STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
KARHUNHAMMASRIIPUKSIA (TYA 283: 16)
Löytötyyppi: Kaksi karhunhampaita jäljittelevää pronssiriipusta.
Käyttötarkoitus: Amuletti tai koru.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Siiri 1:n polttokenttäkalmisto.
Aikakausi: Viikinkiaika.
Ajoitus: 800-1025 jKr.
Koko: 49 mm × 14 mm × 12 mm.
Kuvaaja: Arto Korhonen.
Viikinkiajan naiset käyttivät riipuskoruina niin aitoja karhunhampaita kuin pronssisia jäljitelmiäkin. Karhunhammasriipuksia tunnetaan myös Baltiasta. Niillä uskottiin varmasti olevan maagista voimaa.
Karhukultilla oli keskeinen asema monien pohjoisten kansojen
uskonnossa. Myös suomalaiseen muinaisuskontoon kuului kiinteästi
karhunpeijaisiksi kutsuttu moniosainen rituaalinäytelmä. Karhunpeijaisista
on säilynyt kirjallisia kuvauksia Keski- ja Itä-Suomesta 1600-luvulta
saakka. Talvipesäänsä kaadettu karhu kannettiin juhlallisesti
tupaan, jossa sen liha valmistettiin ja syötiin. Toimitukseen liittyi
runonlaulantaa ja erilaisia rituaaleja. Surmatun pedon henkeä lepyteltiin.
Lopulta karhun pääkallo kannettiin takaisin metsään,
jossa se ripustettiin männyn oksille. Sieltä karhun henki näki,
mihin suuntaan sen piti lähteä vaeltamaan. Joskus karhunpeijaisissa
oli myös hääjuhlan piirteitä: joku tyttö etsitti
pedon morsianta. Taustalla oli ehkä uskomus, että karhu oli ihmisten
kantaisä, joka häärituaalin kautta jälleensyntyi.
Muut kuvat: TYA s.n. (karhunhammasriipukset, luuta).
Ks. myös