STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
VUOHEN TAI LAMPAAN LUITA (TYA 619: 429)
Löytötyyppi: Vuohen (Capra hircus) tai lampaan (Ovis aries) luita.
Käyttötarkoitus: Kotieläimiä (eläinjätettä).
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Vuohi ja lammas ovat luustoltaan niin samankaltaisia, että niitä ei pystytä erottamaan toisistaan, jos koko luurankoa ei ole säilynyt. Suomessa niitä on kasvatettu viimeistään pronssikaudella eli n. vuosina 1500-500 eKr, luultavasti jo kivikaudellakin. Molemmat lajit antoivat mainion lisän ravintoon niin lihan kuin maidonkin muodossa. Sen lisäksi lampaan villa oli rautakauden Suomessa tärkein tekstiilien raaka-aine, vaikka myös pellava-, hamppu- ja nokkoslankaa voitiin käyttää.
Villakankaan teko oli hyvin hidasta puuhaa. Villa piti kuohkeuttaa ja karstata, minkä jälkeen lanka kehrättiin värttinällä ja kudottiin pystykangaspuissa. Vaakakangaspuut tulivat käyttöön keskiajan kuluessa.
Villa soveltuu kylmään ilmastoon, koska sen kuidut eristävät lämpöä erinomaisesti. Perinteisesti lampaat kerittiin 3 tai 4 kertaa vuodessa. Parasta villaa saatiin syksyllä, laidunkauden jälkeen.
Mullin asuinpaikalta tunnetaan sekä nuorten että vanhojen lampaiden tai vuohien luita: lihan vuoksi teurastettiin yleensä nuoria eläimiä, kun taas toisia yksilöitä kasvatettiin villan ja maidon vuoksi ja niiden annettiin elää vanhoiksi.
Lampaan taljoista voitiin muokata esimerkiksi lämpimiä
peitteitä. Pukin tai pässin sarvea voitiin käyttää
soittimena.