STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
TULUSRAUTA (TYA 619: 273)
Löytötyyppi: Tulusrauta, kokonainen, rautaa.
Käyttötarkoitus: Tulen sytyttäminen yhdessä taulan ja piikiven kanssa.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Koko: 103 mm × 32 mm × 6 mm.
Paino: 24,1 g.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Tulusraudat omaksuttiin Suomessa käyttöön varhaisella merovinkiajalla, 500-luvun jälkipuolella jKr. Sitä ennen tulta oli isketty tuluskivistä. Tulusraudalla iskettiin piin tai kvartsin palasia. Kun ohuet teräshiutaleet alkoivat kyteä ilmassa, syntyi kipinöitä. Kipinät iskettiin taulaan, joka valmistettiin koivun taulakäävästä. Kun taula saatiin kytemään, se asetettiin yleensä katajankuoresta valmistetun sytykepallon sisään. Sitten sytykepallo puhallettiin tuleen. Yleensä se valmistettiin katajan kuoresta.
Alusta alkaen tulusrautoja oli eri tyyppejä. Muodoltaan yksinkertaisimmat raudat säilyivät käytössä 1800-luvulle asti, jolloin tulitikut syrjäyttivät tämän vanhan keksinnön. Nämä yksinkertaiset raudat olivat yleensä soikeita, kuten myös tämä kappale. Koristeellisempiakin tyyppejä oli olemassa.
Tulusrautoja on löydetty lähinnä miesten haudoista. 1000- ja 1100-luvun ruumishaudoissa tulusraudat muodostavat usein kokonaisuuden yhdessä vyökukkarossa kannettujen piinpalojen ja hiomakiven kanssa.
Kansanperinteen mukaan tulusraudoissa oli maagista voimaa.
Niitä käytettiin taioissa, joilla torjuttiin esimerkiksi pahoja
yliluonnollisia voimia ja salamoita.