Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
ORAVAN ALALEUKA (TYA 642: 1140)
Löytötyyppi: Oravan (Sciurus vulgaris) oikeanpuoleinen alaleuka, palamatonta luuta.
Käyttötarkoitus: Turkiseläin (jätefaunaa).
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Koko: N. 30 mm × 10 mm.
Paino: 0,5 g.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Turkismetsästys oli tärkeä pyyntitalouden muoto rautakaudella ja varhaiskeskiajalla. Merkittäviä turkiseläimiä olivat mm. oravat, joiden nahkaa kutsuttiin muinoin rahaksi. Kansantavan mukaan oravaa ei pitänyt ampua ennen kuin kesäturkki oli täysin vaihtunut harmaaksi talviturkiksi eli nahka oli puhdas. Oravaa voitiin pyytää ansoilla ja loukuilla tai ampumalla leveä- ja tylppäkärkisellä nuolella, joka osui helposti eikä puhkaissut nahkaa. Apuna saattoi olla koira, joka vainusi puussa piileskelevän saaliin. Oravanliha kelpasi myös hätäruoaksi. Miehen kerta-annoksen sanotaan olleen viisi oravaa.
Oravan lisäksi Mullin asukkaat pyytivät myös
muita turkiseläimiä, kuten ilvestä,
karhua,
saukkoa sekä hyljettä. Turkiksia käytettiin kauppatavarana.
Mullin asuinpaikalta löytynyt yli 16 kg painava lyijypronssiharkko
on varmasti tuontitavaraa. Lisäksi Mullin asukkaat hankkivat vaihtokaupalla
ylellisyystavaroita, kuten helmiä,
hopearahoja ja mahdollisesti hienoja kankaita. Myös suola saattoi
olla tärkeä tuontitavara.