Polku: Luovuus ja design

Historiallinen käsitys luovuudesta

Luovuus on hyvin pitkään nähty tiettyjen ihmisten (esim. lahjakkaat, mielisairaat), erityisosaajien (tietyt ammattiryhmät, kuten taiteilijat) ja tietyllä tavalla elävien (kärsivä taiteilija) erityisominaisuutena tai yksinoikeutena.

Luovuus on tehty mystiseksi kertomalla keillä sitä on selittämättä kuitenkaan, mistä luovuus tulee, miten sitä voidaan arvioida ja onko sitä mahdollista kehittää.

Luovuuden määrittely on myös ollut hankalaa, koska luovuutta on johdettu usein suoraan joko ihmisestä (tekijän luovuus), tekemisen tavasta (prosessin luovuus) tai syntyneistä tuotoksista (tuotteen luovuus).

Historiallisesti luovuus on ollut sekä kapeasti että epämääräisesti jaoteltu käsite. Kapea se on ollut, koska sen piiriin ei ole laskettu läheskään kaikkia nykyään tunnistettuja luovuuden lajeja tai muotoja. Luovuuden leimaa käytettiinkin aikaisemmin erityisesti taiteilijoiden kohdalla ilmaisemaan heille ominaista kekseliäisyyttä tai luomistyyliä.

Historiallisesti luovuuden käsite on myös ollut jakamaton: luovuuden ei ole nähty rakentuvan osa-alueista, jotka voivat ilmetä myös toisistaan riippumatta. Nykypäivänä sen sijaan on yleistä puhua arkipäiväisestä, matemaattisesta, kielellisestä, historiallisesta tai vaikkapa henkilökohtaisesta luovuudesta.

Jatka eteenpäin