Kesän lähestyessä alkoivat maatyöt. Jokivarren ja merenrannan savikoille raivatut pellot kynnettiin hevosen tai härkäparin vetämillä auroilla. Kylvö aloitettiin herneellä ja pavulla. Hieman myöhemmin, viimeisään touko- ja kesäkuun taitteessa, kylvettiin ohraa ja ruista, hieman myös vehnää, pellavaa ja kauraa. Pitkään viljelyksessä ollut pelto saattoi lannoittamisesta huolimatta tulla hedelmättömäksi. Tällöin se oli jätettävä pitkäksi aikaa kesannolle, jolloin sitä voitiin käyttää vain karjalaitumena tai heinäiittynä. Keskiajalla tulivat käyttöön ruis- ja vehnälajikkeet, joka kylvettiin vasta syksyllä. Tällöin siirryttiin kaksivuoroviljelyyn, jossa suurta osaa pelloista pidettiin vuorovuosin kesannolla tai kylvettyinä.

Peltojen ohella viljaa kasvatettiin myös kaskissa, joka sijaitsivat kauempana asutuksesta. Kaskiviljely perustui lehtimetsän tai lehtipuuvaltaisen sekametsän polttamiseen. Tuhka ja kuumuuden maaperässä aiheuttamat muutokset antoivat viljelykasveille ravinteet parin sadon ajaksi. Tämän jälkeen kaskipaikalla kasvoi enää heinää ja sitä käytettiin laitumena tai niittynä, kunnes se taas metsittyi. Uudestaan se voitiin kasketa noin 20 - 40 vuoden kuluttua. Kaatamisen jälkeen kaski poltettiin yleensä kahtena peräkkäisenä kesänä ennen ensimmäistä kylvöä. Jälkimmäinen poltto (eli "viertäminen") ja kylvö tietenkin ajoittuivat kevääseen ja alkukesään, jos kaskessa oli tarkoitus kasvattaa kevätviljaa.

Toukokuun tärkeitä tapahtumia oli myös juhlallinen karjan päästö laitumelle, jolla se sai kulkea paimenten vahtimana. Ensin naudat, lampaat, vuohet ja hevosetkin käyskentelivät pelloilla ja niityillä, jotka samalla saivat lannoitetta. Ennen uuden heinän ja viljan kasvua ne kuitenkin ajettiin metsiin tai kuljetettiin sopiville laidunsaarille. Metsälaiduntamisessa vaarana olivat karjan eksyminen ja suurpedot. Yöksi karja ajettiin kotiin lypsettäväksi. Pellot ja niityt piti suojata elikoilta aidoilla, joiden kunnostaminen oli jokavuotinen rasitus.

Maatöiltä ehdittiin pyyntiretkillekin. Huhti- ja toukokuussa pyydettiin metsoja ja teeriä soitimelta. Saaristossa voitiin alkukevää,stä alkaen pyytää alleja ja haahkoja. Vesilintujen munia kerättiin pesistä ja varta vasten rakennetuista munituspöntöistä. Tärkeintä oli kuitenkin kalastus. Huhtikuusta alkaen alkoivat eri kalalajit nousta kutemaan rantavesiin. Verkot, nuotat, katiskat, atraimet, onget ja merrat antoivat saaliiksi muun muassa haukea, ahventa, lahnaa, säynettä ja silakkaa. Edellisen kesän jäljiltä kalanpyydykset olivat usein kunnostamisen tarpeessa, mutta valon alkaessa lisääntyä nuottien ja verkkojen paikkailu kuten muutkin pikkutarkat käsityöt helpottuivat. Naisväki alkoi kutoa kankaita suurella vaivalla kehräämistään langoista. Naiset ottivat osaa myö raskaisiin maatöihin ja kalastukseen

Lähteet:

• Vilkuna 1935.
• Vilkuna 1990.
• Vuorela 1975.
• Soininen 1974.
• Talve 1990.