Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
KIRVES (TYA 642: 2905)
Löytötyyppi: Partakirves, rautaa.
Käyttötarkoitus: Puun työstäminen.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika.
Ajoitus: 980-1100 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Kirves oli puun karkean työstämisen tärkein työkalu. Kirveenteriä on löytynyt miesten haudoista, mutta paljon myös kaukaa Pohjois- ja Itä-Suomesta, missä hautalöydöt ovat harvinaisia. Siellä ne ovat erämiesten ja lappalaisten muistoja.
Tämä löytö on tyypiltään ns. skandinaavinen partakirves. Tyyppinimityksestä huolimatta näitä kirveitä lienee valmistettu Suomessakin. Ne ajoittuvat 900-luvun loppuun ja 1000-luvulle.
Partakirveet olivat lähinnä työkaluja, sillä varsinaisissa sotakirveissä oli leveämpi terä. Varren ohella partakirvestä voitiin tarttua myös terän ohuen "kaulan" kohdalta, jolloin sitä saattoi käyttää höylän tavoin tarkkuutta vaativaan puupinnan tasoittamiseen.
Kansanperinteen mukaan kirveissä, kuten muissakin
teräraudoissa, oli maagista voimaa. Niitä käytettiin taioissa,
joilla torjuttiin tauteja, vahinko- ja petoeläimiä sekä
pahoja yliluonnollisia voimia.
Ks. myös