Polku: Luovuus ja design

Luovuus ja design

Luovuus on usein tärkeä osa designprosessia, muotoilijan minäkuvaa ja suunnittelutyön tuotoksia. Luovuus on myös tärkeä arviointiperuste. Luovuus itsessään ei tietenkään takaa designia, eikä luovuus ole välttämättä edes onnistuneen designin perusedellytys: usein hyvä design perustuu jo kauan aikaa sitten keksittyihin ideoihin ja tapoihin tehdä, ja niistä ponnistamalla tuotetaan nykyhetkeen sopivin designratkaisu. Kyse on siis pitkälti soveltamisesta, eikä – kuten usein luullaan – uuden keksimisestä.

Designprosessissa luovuutta voidaan kokea, hyödyntää ja mitata monella tasolla. Luovat läpimurrot tapahtuvat usein pitkällisen perehtymisen myötä, kun designongelmaa määritellään niin sanotussa hautomisvaiheessa. Hautomisvaiheessa suunnittelu voi tuntua pysähtyneeltä, kun suunnittelija käsittelee tietoisesti ja alitajuisesti haasteen eri ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Tänä aikana tapahtuu usein sisäisiä ahaa-elämyksiä, ideoita ja havaintoja. Osa luovista ideoista vaikuttaa toista lupaavammilta jatkokehittämisen kannalta.

Luovuutta voi hyödyntää suunnittelun monissa eri vaiheissa: peruskartoituksessa, ongelman määrittelyssä, ratkaisuvaihtoehtojen tuottamisessa, niiden karsimisessa ja jatkokehittämisessä.

Jatka eteenpäin