STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
KARHUNHAMMASRIIPUKSIA, LUISIA (TYA s.n.)
Löytötyyppi: Karhunhammasriipuksia, luuta.
Käyttötarkoitus: Riipus, koru tai amuletti.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Viikinkiajan naiset käyttivät riipuskoruina niin aitoja karhunhampaita kuin pronssisia jäljitelmiäkin. Karhunhammasriipuksia tunnetaan myös Baltiasta. Niillä uskottiin varmasti olevan maagista voimaa.
Karhukultilla oli keskeinen asema monien pohjoisten kansojen
uskonnossa. Myös suomalaiseen uskontoon kuului kiinteästi karhunpeijaisiksi
kutsuttu moniosainen rituaalinäytelmä. Karhunpeijaisista on säilynyt
kirjallisia kuvauksia Keski- ja Itä-Suomesta 1600-luvulta saakka.
Talvipesäänsä kaadettu karhu kannettiin juhlallisesti tupaan,
jossa sen liha valmistettiin ja syötiin. Toimitukseen liittyi runonlaulantaa
ja erilaisia rituaaleja. Surmatun pedon henkeä lepyteltiin. Lopulta
karhun pääkallo kannettiin takaisin metsään, jossa
se ripustettiin männyn oksille. Sieltä karhun henki näki,
mihin suuntaan sen piti lähteä vaeltamaan. Joskus karhunpeijaisissa
oli myös hääjuhlan piirteitä: joku tyttö etsitti
pedon morsianta. Taustalla oli ehkä uskomus, että karhu oli ihmisten
kantaisä, joka häärituaalin kautta jälleensyntyi.
Ks. myös