Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
HEVOSEN LUITA (TYA 642: 1855a)
Löytötyyppi: Hevosen (Equus caballus) sormi/varvasluut I ja II.
Käyttötarkoitus: Ratsu tai juhta (eläinjätettä).
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Varhaisimmat osteologiset todisteet hevosesta Suomessa ajoittuvat nuoremmalle pronssikaudelle eli n. vuosiin 1000-500 eKr. Rautakauden hevoset olivat nykyistä pienempiä, ehkä vain 120-130 cm säkäkorkeudeltaan.
Hevosta käytettiin kuorma- ja vetojuhtana sekä
ratsuna. Kesällä pitkät maamatkat tehtiin luultavasti
ratsastaen, koska pyörällisille ajoneuvoille sopivia teitä
oli hyvin vähän. Tavaroita voitiin kuljettaa kantohevosella tai
purilailla (hevosen selkään kiinnitetyt kaksi seivästä,
joiden päät laahaavat maassa). Talvisin käytettiin rekiä,
joilla voitiin helposti ajaa jäätyneitä vesistöjä
pitkin.