydin?" kysyn. "Pitäisi päästä vähän tätä tietä eteenpäin.." tyttö sanoo samalla kun astuu autoon. Sininen mekko ja likaiset jalat, tyttö on varmasti kävellyt jo jonkin aikaa. Hänellä on auringon punoittamat hartiatkin. "Tiedätkö onko tämä Rödsöntie?.." kysyn. "On joo" tyttö vastaa, auto liikkuu jälleen ja havahdun, tuoksu on muuttunut autossa - miellyttävää. Tyttö hymyilee vienosti, ei sano mitään. Aurinko jaksaa lämmittää. "Ikävän kuuma ilma ajaa autolla" - yritän aloittaa keskustelun. On hetken hiljaisuus ja tyttö vastaa että "onhan toki kuuma, mutta miellyttävämpää tämä on kuin jos olisi kylmä.." "Totta mutta kylmällä auton voi lämmittää" sanon ja tyttö vastaa "mutta silloin on myös niin pimeätä ettei eteensä näe, ja liukasta." Niinpä onkin, ajattelen. "Totta, liukkaus ja pimeys ovat ikäviä ja vaarallisia, mutta äskettäinkin olin ajaa ojaan kun tämä tie on niin kuoppainen." Tyttö hymyilee, "ei pidä ajaa niin lujaa, ja kannattaisi pitää katseensa tiellä" hän sanoo. Totta - ajattelen itsekseni. Aurinko porottaa - katson tietä. Tyttö istuu hiljaa vierelläni. Laitan pääni hetkeksi ulos ikkunasta vilvoitellakseni, miellyttävää. Tyttö sanoo jotain mutta tuulen humina peittää sen. Vedän pääni jälleen autoon ja kysyn mitä hän sanoi. Hetken tyttö katsoo lattiaan. "Jäisin seuraavalla oikealle kääntyvän tien kohdalla. Meidän mökki on siitä pienen matkan päässä.." Hän katsoo minuun ja hymyilee jälleen.
|