Polku: Luovuus ja design

”Most creative persons don’t follow a career laid out for them, but invent their job as they go along.” Mihaly Csikszentmihalyi

Peruskartoituksessa etsitään yleensä suunnitteluhaasteen ja siitä muotoiltavan ongelman ja ratkaisun kannalta oleellisia asioita. Näitä tiedonjyväsiä voi kuvata palapelin palasina, jotka ovat osa rakennettavaa ratkaisua. Mikäli palaset ovat yhteensopimattomia, ei ratkaisua synny kuin ehkä väkisin runnomalla. Toisaalta jos sopivia palasia on riittävästi, on ratkaisullekin yleensä useita eri kokoamisvaihtoehtoja. Usein onkin hyödyllistä pystyä keräämään eri tavoin hyödyllisiä tiedonpaloja useasta eri näkökulmasta, etenkin sellaisista, jotka eivät ole tekijälle ennestään tuttuja. Tämä rikastaa sekä ongelman että mahdollisten ratkaisujen luonnetta.

Ongelman määrittelyssä voi myös pyrkiä toimimaan luovasti ja tuottamaan luovia ratkaisuja. Usein aiheeseen perehtymätön ihminen pystyy näkemään ongelmia aihealueessa, jonka suhteen perehtynyt asiantuntija saattaa olla jo osittain sokea. Ongelmien keksiminen ei kuitenkaan takaa vielä niiden tärkeyttä tai etenkään ratkaisua, vaan on kartoitettava myös puuttuvaa asiantuntemusta.

Ongelmien määrittelyssä voi pyrkiä luovaan toimintaan myös keksimällä mahdollisimman monta erilaista ongelmaa siten, että aihealue jaetaan osiin ja näitä osaongelmia yhdistellään keskenään: autoiluun sisältyviä ongelma-aiheita voi jakaa esimerkiksi eri aistien, nopeuksien, ajotyylien, paikkojen, sosiaalisten tilanteiden, opasteiden ja automallien perusteella. Näitä yhdistelemällä voi keksiä satoja erilaisia designhaasteen lähtökohtia. Toinen vaihtoehto on luottaa tilanteen ja tarkkailun synnyttämään oivallukseen: uppoutumalla tarkkailijan roolissa ongelma-alueen ympäristöön ja toimintaan voi toisinaan kokea erittäin hyödyllisiä ahaa-elämyksiä, jotka johtavat luovaan ongelmanmäärittelyyn.

Jatka eteenpäin