Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
LUUNEULA (TYA 631: 320)
Löytötyyppi: Neula, palamatonta luuta.
Käyttötarkoitus: Ompelu tai neulominen.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Koko: 84 mm × 6 mm × 4 mm.
Paino: 2 g.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Luuneuloja käytettiin verkkojen tekoon, ompelemiseen
sekä neulakintaiden ja sukkien neulomiseen ns. neulakinnastekniikalla.
Kinnasneulalla ompelu on yleiseurooppalainen, aina Afrikkaa myöten
tunnettu käsityötekniikka, joka säilyi itämerensuomalaisten
kansojen keskuudessa myöhään. Sekä Suomessa että
Virossa vanhimmat kinnaslöydöt ovat 1000-luvulta. Neulakintaita
tunnetaan Suomesta niin naisten kuin miestenkin haudoista.