Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1994

5. HAVAINNOT
 
 

5.1. Peltokerros
5.2. Ensimmäinen kerros
5.3. Toinen kerros
5.4.Kolmas kerros
5.5.Neljäs kerros
5.6.Viides ja sitä alemmas kerrokset
5.7.Historiallisen ajan kivijalka
5.8.Yhteenveto tasokaivaushavainnoista
5.9.Koekuoppahavainnot
 
 

5.1. Peltokerros

TYA D 260: 1-4
TYA neg F 20502-20504, 20507-20511
löydöt TYA 619: 1-163
kartta 15.

Kaivausaluetta peitti useana kesantovuonna syntynyt maatuneista heinäkasveista syntynyt sitkeä »turvemainen» kerros, joka poistettiin lapioilla. Kaivausaluetta ei vielä paalutettu, koska paalujen ei uskottu pysyvän paikallaan pintakerrosta poistettaessa. Turvepaakkujen heittelyssä irronneesta maasta syntyi sekoittunut maakasa, jossa havaittiin olevan löytöjä. Tämä maakasa seulottiin ja löydöt otettiin talteen. Ne on luetteloitu löytöluettelon alkuun sekoittuneesta maasta löydetyiksi. Pintakerroksen poiston jälkeen alue paalutettiin 2 × 2 m:n ruutuihin. Alueen keskelle jätettiin n. 0,5 m leveä profiilikaista (x=102,5-103).

Peltokerros poistettiin lapioimalla maa 2 × 2 m:n ruutu kerrallaan. Peltokerroksen poistossa pyrittiin lapioimaan pois selvä, homogeeninen kyntökerros. Lapiointi lopetettiin heti, kun maan värissä tapahtui muutosta tai kiviä oli epäilyttävän paljon. Aluksi peltokerros poistettiin alueelta 97-108/504-512, kaivauksen myöhemmässä vaiheessa kaivausaluetta laajennettiin alueilla 97-110/502-503 sekä 109-110/502-508.

Profiili x=102,50-103 jakoi alueen jo peltokerroksesta lähtien kahteen erilaiseen osaan. Profiilin pohjoispuolella (x=103-110) selvä peltokerros oli paksumpi, n. 25-35 cm, eteläpuolella (x = 97-102) se oli ohuempi, n. 15-20 cm. Esihistorialliset löydöt keskittyivät jo peltokerroksesta alkaen profiilin eteläpuolelle.

Jatkossa näitä keskiprofiilin eri puolilla olleita alueita käsitellään omina kokonaisuuksinaan, joista käytetään nimiä eteläpuoli tai eteläalue ja vastaavasti pohjoispuoli tai pohjoisalue.

Eteläpuolella (97-102/502-512) peltokerroksen poiston jälkeen (tasossa 0) ei havaittu mitään rakenteita. Alueen länsireunassa (ruudut 97-102/502-505) maa muuttui hyvin tummaksi ja nokiseksi noin 10-15 cm vahvuisen peltokerroksen poiston jälkeen. Ruudussa 99-100/502-503 oli peltokerroksessa voimakas keskittymä palamattomia eläinten luita, joita ei kuitenkaan otettu talteen. Eteläalueen keskellä ja itälaidassa maa ei ollut niin tummaa kuin länsilaidassa, se oli lähinnä humuksen sekaista savea. Peltokerros oli n. 20 cm paksu. Alueella oli muutamia pieniä kiviä siellä täällä.

Profiilin pohjoispuolisella alueella (103-110/502-512) peltokerroksessa oli paljon pieniä irtokiviä. Ruuduissa 103-106/510-511 kiviä oli niin tiheästi, että ne jätettiin lastalla esiin kaivettaviksi. Muuallakin alueella pilkisti esiin joitakin isohkoja kiviä. Ruutujen 105-106/508-509 ja 105-106/510-511 rajalla oli alue tiilimurskaa, jossa maa oli mustaa multaa. Kohta vaikutti myöhemmin kaivetulta kuopalta. Ruudut 107-108/504-507 poikkesivat muusta alueesta. Kynnös meni syvemmälle kuin muualla (n. 35 cm). Kyntökerroksen alaosassa mainituissa ruuduissa oli lahonnut puu. Kyntökerroksen alta tuli hiekkaa, eikä savea kuten muualla.

Myöhemmin avatuista ruuduista 103-110/502-503, eteläisimmässä (103-104/502-503) kyntökerros oli ohut (n. 20 cm) ja sen alta paljastui tummaa maata. Muissa ruuduissa kyntökerros paksuni selvästi, eikä sen alta tullut selvästi sekoittumatonta kulttuurikerrosta. Ruudut 105-110/502-503 kaivettiinkin kerralla toiseen tasoon. Näitä ruutuja ei seulottu ajanpuutteen ja löytöjen vähyyden vuoksi. Samoin meneteltiin pohjoisreunaan tehdyn laajennuksen kanssa, jossa ruuduista 109-110/502-508 pyrittiin löytämään jo toisaalla paljastunut historiallinen rakenne. Ruuduista lapioitiin muurin yläpuolinen sekoittunut maakerros seulomatta pois.

Löydöt peltokerroksesta koko kaivausalueella ovat vaihtelevia. Resenttejä löytöjä (lasia, tiiltä, posliinia, lasitettua keramiikkaa, rautanauloja) löytyi profiilin molemmin puolin. Ainoa selvä esihistoriallinen esine, lasimassahelmi (TYA 619: 41), löytyi ruuduista 99-100/502-503. Esihistoriallista keramiikkaa löytyi profiilin eteläpuolelta n. 370 grammaa. Se jakaantui alueelle suhteellisen tasaisesti. Tosin ruuduissa 101-102/504-505 oli keskittymä, 82,5 grammaa. Pohjoispuoleltakin löytyi n. 190 grammaa rautakautista keramiikkaa. Se keskittyi selvästi ruuturiviin 103-104/504-511. Savikiekkojen osia löytyi eteläpuolelta 930 grammaa ja palanutta savea yli kolme kiloa. Pohjoispuolelta savikiekkojen osia on 220 grammaa ja palanutta savea noin kilo.
 
 

5.2. Ensimmäinen kerros

TYA D 260: 7-17, 21-22
TYA neg F 20513-20525, 20533-536, 20539
kartta nro 3
löydöt TYA 619: 164-262.

Peltokerroksen poiston jälkeen aloitettiin varsinainen tasokaivaus lastoilla. Tarkoituksena oli kaivaa ohut (n. 5 cm) kerros peltokerroksen alaosan poistamiseksi sekä kivien ja värierojen saamiseksi esiin. Ensimmäinen kerros oli vielä selvästi sekoittunutta peltokerrosta.

Profiilin eteläpuolella (97-102/502-512) ensimmäisestä kerroksesta tuli aika vähän resenttejä löytöjä, vaikka kerros oli osittain vielä peltokerrosta. Merkittävä seikka oli, että ruutuihin 101-102/504-505 keskittyi rautakautista keramiikkaa ja savikiekkojen osia, mikä johti kaivausalueen laajentamiseen kahdella metrillä länteen. Ensimmäisessä tasossa eteläalueella tuli esiin selviä värjäymiä. Joitakin kivikeskittymiäkin alueella oli, mutta niitä ei voitu tulkita selkeiksi rakenteiksi.

Alueen länsireuna (97-102/502-504) erottui väriltään tummana. Lisäksi näkyi erilaisia ja erikokoisia läiskiä, mm. ruuduissa 99-101/502 laaja tuhkamainen (vaalean harmaa) alue, joka vaihtui ilman selvää rajaa vaaleaksi hiekaksi. Ruuduissa 102/502-503 näkynyt tummaksi värjääntynyt maa jatkui profiilin pohjoispuolelle ruutuihin 103-104/502-503. Ruutujen 97/502 ja 98/502 rajalla oli voimakkaasti hiilen ja noen sekainen läiskä. Ruutujen 98/502-503 läpi lähes länsi-itä-suunnassa kulki tarkkarajainen harmaan saven alue, joka osoittautui resentiksi salaojaksi.

Melko tarkkaan linjalla y=505 kulki terävä raja, johon sen länsipuolinen tumman maan alue loppui. Linjan itäpuolella maa oli savea. Ruuduissa 97-102/504 oli tumman ja hiilipitoisen (suuria paloja hiiltä) maan lisäksi näkyvissä oli myös hippuja maatuneesta puusta. Ruudussa 101/504 tumma maa muodosti suoran kulman ja tumma, melko tarkkarajainen linja jatkui viistosti itäkoilliseen, kohti ruutua 102/509. Ruutujen 101-102/505-509 alueella ollessa tummassa maassa oli hiilen ja maatuneen puun lisäksi pieniä läiskiä vaaleaa ja punertavaa hienoa hiekkaa. Tämän selvästi erottuneen »kulman» itä- ja eteläpuolelle jäänyt maa oli tummanharmaata savea. Savessa oli näkyvissä yhdensuuntaisia lounaasta koilliseen kulkeneita auran jälkiä.

Eteläalueen etelä- ja itäreunassa ei näkynyt yhtä selviä ja selkeärajaisia värjäymiä kuin länsi- ja pohjoisreunassa. Alueen keskellä ollut harmaa savi vaihtui tummemmaksi maaksi suurin piirtein etelään päin linjasta x=98 ja itään linjasta y=511. Tämä tumma maa oli lähinnä humuksen värjäämää savea, ei niinkään likamaata. Aivan alueen eteläreuna (97/504-512) oli vielä ensimmäisessä kerroksessa hyvin sekoittunutta (lähinnä tiiltä). Reuna vaikutti maanlaadultaankin ojamaiselta, vaikka tarkkarajaista ojaa ei havaittukaan. Maa aivan eteläalueen kaakkoisnurkassa (97-98/511-512) oli vielä ensimmäisessä tasossa peltomaista (humuksen sekaista savea).

Ruuduissa 100-102/511-512 oli tumma epäselvärajainen läiskä. Läiskässä oli ruudun 100/511 alueella aivan murentunutta, luultavasti palanutta kiveä. Pieniä kivikeskittymiä havaittiin ruuduissa 98/504, 100/509, 100/511 sekä 102/509-510. Kivet olivat noin nyrkinkokoisia tai hieman isompia, eivätkä ne muodostaneet mitään selviä rakenteita.

Profiilin pohjoispuolisella alueella (103-110/502-512) koko kerros oli sekoittunutta maata. Kerroksesta löytyi palamatonta luuta, posliinia ja tiiltä. Paljastettu ensimmäinen taso oli hyvin laikukas. Alueen länsiosa (103-108/504-505) oli multamaista tummaa maata. Ruuduissa 104-107/506-507 maa oli poikkeavan hiekkaista. Ruuduista 105/504, 105/506, 107/504, 107/506 löytyi laastinpalasia. Keskialueelle (105-107/504-507) paljastui kiveys, jonka kivet olivat kooltaan varsin vaihtelevia. Suurimmat kivet olivat halkaisijaltaan n. 40-50 cm. Kivien joukossa oli myös joitakin tiiliä, maa oli lähinnä hiekkaista humusta. Kivien välissä näytti olevan suurehkoja onkaloita.

Kiveystä oli myös ruuduissa 103-104/508-510. Kivet olivat muutamaa isoa kiveä lukuun ottamatta pieniä. Mukana oli runsaasti lähes murentunutta tiiltä sekä muutama rapautunut kivi. Maa tällä alueella oli tummaa ja multamaista, siellä täällä oli hiekkaläiskiä. Näiden kahden kiveyksen välissä, linjan y=509 kohdalla, oli pohjois-etelä-suuntainen puoli metriä leveä saveus. Se kulki koko pohjoisalueen poikki ja kääntyi ruudussa 104/509 suorakulmaisesti länteen jatkuen ruutuun 103/506. Alueen itäreuna (103-108/510-512) oli hyvin tummaa hiilipitoista maata, jossa oli siellä täällä epämääräisiä saviraitoja. Erityisen tummaa maa oli ruuduissa 103/510-512.

Profiilin pohjoispuolisen alueen kiveykset eivät olleet tulkittavissa ensimmäisessä tasossa. Ne vaikuttivat lähinnä purkukiviltä. Toisaalta tiiliä ja resenttejä löytöjä ei tullut erityisen paljon, eivätkä kiveykset vaikuttaneet kovin myöhäisen talon purkujäänteiltä.

Koko kaivausalueelta ei ensimmäisestä kerroksesta tullut kovin paljon löytöjä, mikä johtui kerroksen ohuudesta. Eteläpuolelta rautakautista keramiikkaa löytyi n. 140 grammaa, pohjoispuolelta vain 45 grammaa. Savikiekkojen osia löytyi eteläpuolelta 1700 grammaa (osa koristeltuja), pohjoispuolelta ei yhtään. Ehdoton löytökeskittymä oli ruudussa 101/502, josta yksistään löytyi yli 800 grammaa kiekkojen osia. Palanutta savea löytyi profiilin eteläpuolelta yli 1800 grammaa, pohjoispuolelta 190 grammaa.
 
 

5.3. Toinen kerros

TYA D 260: 18-20, 24-37, 40-44
TYA neg F 20541-20562, 20568-20573
kartat nro 4, 5 ja 14
löydöt TYA 619: 263-434.

Profiilin eteläpuolella (97-102/502-512), alueen keskellä ollut savi oli tarkoitus kaivaa luonnollisina kerroksina pois. Kosteassa savessa kerrokset erottuivat hieman erivärisinä (vaikka olivatkin savea). Ennen tasokaivausta alueelle tehdyssä koekuopassa (nro 67) oli havaittu myös viitteitä kovaksi tallaantuneesta maalattiasta. Luonnollisten kerrosten kaivaminen kuitenkin osittain epäonnistui, koska saven kuivuttua kerrosten vaihtumista ei enää havaittu. Peltokerroksen alta paljastunutta, osittain vielä humuksen värjäämää savea poistettiin 5-10 cm. Paksuimmillaan se oli alueen keskellä ja oheni (kokonaan häviten) länsilaitaan päin. Alta paljastui vaalea, puhdas savi, joka jätettiin poistamatta. Itälaidassa vastaavia savikerroksia ei pystytty erottamaan.

Ruuduissa 97-102/502-504 toinen kerros jäi melko ohueksi, keskimäärin se oli 5 cm. Alue osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja siinä tapahtuneet muutokset haluttiin kartoittaa mahdollisimman tarkasti. Osittain edellisessä tasossa näkyneet värjäymät tulivat selvemmiksi, osittain väriläiskiä ilmestyi lisää ja taso muuttui sekavammaksi.

Ruuduissa 97-98/502-503 näkynyt tumma hiilinen alue muuttui niinvoimakkaasti ja niin nopeasti, että näistä ruuduista piirrettiin aputaso 1B (kartta 4), lisäksi valokuvattiin, muttei piirretty, aputaso 1C (TYA D 260: 40, TYA neg F 20568-20569).

Välitasossa 1B nurkassa 97-98/502-503 näkyi mielenkiintoinen nokisesta ja hiilisestä maasta sekä hiiltyneestä puusta muodostunut kuvio. Ruuduissa 98/502-503 kulkenut selvärajainen resentti oja rikkoi sen pohjoisessa. Ruskeassa likamaassa kiersi neliskulmaisesti ohut, hiiltynyt puuraita muodostaen suoran kulman ruutuun 97/503. Sen sisäpuolelle jäi erittäin hiilinen alue, jossa hiilipalat olivat jopa 5 × 5 cm:n kokoisia. Hiilisessä maassa oli läiskinä vaaleanruskeaa hiekkaa, joka osittain oli aivan puuterimaisen ohutta ja lähes valkoista. Suurin läiskä kulki pohjois-etelä-suuntaisena raitana ruuduissa 97-98/502. Hiilisistä kohdin löytyi savitiivistettä ja kuonaantunutta savea. Aivan ruudun reunassa (96-97/502-503), osittain avaamattomalle alueelle jääden, oli n. 10 cm leveä hiiltynyt puu.

Aputasossa 1C hiilinen maa osittain hävisi ja vaalean maan osuus kasvoi. Vaaleaa tuhkamaista hiekkaa oli suorakaiteen muotoisena alueena lähinnä ruutujen 97/503 ja 97/504 rajalla. Tämän läiskän itäreunassa kulki voimakas hiiliraita. Tuhkamaisen hiekan länsipuolella, ruudussa 97/503 oli myös vaaleaa hiekkaa, mutta se oli karkeampaa ja ruskeampaa. Ruudussa 97/502 oli yhä voimakkaan tummaa ja hiilistä maata. Edellisessä tasossa näkynyt puu näkyi yhä.

Toisessa tasossa ruuduissa 97-98/502-503 näkyi yhä selvä värjäymä, jonka salaoja katkaisi. Keskellä oli neliömäinen läiskä vaaleanruskeaa hiekkaa, jossa oli läiskinä valkoista ohutta, puuterimaista maata. Alueen länsilaita oli tummaa likamaata. Likamaan ja vaalean hiekan välinen raja oli jyrkkä, rajalla näkyi heikko tummanruskea juova (jotain maatunutta?). Vaaleaa hiekkaa kiersi etelässä ja idässä hiiltä ja maatunutta puuta ollut tumma »kehys», joka muodosti suorakulmaisen nurkan ruutujen 97/503 ja 97/504 rajalle (sama nurkka näkyi aiemmissakin tasoissa).

Kokonaisuudessaankin alueen länsilaita oli hyvin monimutkainen toisessa kerroksessa ja tasossa. Alueella 99-104/502-504 tuli näkyviin useita maatuneita puulinjoja, jotka olivat lähes yhdensuuntaisia (suunnassa pohjoisluode-eteläkaakko). Läntisimmässä juovassa ruuduissa 100-104/502(-503) puu oli säilynyt parhaiten, se oli noin 10 cm leveä. Puuraidat jatkuivat profiilin pohjoispuolelle, jossa oli lisäksi ruudussa 103/502 läntisintä puuta vasten kohtisuoraan hyvin hiilinen linja, joka näytti jatkuvan avaamattomalle alueelle. Koko eteläpuolen luoteisnurkka ja osittain ruudut pohjoispuolella profiilin vieressä (100-103/502-503,5) olivat maanlaadultaan tuhkamaista vaaleanharmaata maata (silttiä), jossa oli läiskinä myös valkoista puuterimaista hiekkaa. Muutoin maa länsilaidassa (97-102/502-504) oli ruskeaa likamaata, jossa oli läiskinä nokea ja hiiltä. Punaiseksi palanutta ohutta hiekkaa, valkoista puuterimaista hiekkaa sekä karkeampaa soransekaista hiekkaa oli siellä täällä pieninä, n. 10-15 cm halkaisijaltaan olevina läiskinä (kaikkia ei ole merkitty tasokarttaan).

Raja länsilaidan tumman likamaan ja keskialueen vaalean saven välillä oli selvä. Rajalla (joka kulki pohjoisluode-eteläkaakko-suunnassa, linjan y=505 kohdalla) oli maatunut puuraita. Tumma likamaa teki n. 90 asteen kulman ruutujen 101/504-505 rajalla ja kääntyi hyvin selvärajaisena itäkoilliseen. Tämä likamaaraita (ruuduissa 101,5-102/505-509) oli hyvin tummaa, siinä oli heikkoja jäänteitä maatuneesta puusta sekä noki- ja hiililäiskiä. Samoin pieniä punaiseksi palaneen hiekan sekä vaalean hiekan läiskiä. Likamaa-alue jäi osittain keskiprofiilin alle, mutta se näytti jatkuvan profiilin pohjoispuolella - ei tosin aivan yhtä tummana eikä yhtä suorana ja selvärajaisena kuin profiilin eteläpuolella.

Profiilin eteläpuolisen alueen itä- ja eteläreunassa värjäymät olivat melko epäselviä vielä toisessa tasossa. Toinen kerros oli maanlaadultaan tummaa savea, jossa ei erottunut samanlaisia kerroksia kuin keskemmällä aluetta. Alueen koillisnurkassa (100-102/510-512) näkyi toisessa tasossa selvä likaisen maan läiskä, jossa oli runsaasti hiiltä. Raja keskialueen vaaleaan saveen päin ei kuitenkaan ollut terävä. Aivan itäreunassa (97-102/512) kulki vaalean saven kaistale. Kaakkoisnurkka (97-99/510-512) oli lähes samanlainen kuin edellisessä tasossa. Maa oli tummanharmaata, osittain humuksen sekaista savea, jossa ei tullut erilaisia kerroksia näkyviin (nurkassa toinen taso onkin tekninen, ei luonnollinen - nurkan ei haluttu syvenevän liiaksi keskialueeseen nähden). Maa muuttui länteen päin vaaleammaksi ilman erityisen selvää rajaa. Ruuduissa 97/506-510 maa oli vielä sekoittunutta, mahdollisesti kyseessä oli ruudusta 98/502 jatkunut salaoja, joka ei kuitenkaan näkynyt selvärajaisena. Koko eteläpuolisella lueella ei toisessa tasossa tullut näkyviin mitään selviä kivirakenteita, kiviä oli alueella hyvin vähän ylipäätään.

Toisessa kerroksessa profiilin eteläpuoliselta alueelta löytyi vielä joitakin resenttejä löytöjä (lasia, raha, lasitettua keramiikkaa). Ne löytyivät kuitenkin salaojasta ja aivan sen läheltä tai alueen itälaidasta, jossa maa oli vielä osittain peltokerroksen sekainen. Muuten kerros vaikutti sekoittumattomalta. Varsinaisia esineitä löytyi muutama: keritsimet TYA 619: 265,tulusrauta 273 sekä kaksi luista värttinänpyörää 422 ja 423. Massalöytöjen suhteen alueen luoteisnurkka oli rikkain, keramiikka ja savikiekkojen osat keskittyivät selvästi alueelle 100-102/502-505. Ruudussa 101/502 oli eniten keramiikkaa: n. 85 grammaa. Ruudussa 102/505 savikiekkojen osia oli lähes 1,5 kiloa. Keramiikkaa eteläalueella oli yhteensä 480 grammaa, kiekkojen osia 5,7 kiloa. Osa kiekoista oli koristeltuja. Palanutta savea löytyi 3,8 kiloa - se jakaantui alueelle tasaisemmin. (Liite 3.)

Mainittakoon, että samasta kerroksesta maatuneiden puulinjojen kanssa löytyi rautakautista keramiikkaa sekä savikiekkojen osia. Mitään selvästi resenttejä löytöjä ei »puulinja-alueelta» tullut. Savitiiviste näytti usein liittyvän puu- ja hiiliraitoihin.

Profiilin pohjoispuolella (103-110/502-512) toinen kerros oli varsin sekoittunut, juuri mitään esihistoriallisia löytöjä ei tullut. Alueen keskivaiheilla (104-107/504-507) ollut kiveys laajeni toisessa kerroksessa ja alkoi muistuttaa yhä selvemmin purkukivikasaa. Kivet olivat varsin suuria, halkaisijaltaan 40-60 cm ja niiden joukossa oli joitakin tiilenkappaleita ja resenttejä löytöjä. Maa kiveyksessä oli lähinnä puhdasta hiekkaa. Kiveys kartoitettiin välitasossa 1B (kartta 14).

Toista kerrosta kaivettaessa kiveys näytti jäävän korkeammalle kuin muu alue. Koska kiveys ei ollut mikään selvä esihistoriallinen rakenne, se päätettiin purkaa. Kiveyksen ja keskiprofiilin välistä kaistaletta (x=103-104) kaivettiin varovaisemmin, koska se näytti kuuluvan profiilin eteläpuoleiseen likamaa-alueeseen.

Kun kivikasa purettiin ja hiekkaista maata kaivettiin alaspäin, alkoi hahmottua neliömäinen rakennuksen perusta. Rakenteen pohjoismuuri näytti jäävän avaamattomalle alueelle, joten kaivausaluetta laajennettiin kaksi metriä pohjoiseen (109-110/502-508). Suurten pyöreiden kivien lisäksi purkukasassa oli pienehköjä, suorakaiteen muotoisiksi lohkottuja kiviä. Tiiltä kasasta tuli hyvin vähän. Rakenteen keskellä ollut maa oli ensimmäisestä tasosta alkaen hiekkaa, joukossa oli laastin palasia. Löydöt olivat punasavikeramiikkaa, palamatonta luuta, lasia, tiiltä, epämääräisiä rautaesineitä ja raudan palasia. Kaikkia löytöjä ei taltioitu. Koska rakenteen keskelle jäänyt alue (105-108/505-507) oli selvästi sekoittunutta, maa päätettiin poistaa lapioimalla mahdolliseen häiriintymättömään kerrokseen asti. (Kivirakenteesta tarkemmin luvussa 5.7.)

Profiilin pohjoispuolen itäreuna (103-108/509-512) oli edellisessä tasossa varsin tumma ja hiilinen. Toinen kerros jatkui melko samanlaisena, mutta esihistoriallisia löytöjä ei juuri tehty (yksi rautakautisen keramiikan pala sekä kaksi palaa savikiekosta). Lisäksi alueelta löytyi joitakin resenttejä löytöjä. Epäselväksi jäikin, liittyikö maan tummuus ja hiilisyys profiilin eteläpuolisiin värjäymiin. Toisessa tasossa näkyviin tuli laajoja alueita vaaleaa savea, mutta myös tummia läiskiä. Tummat läiskät olivat pitkänomaisia, maan kuivuttua ne näkyivät aika heikosti. Alue on merkitty karttaan tummaksi saveksi. Tumminta ja hiilipitoisinta maa oli aivan profiilin y=513 vieressä olleessa läiskässä ja aivan profiilin vieressä ruudussa 103/510.

Ruuduissa 103-105/502-503 sekä 103/504-508 tuli toisessa tasossa esiin värjäymiä, jotka jatkuivat selvästi profiilin eteläpuolelta (selostettu tarkemmin kyseisessä kohdassa). Ruuduista löytyi rautakautista keramiikkaa sekä savikiekkojen osia. Alue näyttikin jääneen häiriintymättömiksi myöhäisemmästä kivijalasta huolimatta. Sensijaan ruudut 106-110/502-503 olivat sekoittunutta maata (lasia, posliinia). Kivijalan ympärillä ollut saveus erottui likamaasta hyvin selvärajaisena.
 
 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 5.4, Kolmas kerros.
 
 

Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut